Noki, agiliidon poika

Tänään taas agilityssa. Myöhästyimme tosin melkein puoli tuntia kun mun piti töiden jälkeen rynniä kaupungin kautta pakkoasioilla ennenkuin kotiin asti ehätin. Kumminkin halusin mennä, kun kaksi kertaa jäi jo välistä tätä ennen - toinen Rasmuksen näyttelypesupäivän takia ennen Iisalmen näyttelyä ja toinen koska sairastuin siihen kivaan flunssakuumeeseen. Ihan hyvin kerkesimme kuitenkin mukaan, ja monenlaisia esteitä käymään.

KEINU
Tämä tuli uutena esteenä tällä kertaa. Ja oli lähes kaikille koirille melko jännä. Noki lähti kiipeämään ylös ihan nätisti, mutta kun tultiin kohtaan missä keinun piti heilahtaa varovasti alaspäin ja ohjaajan piti pitää koiraa aloillaan siinä välissä, meinas kakaralle iskee kauhu ja kamala. Onhan se m´nyt persiistä että joku mies tulee ja pitää aloillaan, vinttikoiraa, joka on tehty siis juoksemaan vapaana ja villinä! No, kuitenkin pienen protestoinnin, karkuyrityksen ja syyrialaisen marinan jälkeen keinu saatiin mentyä läpi. Harjoitusta se vaatii kyllä urakalla! Ehkäpä haastavin este tähän asti.

A-ESTE
Koska keinu oli kamala, meinas nyt muihinkin kiipeilyesteisiin tulla kammo. Mitäs jos tääkin kumminkin on sellanen joka heiluu ja jossa joku vaan pitää paikallaan? Eli kun lähdettiin esteelle, Noki väisti muutaman kerran ja piti hieman houkutella normaalia enemmän että alkoi taas sujua ja huomas et tää onkin kummiski se tuttu juttu, piece of cake. Kunhan se alkaa erottaa keinun ja muut kontaktiesteet kunnolla toisistaan niin eiköhän homma taas palaudu.

KEPIT
Keppejä mentiin jo hiukkasen entistä vauhdikkaammin. Tosin Nokille tuppaa iskemään aina silloin tällöin sellaisia mietiskelytaukoja että jaaah, vieläkö tätä piti siis kiertää? Vieläkin? Todellako? Mutta jokatapauksessa jonkinlaista edistystä oli kyllä huomattavissa.

ESTE + ESTE + ESTE + PUTKI
Tää meni lähes hienosti. Noki oli vapaana ja pysyy esteillä hyvin hanskassa, kuuntelee mua, odottaa, pyrkii jonkin verran jopa olemaan estehakuinen. Esteet oli seuraavanlaisessa muodostelmassa:

Ensin mentiin siis kaksi estettä peräkkäin, sitten käännös esteelle vasempaan, sitten koira haltuun ja alemmalle esteelle jonka jälkeen putki. Jostain syystä Nokille iski tosin miettimishetki jälleen aina ennen putkea ja sain siinä hillua jotta se menisi sen. Sit kun meni niin meni ihan nätisti, mut joku pieni aivosolmu siinä tuli aina just sinne menoa ennen ;D
Ekan kerran kun mentiin sarja, poju myös meni ja purki hieman juoksupaineitaan ja viimeisen esteen jälkeen juoksi hymyten rundia muutaman kerran ennenkuin avasi taas korvansa ja palasi mun luokse kun käskin. Siinä sit vähän rauhoteltiin ennenkuin mentiin rata uudelleen, ja nyt toisella kertaa ei sitten salukihepulia enää nähtykään. :)

PUOMI
Puomikin oli keinu-kammon takia nyt vaihteeksi haastavampi. Meinasi hypätä alas kesken tai kulkea ohi. Mutta sinnikkäästi vaanb mentiin ja kun sen kerran oli taas mennyt läpi niin kappas, se olikin se sama helppo juttu ja toinen kerta menikin taas normaaliin rentoon ja nopeaan tapaan kuin ei ikinä ongelmia ois ollutkaan :)

Sellaistatouhua siis tällä kertaa. Nyt ei enää olekaan kuin muutama kerta ja olemme suorittaneet alkeiskurssin.. Uskonpa että tulemme sitten kyllä jatkamaan normaaliryhmissä tämän jälkeen, sen verran Noki tuntuu lajista tykkäävän ja mammansa myös!