Ilmoitin Rasmuksen sitten pitkästä aikaa näyttelyyn. En ollut tyytyväinen sen nuorena saamiin arvioihin ja arvosanoihin, se ei mielestäni ole mikään H:n koira, eikä pelkästään EH:nkaan koira. Niinpä olin jo pitkään ajatellut, sen nyt aikuistuttua ja päästyä uroksen mittoihinsa, että tahdon vielä kokeilla uudelleen. Viime kesänä Kuopiosta saatu EH tuli sen verran rohkaisevan arvostelun kera, että päätin tänä vuonna kokeilla jälleen - tietysti lähinnä pienemmissä lähinäyttelyissä alkuun ja tuloksia seuraten sitten niiden mukaan uusiin ilmoittaen.
Tuskinpa meistä silti koskaan mitään näyttelyfanaatikkoja pääsee tulemaan, maastojuoksu taitaa olla enemmän meidän scene, mutta koska välillä on kuitenkin ihana pestä ja laittaa afgaani ihan viimeisen päälle hienoksi niin olisihan se kiva käydä näyttelyssäkin silloin tällöin ihan vaihtelun vuoksi.
Niinpä sitten monien mietintöjen ja järjestelyjen jälkeen, ilmaannuimme vähän ennen kello kuutta lauantai-aamuna bussiasemalle. Kimppakyytimme oli peruuntunut, mutta kaikeksi onneksi näyttely olisi vain heittomatkan päässä Iisalmen linja-autoasemasta ja saisimme seuraksi ja oppaaksi tuttumme, Rasmuksen puoliveljen omistajan Hennan joka asusti sielläpäin.
Olin viimein ostanut kunnon näyttelyhäkin, versiota "kevytmetallihäkki", mutta kyllä tuolle painoa silti kertyi 20kg ja mittasuhteidensa vuoksi (120 x 70) se ei ollut mun 160cm varrella erityisen helppo liikuteltava. Roudasimme veljeni kanssa sen jo valmiiksi oikealle laiturille ja jäimme oottelemaan bussia. Sieltähän se piakkoin ilmestyi ja vatsanpohjaa nipisitivät perhoset - mitäs jos joku allergikko sanoisikin että kyytiin ei pääse nyt koirat? Pyysin bussikuskin apua häökin siirtämisessä tavaralunkkaan ja sain ensimmäiset harmaat katseet. Millanens se oikeen on? Raahasin häkin koira ja tavarat toisessa kädessä laiturilta lähemmäs tavaratilaa ja kuski aukaisi luukun mutisten mulle happamana, että jaa-a, saas nähdä mahtuuko, noin isoista kun pitäs aina etukäteen ilmoittaa kun ei täällä on ihan tätä rahtiakin.. Mulla nousi kylmät väreet ja vähän hämilläni pahoittelin, että en ole sellaisesta tiennyt lainkaan että pitäisi ilmoitella jonnekin. Ja minne edes?
No, jotenkin kuski sen häkin sinne änkesi ja menin sitten maksamaan. Kuski otti maksun vastaan ja kysyessäni koirasta menevästa maksusta vilkaisi olkansa yli muihin matkustajiin, joista osa nukkui ja sanoi että jaa-a, toivottavasti täällä nyt ei ole kyydissä allergisia, kun en yhtään nyt tiedä onko. Taas mulla meni kylmät väreet, että mitä, nytkö se vielä käänyttää mut pois? Kun jo otti maksunkin vastaan? No ei sentään, miten lienee ollut huonolla tuulella tai muuta, mutta sain käteen korttini ja kuitin ja saatoimme Rasmuksen kanssa hiissautua bussin takaosaan ja asettua istumaan.
Levitin penkille peitteen ja käskin Rasmuksen sinne makaamaan. Koska afgaani ei ole ihan pieni sylikoira, makasi se suurimman osan ajasta puoliksi mun päällä retkottaen ;) Mutta otti yhtäö rennosti kuin yleensä matkustamisen, vaikka välillä selvästi pikat vähän puutui ja olis kiinnostanu lähteä moikkaamaan muita matkalaisia. Isosta koostaan huolimatta se muulla tavoin on lähes näkymätön bussissa - hiljainen, ajoittaista läähätystä lukuunottamatta ;)
Bussimatkamme, kolmisen tuntia, sujui siis melko rauhaisaan tahtiin minun yrittäessä nukkuen peittää hiukan 2h yöunista aiheutunutta vajetta. En sitten koskaan osaa nukkua ennen koirareissuja! Jossain vaiheessa matkustajiksi ilmaantui myöskin pieni italiaano-tyttönen joka asettautui kuljettajineen meidän taaksemme. Rasmus ihastui ja kiinnostui ja yritti punkea vähän joka välistä haistelemaan tyttöstä. Pieni vinttikoiralady suhtautui Rasmukseen vähän ristiriitaisesti - välillä annettiin pusuja kun taas välillä muristiin hammashymyn kera varoituksia - äläs äijä liikaa lähentele! ;D Selvisi myös että tytöllä oli juoksuaika, joten ei kait ihmekään että rasmus oli niin kiinnostunut. Silti Rasmus jaksoi aikansa kurkittuaan taas nukahtaa pää mun syliin.
Ennenkuin saavuttiin Iisalmeen kävi edesämme istunut rouva vielä juttelemassa koirista, kertoi heidän perheensä koirista ja kehui Rasmuksen rauhallisuutta. Se on varmaan matkustanut kanssasi pienestä pitäen kun on koko matkan käyttäytynyt noin hienosti? Juu, kyllähän se on, siitä asti kun mulle tuli, matkannut autolla, veneellä, bussilla.. Lunki äijä, ei se jaksa matkustamisesta stressata :)
Saavuimme sitten Iisalmeen ja vastassa olikin Henna seurueineen. Virittelimme häkin kärryyn, jonka Henna ystävällisesti toi lainaksi ja Rasmukselle varmuuden vuoksi tossut jalkaan ja sitten eikun näyttelypaikkaa kohti. Aikaa oli reilusti, busseja liikkui niin että tämä, kaksi tuntia ennen kehän alkamista perillä ollut bussi oli ainoa jolla kerkesi ajoissa, seuraava Varkaudesta tullut bussi olisi ollut perillä vasta kehän alkamisajan jälkeen.
Ilmouttauduttiin, näytettiin rokotukset ja suunnattiin oikealle kehälle. Rasmus pääsi heti upouutta häkkiä testaamaan ja sinne makoilemaan. Kehässä oli ennen afgaaneja sileäkarvaisia noutajia ja italianvinttikoirat, ja sain kuulla bussiseuranamme olleen tyttö-italiaanon myöhemmin voittaneen vara-Sertin. Vastakkaisella puolella oli myös sopivasti borzoiden kehä ja myöhemmin salukit, joten kolmen kehän tapahtumia pystyi seuraamaan melko hyvin samasta paikasta käsin.
Odottelu oli hieman puuduttavaa lyhyiden yöunien jälkeen, mutta onneksi oli seuraa ja tuttujakin bongasi kehän laidoilta vähän väliä keitä saattoi käydä moikkaamassa. Oman kehän alkamisen lähestyessä otin myös Rasmuksen ulos ja aloin vähän sitä harjailla sekä juoksutin sitä hieman innostaakseni. Odotellessaankin se sai välillä namia häkkiin, jottei siitö tuntuisi liian tylsältä tapahtuma.
Kun kehä alkoi junioriuroksella alkoikin aika lentää yllättäen siivillä. Kerkesin kuitenkin hyvin harjata Rasmuksen ja sitten saimmekin jo rynnistellä kehään. Seisotettiin, juostiin, seisotettiin ja sitten samantien jäätiin arvioitavaksi koska olimme sen luokan ensimmäisiä järjestyksessä. Itsellä oli maha täynnä parhosia mutta Rasmus malttoi seistä ja juosta, vaikkakin valitettavasti jossain välissä peitsasikin kun en saanut liikkeelle lähtöä tarpeeksi innostuneeksi. Yritin kuunnella mitä tuomari Rasmuksesta saneli, mutta sain vain sanan sieltä täältä. Nauhan jako lähestyi ja samalla jännitykseni lisääntyi. Sitten näin edessäni PINKIN nauhan! Se oli kuin olikin pinkki! Naamani vääntyi taatusti hangonkeksimäiseen hymyyn samalla kun luotsasin itseni Rasmuksen kera ulos kehästä. Rasmus sai kuin sainkin sen kauan toivotun ERIn mitä oltiin toivottu olevamme hakemassakin! Olimme kuin olimmekin katkaisseet H- ja EH:iden sarjan ja tullut todistettua etten minä sentään ollut itse vain se ainoa kenen mielestä Rasmus oli ERIn arvoinen ;D
No, sitten oli hetken hengähdys, odottelimme kehän laidalla muiden laatuarvostelujen ajan samalla kun Rasmus yritti kovasti seurustella häkin päällä harjattavana makoilevan Midian tyttösen kanssa. Mutta aika suorastaan hurahti ja kohta saimme taas kokoontua kehään, tällä kertaa avoimen luokan kilpailuarvosteluun. Ensin taas seisotettiin ja sitten juoksenneltiin. Rasmus meni mielestäni nyt hieman paremmin, vaikkakin juostessa en saanut sitä innostettua ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Voi olla että Rasmus alkoi jo pikkuisen kyllästyä.
Kuitenkin tuomari poimi vielä erikseen Rasmuksen ja toisen uroksen ja juoksutti meitä vielä kahdestaan kehässä ja sen jälkeen vielä kaikkia. (Huomaa kyllä että MINÄ kaipaan kuntoilua, juokseminen uudelleen ja uudelleen kehää ympäri perhosia vatsassa osoitti sen kyllä ;D) Lopulta tuomari valitsi meitä järjestykseen ja Rasmus sijoittui luokassaan TOISEKSI! Tuo toinen koira, kenen kanssa meitä juoksutettiin oli käsittääkseni ensimmäiseksi sijoittunut.
Palasin kehän laidalle kädet täristen ja hangonkeksinä. Ei varmaan uskois että ihminen voi olla niin tyytyväinen pelkästään AVO ERI2 tulokseen, ainakaan ne ihmiset ketkä metsästävät SERTejä ja CACIBeja pitkin mantereita, mutta minä olin täydellisen tyytyväinen. Näyttely oli peräti ylittänyt odotukseni, se pelkkä ERIkin olisi ollut tarpeeksi.
Vielä pääsimme pyörähtämään PU-kehässä, mutta sieltä ei tällä kertaa sijoitusta tullut ja nyt Rasmuskin alkoi jo ihan selvästi vähän kyllästyä, joten ei se sinänsäkään ihme. Seisoi kyllä ja juoksi, mutta vähän silleen että blaah, eiks tää jo ole nähty. Vaan minä olin jo täysin tyytyväinen ja Rasmus sai kiitokseksi kovasti lihapullan palasia ;)
Sen jälkeen Rasmuksen osuus olikin ohi ja saimme keskittyä muuhun seurusteluun. Kävin tsekkaamassa kaverien salukien menestystä alkaneessa kehässä ja kävimme Hennan seurueen kera vilkaisemassa näyttelykojujen sisältöä vuorotellen. Ostin Nokille tuliaisiksi lelun ja bussia varten paremman peitteen. Aiempi pääsi kastumaan kun juuri afgaanikehän loppuessa alkoi sataa.. Rasmukselle lupailin vielä bussissa puolikkaat evääksi ottamistani pasteijoista. Ja toki Rasmus sai koko näyttelyn ajan vettä janoonsa.
Seuraava potentiaalinen bussi takaisin Varkauteen lähti iltapäivällä ja hieman saimme jännätä sadekuuron loppumista siihen mennessä. Onneksi se kuitenkin kerkesi loppua ja Rasmuskin sai kulkea ilman inhoamiaan tossuja takaisin asemalle.
Tällä kertaa bussikuskikin oli paljon mukavampi, ei valittanut häkistä eikä valittanut koirasta. Rasmus oli rättiväsynyt ja syötyämme ne mainitsemani pasteijat puoliksi se nukahti taas retkottaen puoliksi päälläni. Myös minä koetin taas nukkua ja matka menikin lähes tulkoon torkkuessa. Kuopiossa kyytiin tuli jälleen toinenkin koira, pieni ruskea cockerspanieli, joka myös nukkui omistajansa sylissä penkillä nätisti. Rasmus ei tainnut keretä edes tajuamaan koko koiraa, tai sitten se ei vaan nyt välittänyt.
Mieheke tuli yhdessä isäni kanssa hakemaan meitä, Noki oli ollut hoidossa äidilläni matkan ajan. Oli mukava reissata ja yleensä päästä harrastamaan, mutta yhtä ihana oli palata päivän jälkeen kotiin. ERIstä kuitenkin meinaa nousta näyttelykuume (pelottavaa, melkein ensimmäinen laatuaan mulle..) ja voipi olla että meitä näkyy kesän aikana myös jossain muussa melko lähellä olevassa näyttelyssä kesän aikana!
27. toukokuuta 2007
22. toukokuuta 2007
Rasmus tokoilee
Eilen päätimme käydä Rasmuksen kanssa huvikseen kokeilemassa tokoa kun kentällä oli perustottis-treenit. Mitenkään tosissamme me emme tokoa harjoita, mutta koska se kuitenkin osaa peruskäskyt ja tykkää totella useasti kun tietää saavansa namia niin lähdimme tsekkaamaan miten se mahtaisi mennä ryhmässä kentällä.
Aluksi meidät jaettiin ryhmiin iän perusteella, vuotiaat tai alle sen iköiset perustivat oman rinkinsä ja vanhemmille koirille oli omansa. Ryhmässämme oli karkeakarvainen saksanseisoja (rasmuksesta aivan liian hössö ja siksi sille piti muutaman kerran sanoa että lopeta veuhtominen), pieni sheltti, walesin springerspanieli, collie, sekä skotlanninterrieri joka ei pitänyt Rasmuksesta eikä Rasmus siksi kauheasti siitä. Aloitimme ohitusharjoituksilla, jossa kiersimme yksitellen koiria ringissä pujotellen joka toisen edestä ja joka toisen takaa. Nameja syötettiin runsain käsin sekä kiertäville että paikallaan pysyville ja yritettiin pitää huomio ennemmin siinä hyvässä kuin niissä muissa koirissa. Herätimme hieman huvittuneisuutta kun oli vuoromme kiertää, sillä Rasmus selvästi aatteli että nää on nyt tämmöset vähän kummat näyttelyharjoitukset ja pompahteli vieressäni eteenpäin kuin oltais kehää kierretty.. Varmaan mullakin oli sama jossain selkärangassa sillä mun virhe oli että pyrin menemään turhankin lujaa, kun eteneminen sai tapahtua ihan rauhassa ja välillä ihan pysähdellen. Kaikenkaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin, Rasmus malttoi olla nimenomaan namien perään eikä välittänyt muista koirista pätkääkään, ei itse kiertäessä eikä paikallaankaan ollessa.
Seuraavaksi harjoittelimme perusasentoa, eli vieressä oikeassa kohdassa istumista ja sen jälkeen paikalla oloa niin että minä kävelin poispäin muutaman askeleen ja sitten palasin. Ja namia toki palkaksi. Nääkin meni melko helposti, kyllähän tuo paikallaan pysyy vaikka ikuisuuden - ehkä osaksi ihan laiskuuttaankin ;)
Sitten otimme esteen yli hyppäämistä alkaen perusasennosta. Istuimme esteen edessä, nami esteen yli ja koiran oli tarkoitus hypätä sen perässä. Muutaman kerran yritettyään aluksi ennemmin kiertää esteen ja hieman eri tekniikalla Ramse hyppäsi ihan nätisti.
Hieman afgaanimeininkiä nähtiin sitten kyllä ihan loppuvaiheessa, luoksetuloharjoituksessa. Koira jätettiin ohjaajalle ja itse juostiin puuceen taakse ja oletus oli että koira tahtoo tulla perään. Hieman mua epäilytti kun koiran piti olla vapaana ja Ramsella on nyt pikkuisen viime aikoina ollut sitä enpäs anna kiinni meininkiä, mutta aattelin et jospa ohjaajalla on joku juttu takataskussa ja juoksin itsekin sinne puuceen taakse. Kohtahan se Ramse tuli, juoksi kovaa suoraa kohti - ja karkuutti ohi! Kävi puskassa merkkaamassa parit paikat ja lähti jatkamaan kiitäen hymyillen kenttää ympäri. Ohjaaja huuteli että juokse poispäin, mene piiloon mutta huomasi pian itsekin ettei siitä taitaisi olla hyötyä.. Rasmus ei juuri silloin kyllä välittänyt pätkääkään missä minä olin, kai se aatteli että minä tuskin minnekään oikeasti aion kadota. Lopulta afgaani karkuutti parkkipaikalle ja väänsi kakat pientareelle. Sen jälkeen se selkeesti mietti että minnes vielä, mutta taisi sitten aatella että no jaa, ehkäpä ne namit nyt kuitenkin jo kelpais ja pienen epäröinnin jälkeen antoi kiinni. Hemmetin Rasmus! kait sen piti sitten päästä loppuun näyttämään, että vaikka minä osaan JOS MINÄ haluan, niin SILTI oon villi ja vapaa enkä niinkuin te muut koirantossukat täällä.. Tai jotain vastaavaa :D
Vaan kuitenkin summa summarum, sinänsä meni oikeinkin hyvin eka kerraksi ja mahdollisesti mennään vielä myöhemminkin aina välillä kokeilemaan vaihtelun vuoksi tuotakin. Ensi kerralla kun vielä otetaan luoksetuloharjoituksetkin liinan kanssa ohjaajan vinkin mukaan, niin vältytään varmasti noilta afgaanihepuleiltakin päälle päätteksi - ainakin toivon mukaan!
Aluksi meidät jaettiin ryhmiin iän perusteella, vuotiaat tai alle sen iköiset perustivat oman rinkinsä ja vanhemmille koirille oli omansa. Ryhmässämme oli karkeakarvainen saksanseisoja (rasmuksesta aivan liian hössö ja siksi sille piti muutaman kerran sanoa että lopeta veuhtominen), pieni sheltti, walesin springerspanieli, collie, sekä skotlanninterrieri joka ei pitänyt Rasmuksesta eikä Rasmus siksi kauheasti siitä. Aloitimme ohitusharjoituksilla, jossa kiersimme yksitellen koiria ringissä pujotellen joka toisen edestä ja joka toisen takaa. Nameja syötettiin runsain käsin sekä kiertäville että paikallaan pysyville ja yritettiin pitää huomio ennemmin siinä hyvässä kuin niissä muissa koirissa. Herätimme hieman huvittuneisuutta kun oli vuoromme kiertää, sillä Rasmus selvästi aatteli että nää on nyt tämmöset vähän kummat näyttelyharjoitukset ja pompahteli vieressäni eteenpäin kuin oltais kehää kierretty.. Varmaan mullakin oli sama jossain selkärangassa sillä mun virhe oli että pyrin menemään turhankin lujaa, kun eteneminen sai tapahtua ihan rauhassa ja välillä ihan pysähdellen. Kaikenkaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin, Rasmus malttoi olla nimenomaan namien perään eikä välittänyt muista koirista pätkääkään, ei itse kiertäessä eikä paikallaankaan ollessa.
Seuraavaksi harjoittelimme perusasentoa, eli vieressä oikeassa kohdassa istumista ja sen jälkeen paikalla oloa niin että minä kävelin poispäin muutaman askeleen ja sitten palasin. Ja namia toki palkaksi. Nääkin meni melko helposti, kyllähän tuo paikallaan pysyy vaikka ikuisuuden - ehkä osaksi ihan laiskuuttaankin ;)
Sitten otimme esteen yli hyppäämistä alkaen perusasennosta. Istuimme esteen edessä, nami esteen yli ja koiran oli tarkoitus hypätä sen perässä. Muutaman kerran yritettyään aluksi ennemmin kiertää esteen ja hieman eri tekniikalla Ramse hyppäsi ihan nätisti.
Hieman afgaanimeininkiä nähtiin sitten kyllä ihan loppuvaiheessa, luoksetuloharjoituksessa. Koira jätettiin ohjaajalle ja itse juostiin puuceen taakse ja oletus oli että koira tahtoo tulla perään. Hieman mua epäilytti kun koiran piti olla vapaana ja Ramsella on nyt pikkuisen viime aikoina ollut sitä enpäs anna kiinni meininkiä, mutta aattelin et jospa ohjaajalla on joku juttu takataskussa ja juoksin itsekin sinne puuceen taakse. Kohtahan se Ramse tuli, juoksi kovaa suoraa kohti - ja karkuutti ohi! Kävi puskassa merkkaamassa parit paikat ja lähti jatkamaan kiitäen hymyillen kenttää ympäri. Ohjaaja huuteli että juokse poispäin, mene piiloon mutta huomasi pian itsekin ettei siitä taitaisi olla hyötyä.. Rasmus ei juuri silloin kyllä välittänyt pätkääkään missä minä olin, kai se aatteli että minä tuskin minnekään oikeasti aion kadota. Lopulta afgaani karkuutti parkkipaikalle ja väänsi kakat pientareelle. Sen jälkeen se selkeesti mietti että minnes vielä, mutta taisi sitten aatella että no jaa, ehkäpä ne namit nyt kuitenkin jo kelpais ja pienen epäröinnin jälkeen antoi kiinni. Hemmetin Rasmus! kait sen piti sitten päästä loppuun näyttämään, että vaikka minä osaan JOS MINÄ haluan, niin SILTI oon villi ja vapaa enkä niinkuin te muut koirantossukat täällä.. Tai jotain vastaavaa :D
Vaan kuitenkin summa summarum, sinänsä meni oikeinkin hyvin eka kerraksi ja mahdollisesti mennään vielä myöhemminkin aina välillä kokeilemaan vaihtelun vuoksi tuotakin. Ensi kerralla kun vielä otetaan luoksetuloharjoituksetkin liinan kanssa ohjaajan vinkin mukaan, niin vältytään varmasti noilta afgaanihepuleiltakin päälle päätteksi - ainakin toivon mukaan!
18. toukokuuta 2007
Privaattia agiliitoa
Lauantaina päätimme pitää pienet omat agiharkat kun viime viikolta olivat yleiset jääneet väliin, toinen huonon sään ja toinen mummin 85-vuotis synttärien takia. Niinpä kokosin pojat ja suunnistimme kentälle sellaiseen aikaan ettei siellä ollut harjoituksia kera siskoni Susannan ja hänen Roby-cavalierinsa. Yläkentällä oli parin ihmisen toko-harkat käynnissä, joten valtasimme alakentän ja saimme näin ihan privaatit harjoitusolosuhteet. Esteiksi roudasimme niitä helpoimpia (ja samalla helpoimmin kannettavia) eli putken, neljä hyppyä ja kepit. Ja eikun kokeilemaan!
Harkat sujuivatkin mainiosti. Muutaman kerran pojat päättivät (Noki ja Roby) lähteä suorituksensa päätteeksi katsomaan kiinni olevaan kaveria, mutta alkuhässäkän jälkeen sekin jäi pois ja koirat malttoivat keskittyä pelkästään suorituksiin. Otimme erilaisia hyppyjä ja putkea sarjoina, keppejä erikseen. Noki oli innoissaan ja meni useita esteitä sarjassa mainiosti (mikäli vain minä osasin ohjata ;) ) koko ajan vapaana ollen.
Ja erityisen iloinen olin Rasmuksesta! Nyt se tuntui syttyvän hommaan juuri kuten olin toivonutkin. Odotettuaan vuoroaan sillä tuntui olevan into tehdä ja olla esillä sekä näyttää että kattokaas, kyllä vaan määkin nää osaan! :D Susannan avustuksella opetettiin sille putkikin, joka menee nyt yksittäisesteenä jo mainiosti kun se muutaman kerran mentiin. Esteitä mentiin sarjoina komeasti ja vaikka ensin pidin sen hihnassa niin loppukerroilla uskalsin jo ilman hihnaakin - eikä äijällä ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä merkkailemaan tai huitelemaan vaan se pysyi oikeen nätisti suorittamassa esteitä. *ylpis*
Myös kepit Rasmus menee enemmän innolla eikä ihan niin varovaisesti kuin mitä Noki.Tosin molemmille on tyypillistä jäädä kesken kaiken, jonnekin puolivälin paikkeille yhtäkkiä paikalleen kuin olisivat jähmettyneet kiveksi.. Siinä sitten saa käyttää kapasiteettinsa että saa ne jatkamaan! ;D
Vaan kertakaikkiaan positiiviset harkat ja sain olla iloinen kummastakin koirastani Kovasti taas nosti intoa myös sen Rasmuksen alkeiskurssin puolesta, että jospa se voisikin syttyä lajiin vielä :)
Harkat sujuivatkin mainiosti. Muutaman kerran pojat päättivät (Noki ja Roby) lähteä suorituksensa päätteeksi katsomaan kiinni olevaan kaveria, mutta alkuhässäkän jälkeen sekin jäi pois ja koirat malttoivat keskittyä pelkästään suorituksiin. Otimme erilaisia hyppyjä ja putkea sarjoina, keppejä erikseen. Noki oli innoissaan ja meni useita esteitä sarjassa mainiosti (mikäli vain minä osasin ohjata ;) ) koko ajan vapaana ollen.
Ja erityisen iloinen olin Rasmuksesta! Nyt se tuntui syttyvän hommaan juuri kuten olin toivonutkin. Odotettuaan vuoroaan sillä tuntui olevan into tehdä ja olla esillä sekä näyttää että kattokaas, kyllä vaan määkin nää osaan! :D Susannan avustuksella opetettiin sille putkikin, joka menee nyt yksittäisesteenä jo mainiosti kun se muutaman kerran mentiin. Esteitä mentiin sarjoina komeasti ja vaikka ensin pidin sen hihnassa niin loppukerroilla uskalsin jo ilman hihnaakin - eikä äijällä ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä merkkailemaan tai huitelemaan vaan se pysyi oikeen nätisti suorittamassa esteitä. *ylpis*
Myös kepit Rasmus menee enemmän innolla eikä ihan niin varovaisesti kuin mitä Noki.Tosin molemmille on tyypillistä jäädä kesken kaiken, jonnekin puolivälin paikkeille yhtäkkiä paikalleen kuin olisivat jähmettyneet kiveksi.. Siinä sitten saa käyttää kapasiteettinsa että saa ne jatkamaan! ;D
Vaan kertakaikkiaan positiiviset harkat ja sain olla iloinen kummastakin koirastani Kovasti taas nosti intoa myös sen Rasmuksen alkeiskurssin puolesta, että jospa se voisikin syttyä lajiin vielä :)
11. toukokuuta 2007
Perjantai-illan huumaa agiliitäen
Saavuimme paikalle tänään hyvissä ajoin, melkeinpä etuajassa, kiitos minun joka olen kertakaikkiaan kykenemätön täsmällisyyteen ;D No, toisaalta se oli ihan hyvä. Nokin alkuhässäkkä kerkesi mennä ohi ennenkuin ruvettiin itse esteitä käymään ja oltiin paikalla kerrankin myös noissa alkutalkoissa.
Tänään tosin vaikutti siltä kuin koirilla olisi ollut sama hysteerinen fiilis kuin monilla ihmisillä perjantain viimeisinä työtunteina. Ryhmässämme nähtiin hyvin vaihtelevia suorituksia ja jopa yleensä niin kuuliaisesti työskentelevätklin koirat yhtäkkiä näyttivät, ettei sitä nyt JOKA kerta viitsitä mennä ihan niin kirjan mukaan. Noki myös päätti vähän irroitella, mistä lisää myöhemmin.
Käytiin seuraavat esteet/este-sarjat:
PUSSI
Tämän Noki meni kuin vettä vaan. Ohjaaja vielä piteli hieman kiinni pussin loppupäästä jolloin valo vähän paistoi läpi. Noki kuulema ryömi ihan matalana aina loppuosan ;D
KEPIT
Näissä oli taas hiukkasen rohkeutta enemmän. Kuitenkin kun kerran kolahti pylly hieman yhteen keppiin, tuli varovaisuutta taas lisää. Parka ottaa tällä esteellä suorituksensa melko vakavasti, virheitä ei sais tulla hänen mielestään, eli keppeihin ei sais koskea. Siitä vissiin tuo varovaisuus suorituksessakin. Plussaa kuitenkin sekin, että nyt mentiin näitäkin jo ilman hihnaa.
KEPIT + PUTKI
Hetken päästä mentiin keppien päälle vielä putki niinkuin mukavaksi loppukaneetiksi. Kepit mentiin samalla rauhaisalla ja varovaisella meiningillä, mutta ihan ei meinannut nyt mennä jakeluun et ai, tän jälkeenkin mennään jotain. Kuitenkin aina kunb sit hokattiin ni pussi mentiin kyl nätisti ja pienet riehut päälle. Mut hieman oli tosiaan pussiin meno onkelmaa, eikä varmaan vähiten mun ohjauksen puutteista johtuen.
A-ESTE
Edelleen menee kuin vettä vaan. Tuntuu ittekin aattelevan et piece of cake, mennääs hei jo. Ja namit siellä loppupäässä (kontaktin takia) on toki hyvä tehoste. Mulla on muistettavaa et tajuan joka kerta vaan laittaa ne tarpeeks kauan esteestä niin että tuon koipeliinin on ne paras siitä syödä.
AITA + AITA + PUTKI
Tässä mulla oli taas reippaasti ohjausongelmia. Huomaan että en osaa ollenkaan ohjata nami vasemmassa kädessä ja tuppaan hätäilemään lähdössä. Lisäksi hihna kädessä on myös niinkuin ylimääräinen ja tuntuu hankalalta. Niinpä tulos on, et koira suorittaa töksähdellen. Hyppy töks, ohjausta, parannusta, ohjausta, uudelleen yritystä, jee toinen este yli ja taas ongelmia että saa koiran putkeen. Nyt tosin putkessa ilmeisesti hämäsi jälleen sekin että se oli se vihreä putki jota ruhmän koirat tuntuvat moni vähän ihmettelevän, punainen putki mennään rennommin. Mutta meni Noki senkin lopulta.
Toisella kertaa Noki oli edelleen vapaa, mutta ohjaaja katsoi ettei se lähtenyt menemään ennenkuin sai luva ja näin ollen minä kävelin ekan esteen taakse käskyttämään. Nyt menikin sitten oikein sujuvasti ja vielä ihan vahingossa se "haastavampi" versio tehtävästä, eli kun koira oli mennyt putkeen, vaihdoin itse putken eri puolelle. Eli toinen kerta meni jo paremmin.
PITUUS + HYPPY + MUURI
Nyt pääsi Noki toisen kertaa esittelemään salukihepulia. Kaksi estettä oliperäkkäin ja kolmas kaartaen oikealle. Suoraan ensimmäisten esteiden jälkeen näkyi Susannan ja Robyn ryhmän vuoroaan odottavat, ja vaikka ekat kaksi estettä Noki suorittikin mainiosti, niin sen tokan jälkeen se sit paukaisi suoraan Robyn luo riehuttamaan sitä. Tuli kyllä käskystä muutaman karjumisen jälkeen, eli ei tarvinnut pannasta sentään pois raahat, mutta olihan se show jälleen ;) Siitä sitten kun vähän rauhoituttiin niin otettiin se viimoinen este, muuri ihan hihnan kanssa.Siinä oli sitten se Nokin perjantain hummailu numero yksi ;D
PUOMI
Tän Noki meni yhtälailla alusta asti hyvin kuin A-esteenkin. Se on sellainen kiipeilijä että nuo menee siltä niin luonnostaa, ei paljon korkeat paikat huimaa! Minulla oli lähinnä vaikeuksia pysyä perässä kun tyyppi vetää juoksuvauhtia puomin läpi, ohjaaja toki toisella puolella katsomassa ettei tipahtamaan päästä.
Tokalla kerralla Noki järjesti oman pienen personal näytöksen numero kaksi. Kun laitettiin taas sinne esteen loppupäähän namit, oli sillä niin kiire niitä syömään, että se yritti hypätä esteen keskeltä sinne päälle jotta pääsis suorittaan sen äkkiä loppuun ja syömään namit. Se kun oli sille jo selvää. että namit sa kun kävelee puomin loppuosan. Oli melkoisen hurjan näköistä, kun ihan ei sinne päässytkään ja tippui alas melko akrobaattisesti, kuitenkaan itseään loukkaamatta ja takaisin kaikille neljälle jalalleen tosin. Ohjaaja peitti kädellä silmiään ja manasi että voi että nuo jotkut kreisit yksilöt.. ;D Vaan sitten taas mentiin ja jälleen oikein mallikkaasti vaikkakin LUJAA alusta loppuun asti nameja syömään ;)
Ja sitten taas oottamaan sitä seuraavaa harkkakertaa..
Tänään tosin vaikutti siltä kuin koirilla olisi ollut sama hysteerinen fiilis kuin monilla ihmisillä perjantain viimeisinä työtunteina. Ryhmässämme nähtiin hyvin vaihtelevia suorituksia ja jopa yleensä niin kuuliaisesti työskentelevätklin koirat yhtäkkiä näyttivät, ettei sitä nyt JOKA kerta viitsitä mennä ihan niin kirjan mukaan. Noki myös päätti vähän irroitella, mistä lisää myöhemmin.
Käytiin seuraavat esteet/este-sarjat:
PUSSI
Tämän Noki meni kuin vettä vaan. Ohjaaja vielä piteli hieman kiinni pussin loppupäästä jolloin valo vähän paistoi läpi. Noki kuulema ryömi ihan matalana aina loppuosan ;D
KEPIT
Näissä oli taas hiukkasen rohkeutta enemmän. Kuitenkin kun kerran kolahti pylly hieman yhteen keppiin, tuli varovaisuutta taas lisää. Parka ottaa tällä esteellä suorituksensa melko vakavasti, virheitä ei sais tulla hänen mielestään, eli keppeihin ei sais koskea. Siitä vissiin tuo varovaisuus suorituksessakin. Plussaa kuitenkin sekin, että nyt mentiin näitäkin jo ilman hihnaa.
KEPIT + PUTKI
Hetken päästä mentiin keppien päälle vielä putki niinkuin mukavaksi loppukaneetiksi. Kepit mentiin samalla rauhaisalla ja varovaisella meiningillä, mutta ihan ei meinannut nyt mennä jakeluun et ai, tän jälkeenkin mennään jotain. Kuitenkin aina kunb sit hokattiin ni pussi mentiin kyl nätisti ja pienet riehut päälle. Mut hieman oli tosiaan pussiin meno onkelmaa, eikä varmaan vähiten mun ohjauksen puutteista johtuen.
A-ESTE
Edelleen menee kuin vettä vaan. Tuntuu ittekin aattelevan et piece of cake, mennääs hei jo. Ja namit siellä loppupäässä (kontaktin takia) on toki hyvä tehoste. Mulla on muistettavaa et tajuan joka kerta vaan laittaa ne tarpeeks kauan esteestä niin että tuon koipeliinin on ne paras siitä syödä.
AITA + AITA + PUTKI
Tässä mulla oli taas reippaasti ohjausongelmia. Huomaan että en osaa ollenkaan ohjata nami vasemmassa kädessä ja tuppaan hätäilemään lähdössä. Lisäksi hihna kädessä on myös niinkuin ylimääräinen ja tuntuu hankalalta. Niinpä tulos on, et koira suorittaa töksähdellen. Hyppy töks, ohjausta, parannusta, ohjausta, uudelleen yritystä, jee toinen este yli ja taas ongelmia että saa koiran putkeen. Nyt tosin putkessa ilmeisesti hämäsi jälleen sekin että se oli se vihreä putki jota ruhmän koirat tuntuvat moni vähän ihmettelevän, punainen putki mennään rennommin. Mutta meni Noki senkin lopulta.
Toisella kertaa Noki oli edelleen vapaa, mutta ohjaaja katsoi ettei se lähtenyt menemään ennenkuin sai luva ja näin ollen minä kävelin ekan esteen taakse käskyttämään. Nyt menikin sitten oikein sujuvasti ja vielä ihan vahingossa se "haastavampi" versio tehtävästä, eli kun koira oli mennyt putkeen, vaihdoin itse putken eri puolelle. Eli toinen kerta meni jo paremmin.
PITUUS + HYPPY + MUURI
Nyt pääsi Noki toisen kertaa esittelemään salukihepulia. Kaksi estettä oliperäkkäin ja kolmas kaartaen oikealle. Suoraan ensimmäisten esteiden jälkeen näkyi Susannan ja Robyn ryhmän vuoroaan odottavat, ja vaikka ekat kaksi estettä Noki suorittikin mainiosti, niin sen tokan jälkeen se sit paukaisi suoraan Robyn luo riehuttamaan sitä. Tuli kyllä käskystä muutaman karjumisen jälkeen, eli ei tarvinnut pannasta sentään pois raahat, mutta olihan se show jälleen ;) Siitä sitten kun vähän rauhoituttiin niin otettiin se viimoinen este, muuri ihan hihnan kanssa.Siinä oli sitten se Nokin perjantain hummailu numero yksi ;D
PUOMI
Tän Noki meni yhtälailla alusta asti hyvin kuin A-esteenkin. Se on sellainen kiipeilijä että nuo menee siltä niin luonnostaa, ei paljon korkeat paikat huimaa! Minulla oli lähinnä vaikeuksia pysyä perässä kun tyyppi vetää juoksuvauhtia puomin läpi, ohjaaja toki toisella puolella katsomassa ettei tipahtamaan päästä.
Tokalla kerralla Noki järjesti oman pienen personal näytöksen numero kaksi. Kun laitettiin taas sinne esteen loppupäähän namit, oli sillä niin kiire niitä syömään, että se yritti hypätä esteen keskeltä sinne päälle jotta pääsis suorittaan sen äkkiä loppuun ja syömään namit. Se kun oli sille jo selvää. että namit sa kun kävelee puomin loppuosan. Oli melkoisen hurjan näköistä, kun ihan ei sinne päässytkään ja tippui alas melko akrobaattisesti, kuitenkaan itseään loukkaamatta ja takaisin kaikille neljälle jalalleen tosin. Ohjaaja peitti kädellä silmiään ja manasi että voi että nuo jotkut kreisit yksilöt.. ;D Vaan sitten taas mentiin ja jälleen oikein mallikkaasti vaikkakin LUJAA alusta loppuun asti nameja syömään ;)
Ja sitten taas oottamaan sitä seuraavaa harkkakertaa..
10. toukokuuta 2007
Noki, agiliidon uusi toivo
Eli jälleen olimme agiharkoissa. Hieman oli hilkulla että kerettiin, melkein aattelin että jään pois kun oisin myöhästynyt sen verran, mutta sainkin sitten yllättäen kyydin ja karautimme paikalle.
Noki oli jälleen ihan täpinöissään toisista koirista kun sinne mentiin. Näemmä se on ihan jatkuva ilmiö, että ensimmäiset 10-15 minuuttia menee siihen että kakara täpinöi ja etsimme oikeaa "taajuutta" namien avulla. Joka kerta ne muut onkin tulleet sinne potentiaalisesti riekkumaan eikä suinkaan omistajiensa kanssa harrastamaan. Mutta kun siitä sitten tasoitutaan (hyvänä apuna namit) niin johan se alkaa taas yhteistyö sujua.
Mentiin seuraavat esteet.
HYPPY+PUTKI+HYPPY
Koskapa tässä vaiheessa vielä suuresti täpistiin ja huomio oli enemmän muissa koirissa kuin tekemisessä, mentiin tää sarja liinan kera. Eka kerta oli melkoista säheltämistä, eka hyppy jees, putkeenkin ok, mut sit huomattiin siskon koira, ihana cavalieri Roby siinä toisen ryhmän mukana viereisellä esteellä ja oltas menty sinne. Onneksi oli ohjaaja siellä liinan toisessa päässä. Pienellä houkutuksella viimeinenkin este meni mut sit oltais taas karautettu Robyn tykö ja ohjaajalla oli hiyukan pitelemistä ennen kun sain liinan vaihdettua tavalliseen hihnaan.
Seuraava kerta menikin sitten vähän paremmin mutta edelleen liinassa varmuuden vuoksi.
KEPIT
Nää mennään edelleen hyvin varoen. ehkä taas sentään astetta innokkaammin kuin aiemmin, mutta hyvin tarkasti kuitenkin edelleen. Tässä meillä harjoitukseen haastetta siis yhä :)
A-ESTE
A-este menee kuin vettä vaan. Noki kiipeää sen täysin ilman mitään epäröimisiä. Ja kun toisella puolella oottaa nami niin intokin on sen mukainen ;)
HYPPY+HYPPY
Ohjausharjoituksia. Veimme ensin ohjaajan luo kahden esteen taakse namit lautasena toimivalle frisbeelle niin että koira näki. Sen jälkeen koira istumaan kahden esteen eteen ja ohjattiin niin että se hyppäisi esteiden yli syömään namit. Uskaltauduin nyt jo taas pitämään vapaana kun ensihässäkkä olis taas laantunut.
Ekalla kerralla Noki yritti oikaista toisen esteen ohi, hyppäsi siis vain yhden esteen ja rynnisti lautasen luo aikeenaan syödä namit. Vaan ohjaajapa ei antanutkaan sen syödä. Sitten ei muuta kuin takaisin alkuun ja uusi yritys. Nyt meni hienosti (ja vauhdilla) ja namit katosivat nopsaan parempiin suihin. Samoin uusintaotto ohjaten eri puolelta sujui kanssa mainiosti.
HYPPY+HYPPY+HYPPY
Seuraavaksi vaikeutettiin hommaa asteella ja koiran pitikin hypätä kolme estettä namit saadakseen. Noki oli kekannut homman jujun ja meni namien luo sellaista vauhtia että minä jäin ihan jälkeen! ;D Kerkesin vain huutaa perään että hyppy, hyppy, hyppy.. Tässä harjoituksessa ahne koira siis pärjäsi selkeesti hyvin ;) Ohjaaja kehui kovasti ja sanoi että tää oli ryhmän paras suoritus Nokilta tällä kertaa. Mamma oli toki ylpeä. Ja Nokilla hauskaa kun sai sitä namia.
RENGAS+PUTKI
Viimeisenä mentiin rengas ja heti sen perään putki. Rengas on Nokille keppien ohella sellainen "varovaisesti suoritettava" este eikä kakara ihan vielä ole varma, mistä kohtaa läpi tulisi mennä. Pienellä houkuttelulla läpi kumminkin aina mentiin ja siitä innolla putkeen. Sama toisenkin kerran, ihan jees suoritus. :)
Kaikenkaikkiaan tähän asti Noki on ollut hyvin postitiivinen agility-koira, ja vielä salukiksikin erittäin yhteistyöhaluinen ja innostunut. Sen verran se joutuu myös miettimään että ilta nukutaan yleensä tosi nätisti kun harkoissa on käyty. Alkeiskurssin eka osio on kohta käyty ja toinen osa käydään ainakin (maksettukin jo) vaan jos yhtä hyvältä näyttää niin kyllä tästä saattaa jatkossakin olla meille yhteinen harrastus. Tulevaisuus näyttää :)
Noki oli jälleen ihan täpinöissään toisista koirista kun sinne mentiin. Näemmä se on ihan jatkuva ilmiö, että ensimmäiset 10-15 minuuttia menee siihen että kakara täpinöi ja etsimme oikeaa "taajuutta" namien avulla. Joka kerta ne muut onkin tulleet sinne potentiaalisesti riekkumaan eikä suinkaan omistajiensa kanssa harrastamaan. Mutta kun siitä sitten tasoitutaan (hyvänä apuna namit) niin johan se alkaa taas yhteistyö sujua.
Mentiin seuraavat esteet.
HYPPY+PUTKI+HYPPY
Koskapa tässä vaiheessa vielä suuresti täpistiin ja huomio oli enemmän muissa koirissa kuin tekemisessä, mentiin tää sarja liinan kera. Eka kerta oli melkoista säheltämistä, eka hyppy jees, putkeenkin ok, mut sit huomattiin siskon koira, ihana cavalieri Roby siinä toisen ryhmän mukana viereisellä esteellä ja oltas menty sinne. Onneksi oli ohjaaja siellä liinan toisessa päässä. Pienellä houkutuksella viimeinenkin este meni mut sit oltais taas karautettu Robyn tykö ja ohjaajalla oli hiyukan pitelemistä ennen kun sain liinan vaihdettua tavalliseen hihnaan.
Seuraava kerta menikin sitten vähän paremmin mutta edelleen liinassa varmuuden vuoksi.
KEPIT
Nää mennään edelleen hyvin varoen. ehkä taas sentään astetta innokkaammin kuin aiemmin, mutta hyvin tarkasti kuitenkin edelleen. Tässä meillä harjoitukseen haastetta siis yhä :)
A-ESTE
A-este menee kuin vettä vaan. Noki kiipeää sen täysin ilman mitään epäröimisiä. Ja kun toisella puolella oottaa nami niin intokin on sen mukainen ;)
HYPPY+HYPPY
Ohjausharjoituksia. Veimme ensin ohjaajan luo kahden esteen taakse namit lautasena toimivalle frisbeelle niin että koira näki. Sen jälkeen koira istumaan kahden esteen eteen ja ohjattiin niin että se hyppäisi esteiden yli syömään namit. Uskaltauduin nyt jo taas pitämään vapaana kun ensihässäkkä olis taas laantunut.
Ekalla kerralla Noki yritti oikaista toisen esteen ohi, hyppäsi siis vain yhden esteen ja rynnisti lautasen luo aikeenaan syödä namit. Vaan ohjaajapa ei antanutkaan sen syödä. Sitten ei muuta kuin takaisin alkuun ja uusi yritys. Nyt meni hienosti (ja vauhdilla) ja namit katosivat nopsaan parempiin suihin. Samoin uusintaotto ohjaten eri puolelta sujui kanssa mainiosti.
HYPPY+HYPPY+HYPPY
Seuraavaksi vaikeutettiin hommaa asteella ja koiran pitikin hypätä kolme estettä namit saadakseen. Noki oli kekannut homman jujun ja meni namien luo sellaista vauhtia että minä jäin ihan jälkeen! ;D Kerkesin vain huutaa perään että hyppy, hyppy, hyppy.. Tässä harjoituksessa ahne koira siis pärjäsi selkeesti hyvin ;) Ohjaaja kehui kovasti ja sanoi että tää oli ryhmän paras suoritus Nokilta tällä kertaa. Mamma oli toki ylpeä. Ja Nokilla hauskaa kun sai sitä namia.
RENGAS+PUTKI
Viimeisenä mentiin rengas ja heti sen perään putki. Rengas on Nokille keppien ohella sellainen "varovaisesti suoritettava" este eikä kakara ihan vielä ole varma, mistä kohtaa läpi tulisi mennä. Pienellä houkuttelulla läpi kumminkin aina mentiin ja siitä innolla putkeen. Sama toisenkin kerran, ihan jees suoritus. :)
Kaikenkaikkiaan tähän asti Noki on ollut hyvin postitiivinen agility-koira, ja vielä salukiksikin erittäin yhteistyöhaluinen ja innostunut. Sen verran se joutuu myös miettimään että ilta nukutaan yleensä tosi nätisti kun harkoissa on käyty. Alkeiskurssin eka osio on kohta käyty ja toinen osa käydään ainakin (maksettukin jo) vaan jos yhtä hyvältä näyttää niin kyllä tästä saattaa jatkossakin olla meille yhteinen harrastus. Tulevaisuus näyttää :)
4. toukokuuta 2007
Noki agiliitää yhä
Jälleen agiharkat. Tulimme töiden venymisen vuoksi jälleen hiukkasen myöhässä ja kakaralla oli kovasti kierroksia taas toisista koirista (Jeee, leikitään leikitään, miksei leikitä, iiih, hauhauvuf, tuu tänne jeee..) ja meni hetki että kontakti alkoi taas löytymään. kierroksista johtuen nähtiinkin ensimmäinen aito salukihepuli, kun kakara sarjassa yhden esteen jälkeen ei kestänyt vaan pinkoi menemään ympyrää esteiden ympäri sellaista vauhtia että taas päätä huimasi ja lopulta rynni riehuttamaan ryhmämme collieta..
Kuitenkin tuon ekan reissun jälkeen se rauhoittuikin sitten kyl sen verran että toista kertaa vataavaa ei päässyt tapahtumaan vaikka tosiaan tällä kertaa uskalsin jo pitää sitä irtikin esteiden välillä. :) Ja sitten taas esteisiin:
PITUUS + HYPPY + PUTKI
Pituus mentiin hienosti, ekalla kertaa tosin tän jälkeen iski se hepuli. Lisäksi mulla oli joka kerta vaikeuksia saada ohjattua se oikein ja suoraan pituutta seuraavalle hypylle, mutta jos onnistuin koira meni sen nätisti ja putken vieläkin nätimmin. Muuten se meinasi seurata mua esteen ohi. Kuitenkin se ottaa kontaktia ja oottaa multa neuvoa erittäin hyvin jo mun makuun, eli vastuu onnistumisesta alkaa enemmän ja enemmän siirtyä koko ajan mun ohjaustaitojeni varaan.. Ja mulla on siinä kovasti tsemppaamista ;)
PUTKI + HYPPY + PITUUS
Noki hyvä kun meinasi malttaa oottaa et pääsis putkeen. Istumaan meneminen ennen esteitä on kans vähän hakusessa, jos sen saa istumaan niin se oottaa kyl melko nätisti. Putki oli tosiaan näissä sarjoissa jo mutkallakin, mutta se ei näyttänyt haittaavan menoa lainkaan. :) Mulla tosin oli jälleen ekan esteen jälkeen ohjaamisvaikeuksia. putki ja eka hyppy meni komeesti, mut sitten se olikin mennä pituuden ohi ja oli vaikea sitten enää saada se oikeaan suuntaan. Hetken sählingin jälkeen viimonenkin hyppy tosin onnistui joka kerran. Noki kyllä innostuu suorituksista, sillä tuossakin välissä kun yritin korjata linjaa ja saada sen viel hyppäämään viimeisenkin, se veti kierroksia ja hyppelehti ja ärisi ja murisi mulle leikillään. Eli ilmeisesti sillä on tuolla ihan hauskaa :)
A-ESTE
Tää meni niinku ennenkin, kuin vettä vaan. Noki ei yhtään arastele kiipeemistyä, lähinnä on haastavaa osata laittaa namit sopivalle kohtaa esteen loppupäähän niin että sen on helppo niihin kurottaa edelleen esteellä pysyen. Ja tosiaan Noki kun aatteli et aijaa, tälle mennään, niin se melkeen ihmetteli sitä hidastelua joka syntyi kun ohjaaja tuli varmistamaan hihnasta pitäen toiselle puolelle ettei tippuiista tapahdu. Se ois ollu jo menossa! :D
KEPIT
Edelleen nää mennään hyvin varovaisesti ja taiten, virheitä ei tahdota tehdä. Jonkinlaista edistymistä oisin kuitenkin huomaavinani, että jopa osasi jonkun keppivälin itse pujotella, joten eiköhän tääkin ajan kanssa mene :)
RENGAS
Rengas on myös näitä "hieman varovasti" mentäviä, että varasti mennään oikeasta kohtaa. Tässä kanssa huomaa että välillä Noki ottaa suorituksensa melkoisen vakavasti. Tätä saa edelleen harjoitella mutta ihan hyvä alku kuitenkin. :)
HYPPY + PUTKI + HYPPY
Tää oli viimeinen sarja joka mentiin vähänkuin loppukevennyksenä. Putki olikin koirien mielestä kuitenkin sen verran erikoinen (oli erivärinen kuin ne mitä on aiemmin menty) että jokainen aluksi kieltäytyi menemästä sisään siinä suulla. Myös Noki. Mutta muuten sujui ihan jees, putken mentyään hyppäsi esteen vielä nätisti. :)
Kuitenkin tuon ekan reissun jälkeen se rauhoittuikin sitten kyl sen verran että toista kertaa vataavaa ei päässyt tapahtumaan vaikka tosiaan tällä kertaa uskalsin jo pitää sitä irtikin esteiden välillä. :) Ja sitten taas esteisiin:
PITUUS + HYPPY + PUTKI
Pituus mentiin hienosti, ekalla kertaa tosin tän jälkeen iski se hepuli. Lisäksi mulla oli joka kerta vaikeuksia saada ohjattua se oikein ja suoraan pituutta seuraavalle hypylle, mutta jos onnistuin koira meni sen nätisti ja putken vieläkin nätimmin. Muuten se meinasi seurata mua esteen ohi. Kuitenkin se ottaa kontaktia ja oottaa multa neuvoa erittäin hyvin jo mun makuun, eli vastuu onnistumisesta alkaa enemmän ja enemmän siirtyä koko ajan mun ohjaustaitojeni varaan.. Ja mulla on siinä kovasti tsemppaamista ;)
PUTKI + HYPPY + PITUUS
Noki hyvä kun meinasi malttaa oottaa et pääsis putkeen. Istumaan meneminen ennen esteitä on kans vähän hakusessa, jos sen saa istumaan niin se oottaa kyl melko nätisti. Putki oli tosiaan näissä sarjoissa jo mutkallakin, mutta se ei näyttänyt haittaavan menoa lainkaan. :) Mulla tosin oli jälleen ekan esteen jälkeen ohjaamisvaikeuksia. putki ja eka hyppy meni komeesti, mut sitten se olikin mennä pituuden ohi ja oli vaikea sitten enää saada se oikeaan suuntaan. Hetken sählingin jälkeen viimonenkin hyppy tosin onnistui joka kerran. Noki kyllä innostuu suorituksista, sillä tuossakin välissä kun yritin korjata linjaa ja saada sen viel hyppäämään viimeisenkin, se veti kierroksia ja hyppelehti ja ärisi ja murisi mulle leikillään. Eli ilmeisesti sillä on tuolla ihan hauskaa :)
A-ESTE
Tää meni niinku ennenkin, kuin vettä vaan. Noki ei yhtään arastele kiipeemistyä, lähinnä on haastavaa osata laittaa namit sopivalle kohtaa esteen loppupäähän niin että sen on helppo niihin kurottaa edelleen esteellä pysyen. Ja tosiaan Noki kun aatteli et aijaa, tälle mennään, niin se melkeen ihmetteli sitä hidastelua joka syntyi kun ohjaaja tuli varmistamaan hihnasta pitäen toiselle puolelle ettei tippuiista tapahdu. Se ois ollu jo menossa! :D
KEPIT
Edelleen nää mennään hyvin varovaisesti ja taiten, virheitä ei tahdota tehdä. Jonkinlaista edistymistä oisin kuitenkin huomaavinani, että jopa osasi jonkun keppivälin itse pujotella, joten eiköhän tääkin ajan kanssa mene :)
RENGAS
Rengas on myös näitä "hieman varovasti" mentäviä, että varasti mennään oikeasta kohtaa. Tässä kanssa huomaa että välillä Noki ottaa suorituksensa melkoisen vakavasti. Tätä saa edelleen harjoitella mutta ihan hyvä alku kuitenkin. :)
HYPPY + PUTKI + HYPPY
Tää oli viimeinen sarja joka mentiin vähänkuin loppukevennyksenä. Putki olikin koirien mielestä kuitenkin sen verran erikoinen (oli erivärinen kuin ne mitä on aiemmin menty) että jokainen aluksi kieltäytyi menemästä sisään siinä suulla. Myös Noki. Mutta muuten sujui ihan jees, putken mentyään hyppäsi esteen vielä nätisti. :)
1. toukokuuta 2007
Rasmus kokeilee agiliitoa
Tänään ei kentällä aamupäivällä ollut harjoituksia joten vein pojat sinne hieman kokeilemaan agia. Otin esille vain niitä esteitä joita oltiin jo Nokin kanssa menty hyvin ja jotka olisi Ramsellekin helppoja kokeilla. Paljon muuta ei yksikseen tosin olisikaan pystynyt kopista tuomaan ;)
Oli siis putki, parit hypyt ja kepit jota kokeiltiin käydä. Noki meni innolla ja saatiin vähän pahinta varovaisuutta pois kepeistäkin. Huomaa vaan että alkaa jo tulla mun ohjaamistaidot vastaan, huomaan jo nyt sen mitä ohjaajat sanoivat: alkeiskurssilla koirat tutustuvat ja opettelevat menemään esteet, jatkossa keskitymme ohjaajien kouluttamiseen.. ;)
Kuitenkin suurin syy kentälle menemiseemme oli koettaa miten Rasmus esteisiin suhtautuisi sitä mahdollista elokuista alkeiskurssia sen kanssa ajatellen.
Jätin siis Rasmuksen aina näkösälle hihnaan kun kokeilimme Nokin kanssa esteitä. Sitten tuli aina sen vuoro kokeilla samoja, lähinnä nyt esteitä ja keppejä. Ramse kyllä innostuneesti odotteli omaa vuoroaan ja protestoi kun Noki sai puuhata mun kanssa, mutta sitten kun tuli sen oma vuoro.. ;D Heti kun se oli irti seinästä se otti sellaisen haahhaa, nyt onkin MINUN show-asenteen ja olisi selvästi paljon halukkaammin mennyt tutkimaan estevaraston sisältöä.
No, esteet hypättiin kyllä namin perässä, mutta hyyvin laiskasti! Tuntui että asenne oli koko ajan sellainen hohhoijaa, tää on kuule niin piece of cake mulle, etten viitti ees kunnolla yrittää vaan ennemmin menisin vaikka tuonne nuuskii noita hajuja.. ;D Se ei siis ollu mitenkään ylitylsistynyt, mutta sillä oli selkee esitys päällä.
Myös kepit mentiin, vähän Nokia innokkaammin, mut välillä mua testaten eli olis muka lähteny käveleenkin kepiltä vaan eteenpäin kiertämisen sijaan ja mä jouduin palauttaan sen pannasta takas raiteille. Tavallaan tuli fiilis että hakee sellasta extrahuomiota itseensä. No, sehän lähinnä huvitti vaan.
Kaikkein huvittavinta oli kuitenkin kun kokeilin epävirallisesti putkea namien avulla, yksin kun olin niin se normaali läpimeno opetus ei ois onnistunut, joten halusin vaan kokeilla, että pelkääkö se putkea yhtään tai meniskö sen vaikka ihan namien avulla. Vein sen toiselle puolelle, käskin oottamaan ja ryömin itse toiselta puolelta puoli väliin namien kanssa houkuttelemaan tai sitten heitinsinne sisään nameja vähän matkan päästä koirasta. Lopputulos: Afgaani makaa putkessa syöden keskeltä löytyneitä nameja kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä putkesta pois!!
Että se siitä sitten tällä erää. Ei se siitä nyt sitten mitenkään erikoisen tylsääkään ollut mutta tuntuu että nykyään se suhtautuu hirveesti kaikenlaiseen tekemiseen että hohhoijaa, onpas puuduttavaa.. Ainoa mistä se sitten kyllä syttyy on vieheen perässä juokseminen joten liekö se nyt sitten vaan se hänen "oma juttunsa" :)
Mutta ei silti, ehkä me se alkeiskurssi kumminkin käydään, saadaan ainakin yksi erittäin värikäs osallistuja suorituksineen sinne ryhmään - tuosta ei kyllä koskaan voi sanoa että a) millä tuulella se on tai b) mitä se keksii :)
Oli siis putki, parit hypyt ja kepit jota kokeiltiin käydä. Noki meni innolla ja saatiin vähän pahinta varovaisuutta pois kepeistäkin. Huomaa vaan että alkaa jo tulla mun ohjaamistaidot vastaan, huomaan jo nyt sen mitä ohjaajat sanoivat: alkeiskurssilla koirat tutustuvat ja opettelevat menemään esteet, jatkossa keskitymme ohjaajien kouluttamiseen.. ;)
Kuitenkin suurin syy kentälle menemiseemme oli koettaa miten Rasmus esteisiin suhtautuisi sitä mahdollista elokuista alkeiskurssia sen kanssa ajatellen.
Jätin siis Rasmuksen aina näkösälle hihnaan kun kokeilimme Nokin kanssa esteitä. Sitten tuli aina sen vuoro kokeilla samoja, lähinnä nyt esteitä ja keppejä. Ramse kyllä innostuneesti odotteli omaa vuoroaan ja protestoi kun Noki sai puuhata mun kanssa, mutta sitten kun tuli sen oma vuoro.. ;D Heti kun se oli irti seinästä se otti sellaisen haahhaa, nyt onkin MINUN show-asenteen ja olisi selvästi paljon halukkaammin mennyt tutkimaan estevaraston sisältöä.
No, esteet hypättiin kyllä namin perässä, mutta hyyvin laiskasti! Tuntui että asenne oli koko ajan sellainen hohhoijaa, tää on kuule niin piece of cake mulle, etten viitti ees kunnolla yrittää vaan ennemmin menisin vaikka tuonne nuuskii noita hajuja.. ;D Se ei siis ollu mitenkään ylitylsistynyt, mutta sillä oli selkee esitys päällä.
Myös kepit mentiin, vähän Nokia innokkaammin, mut välillä mua testaten eli olis muka lähteny käveleenkin kepiltä vaan eteenpäin kiertämisen sijaan ja mä jouduin palauttaan sen pannasta takas raiteille. Tavallaan tuli fiilis että hakee sellasta extrahuomiota itseensä. No, sehän lähinnä huvitti vaan.
Kaikkein huvittavinta oli kuitenkin kun kokeilin epävirallisesti putkea namien avulla, yksin kun olin niin se normaali läpimeno opetus ei ois onnistunut, joten halusin vaan kokeilla, että pelkääkö se putkea yhtään tai meniskö sen vaikka ihan namien avulla. Vein sen toiselle puolelle, käskin oottamaan ja ryömin itse toiselta puolelta puoli väliin namien kanssa houkuttelemaan tai sitten heitinsinne sisään nameja vähän matkan päästä koirasta. Lopputulos: Afgaani makaa putkessa syöden keskeltä löytyneitä nameja kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä putkesta pois!!
Että se siitä sitten tällä erää. Ei se siitä nyt sitten mitenkään erikoisen tylsääkään ollut mutta tuntuu että nykyään se suhtautuu hirveesti kaikenlaiseen tekemiseen että hohhoijaa, onpas puuduttavaa.. Ainoa mistä se sitten kyllä syttyy on vieheen perässä juokseminen joten liekö se nyt sitten vaan se hänen "oma juttunsa" :)
Mutta ei silti, ehkä me se alkeiskurssi kumminkin käydään, saadaan ainakin yksi erittäin värikäs osallistuja suorituksineen sinne ryhmään - tuosta ei kyllä koskaan voi sanoa että a) millä tuulella se on tai b) mitä se keksii :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
