Tänään oli sitten toiset agiharjoitukset. Tiistain harkat jäivät välistä kaatosateen että Rasmuksen löysän mahan vuoksi (meni sitten murtautumaan keittiöön ja syömään kilon sulamassa ollutta jauhelihaa - kaikki voivat arvata seuraukset ;) Ja NYT on porttia vahvistettu ja ovessakin uusi viritelmä jota ei niin helposti enää auki saakaan.)
Mutta perjantai aukeni pitkästä aikaa aurinkoisena ja pääsimme lähtemään. noki jäi taas tyytyväisenä kotiin mutustamaan luuta ja me suuntasimme kohti kenttää. ja millä innolla! rasmus peräti veti koko menomatkan, välillä sentään malttoi pysähtyä merkkaamaan. Oli siis selvästi innoissaan, mikä toki on jälleen hyvä merkki.
Paikan päällä meidän ryhmästä oli tällä kertaa vain neljä koiraa. Aluksi piti vähän pullistella nuoren pystykorva-uroksen kanssa mutta kun ne touhut lopetettiin lyhyeen sietivät urokset toisiaan taas koko loppu ajan turhia märisemättä.
KEPIT
Aloitimme menemällä keppejä hieman uudella tavalla.Keppien väliin oli pujoteltu kanaverkosta tai vastaavasta kuja, joka ohjasi koiran kiertämään kepit oikealla tavalla. Ensin mentiin niin että ohjaaja seurasi sivusta ja houkutteli namilla, sitten koulutusohjaaja piti kiinni toisessa päässä ja koiranohjaaja meni kujan toiseen päähän kutsumaan koiraa, jonka jälkeen se pujotteli kujan itse läpi namin saadakseen. Kaikenkaikkiaan kuja mentiin ainakin 6 kertaa ja ainakin 3 kertaa per suunta. Rasmus oli selkeesti ihan innoissaan päästessään suorittamaan ja broilerpyörykät palkintona olivat selkeesti mieleisiä.
Erityisplussana täytyy vielä mainita, että vaikkakin ohjaaja piti hihnasta kiinni (varalta) niin Rasmus pysyi hienosti varaslähdöittä paikallaan käskystä just niin pitkään kuin piti minun kävellessäni aina sinne kujan toiseen päähän kutsumaan sitä. *ylpis*
A-ESTE
Seuraavaksi siirryttiin A-esteelle. Jostain syystä Rasmus sai hirmuisen hyppypomppuvolina-hepulin joka kerta kun joku muu koira meni kyseistä estettä ja keräsi huvittuneita katseita muilta kurssilaisilta. Muutenkaan poju ei mitenkään hiljaiseksi jäänyt - ja minä kun luulin että Noki oli meillä se kovaääninen ;D
Omalla vuorollaan Ramse hönkäsi pelottomasti namin perässä, vaikka välillä tuntui että koivet menee vähän joka suuntaan niin asenne ratkaisi ja joka kerta mentiin ylös ja alas. Tekniikkaa voi ehkä vähän hioa mutta ainakaan ei puutu innokkuutta eikä tartte olla huolissaan että koira arastelisi mitään!
KEINU
Tää vähän jännitti - saihan Noki siihen jo eka kerralla semmoisen kammon että ei meinannu sitten muitakin kiipeilyesteitä oikeen heti uskaltaa mennä. No, Rasmus, vaikka meidän draamakuninkaanakin tunnettu, ei ois sit taas voinu vähempää välittää! edelleen pitkäkoipisella karvamöröllä oli jonkun verran vaikeuksia asettaa koipensa oikein laudalle, mutta namin perässä kyllä mentäs muuten ihan minne vaan. Kuului vaan kjiäh kjiäh turkin alta kun Ramse suoritti menemään eikä pätkääkään hätkähtänyt kun keinu yhtäkkiä vaihtoi toisen puolen maahan alkupään sijaan. Vaikeuksia oli saada tosin Ramse pysähtymään kontaktille, se olis vaan ollu menossa ;D
PITUUS
Tää meni kuin vettä vaan. Eka kahdella, samantien lisättiin kolmas pala ja sitten vielä neljäs. Joka kerran Rasmus jäi nätisti oottamaan ja hyppäsi yli itsetietoisena kuin vettä vaan. Mikä tää nyt on mulle, näin matalakin, tuntui affe miettivän ja oli tyytyväinen saatuaan naminsa.
PUSSI
Ensin mentiin ihan lyhyenä, ohjaaja piti kiinni koiraa alkupuolella ja minä kutsuin pussin toisesta päästä koiraa luokseni pussiosaa lyhyenä pitäen. Sitten mentiin pussiosa pidempänä, mutta minä edelleen huhuten toisesta päästä ja lopulta niin että pussi oli ihan maassa matalana.
Tässäkin epäröitiin vaan hetki ja mentiin sitten jälleen ilman mitään pelkoja tai ihmetyksiä. Huvittavaa tosin oli, kun mennessään pussia jo ihan siltään Rasmus pysähtyi etenemisessä puoleen väliin pussiosaa ja sen sijaan että olisi edennyt, alkoi päällään heitellä sitä pussia kuin sen päälle olisi tippunut pyyhe tai peitto - et mitä mä turhaan kuljen ja jalkojani käytän kun mähän tiedän että tän saa tälleenkin pois päältä! ;D
AITA + AITA
Jälleen ei ongelmia. Tosin aitojahan oltiin jo mentykin sarjassa itsenäisesti aiemmin, jopa vapaana. Eli ohjaaja piti kiinni ja minä menin ensin yhden aidan toiselle puolelle ja kutsuin ja sitten kahden aidan taaksen ja jälleen kutsu ja käsky hyppy. Itselläni on vaikeuksia muistaa oikeat käskysanat ja yleensä sanoa käskysana, mutta rasmuksella no problemos.
AITA + PUTKI
Seuraavaksi mentiin putki yhden kerran siltään, varmistettiin että koira tajuaa mistä on kyse ja sitten yksi aita ja putki. Hyvin meni, kun vaan muistin selkeästi osoittaa että sinne putkeen olis mentävä. Heti kun Ramse hoksaa, menee se innolla. Ja palkaksi nami.
Noin yleensä siis jälleen oikein kivat harkat joista jäi hyvä maku sekä mulle että Ramsellekin, ainakin siitä päätellen että taas ei oltas millään lähdetty pois koko paikasta. Ryhmissä mennessä toistoakaan ei tunnu tulevan afgaanin luonteellekaan liikaa kerralla, kun jokainen este mennään maksimissaan 2-4 kertaa niin että välissä on odotusta tai vaikeustasoa varioidaan. Ei siis pääse affekaan pahasti tylsistymään!
Taas jatketaan ja katsotaan miten menee ensi kerralla!
31. elokuuta 2007
24. elokuuta 2007
Rasmus aloittaa agiliidon - viralliset harkat nro:1
Tänään sitten tuli Rasmuksen aika aloittaa agility "ihan oikeasti", ilmoitin meidät tutustumiskurssille ja nyt sitten pääsimme ensimmäiselle tunnille mukaan. :)
Alussa minua itseäni vähän jännätti kuinka afgaanini mahtaisi hommaan suhtautua. Se kun on niin tuulella käypä, ja joko sillä on ihan kivaa tai sitten ihan sika tylsää jolloin saa itse hyppiä ja pomppia ja herra itse on vaan naama rypyllä, jos se olisi ihminen se taastusti myös pyörittelisi silmiään ja huokailisi että EVVK.
Toinen jännitysmomentti oli se, että Nokin piti osata olla kotona yksinään pitkästä aikaa vähän pidemmin ja osittain pelkäsin että palaan kaaokseen keskelle vihaisia naapureita, hajonnutta asuntoa ja poliisia ja palokuntaa. Meinasi vielä tulla turhan kiire - harkat alkoivat jo 17.30, pääsin töistä neljältä ja piti vielä kaupassa ehtiä käymään. Lähdimme kuitenkin, Noki jäi syömään kotiin pakasteesta otettua naudan putkiluun puolikasta ja ainakaan palatessamme hakemaan kotiin unohtuneita papereita hetken päästä (mm. maksukuittia kurssimaksusta..) se ainakin oli täysin keskittynyt luunsa jyystämiseen eikä liikahtanut sängyltä minnekään.
No, pääsimme paikalle ja ohjaaja oli juuri esittäytymässä ja suorittamassa lyhyttä koiriin tutustumiskierrosta. Ryhmässämme oli Rasmuksen lisäksi melko nuoria koiria - pari pystykorvaa, berninpaimenkoira, kultainen noutaja narttu ja sileäkarvainen noutaja. Jostain syystä Rasmus ihastui toiseen pystykorvista, nuoreen urokseen ja käytti koko afgaaniskaalansa ja jousitetut pomppunsa kun olisi tahtonut mennä tutustumaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan käynyt - agikenträn sääntöihin kuuluu että siellä ei seurustella lajitoverin kanssa, vaan tehdään yhteistyötä omistajan/ohjaajan kera.
PUTKI
Aloitettiin sitten putkesta, jonka Rasmus on kerran tai kaksi mennyt omissa itsenäisissä harkoissa mutta ihan lyhyenä. Ei tarvinnut kovin houkutella niin Ramse meni putken, ainoa että aivan lopussa kun se sai namit se päätti mennä maate ja jäi putkeen niitä syömään! ;D Afgaanimaista sanoisin.
Putki mentiin samantien uudelleen, eikä ongelmia nytkään, samoin kun se vielä mentiin entistä pidempänä. Melko paljon tuon kokoinen koira tosin jo joutuu kyyristymään mahtuakseen, melkein ryömimään läpi.
KEPIT
Keppejä mentiin nyt aluksi ihan vaan niin että opetettiin oikeaa sisäänmenoa. Koira siis tuotiin vähän matkan päästä ohjaajan luo, kuka seisoi oikean sisäänmenon kohdalla valmiina antamaan namin. Hyvin meni, vaikka vähän liiankin innostunut Ramse meinasi rouhaista vähän kättäkin hamuillessaan nameja ;D Unohdin varoittaa että se unohtaa joskus miten ottaa namit "nätisti" jos on liiankin hauskaa.
AITA
Yhtä aitaa hypättiin, oli Ramselle vähänkuin peace of cake. Jopa sen verran että ekalla kerralla hämäsi ja minua kohti aluksi tultuaan oikaisikin suoraan viereiseen heinäniittyyn merkkailemaan.. ;D Nooh, sain sen äkkiä kiinni ja eikun uudestan. Tällä kertaa osasimme pitää varamme eikä koira päässyt hunningolle ;)
PITUUS
Myös tämän Ramse meni kuin vettä vaan, ja eihän siinä vielä ollutkaan kuin kaksi palkkia.
MUURI
Edelleen, ei ongelmaa. Tykkäsi vaan kun odottelun jälkeen tuli se oma vuoro.
PUOMI
Tää oli vähän haastavampi, pitkäkoipiselle isolle koiralle, jolla vielä tukkakin (korvat) meinas olla silmillä ja siksi hiukan vaikea hahmottaa missä se raja kulki. Mutta Ramsella oli meno päällä joten se ei paljosta hätkähtänyt - ei vaikka eka yrittämän jälkeen astui harhaan ja tipahti puolesta välistä nousua pois. Ei kun uudelleen, lihapullat houkuttimina riitti. Tyypillistä "kjiäh, kjiäh" tuuskutusta pitäen (samaa mitä pitää aina ollessaan innoissaan) se pisti menemään ja suoriuduttiin heti tokalla yrityksellä koko puomista. Ja namit siellä puomin loppupäässä palkitsivat hyvän suorituksen. Kuitenkin joudun miettimään, olisiko huppu hyvä olla päässä näitä esteitä mentäessä jotta se näkyvyys olisi tarpeeksi hyvä :)
Sitten tunti jo loppuikin, ja ilmeisesti Rasmuksella oli ollut hauskaa, kun äijä oli sitten paluumatkalla ihan perästä vedettävää sorttia. Aivan sama ilmiö kuin silloin jos ollaan menossa poispäin koirapuistosta. Olin positiivisesti yllättynyt! (vaikka kieltämättä koiran vetäminen perässään ei ookaan sitä kaikista hauskinta hommaa..) Lahnameininki alkoi jo kun poistuimme kentältä, takaisin ois vaan pitäny mennä. Ja yli puolen välin mentiin ennenkuin herra uskoi etten aio nyt taipua ja päästiin kotiin asti - jossa ei muuten näkynyt ainakaan ulkoisia katastrofin jälkiä eikä ovessakaan ollut vihaisia lappuja naapureilta. Sisältä löytyi kyllä erittäin innoissaan paluustamme oleva Nokkaeläin ja paljaaksi kaluttu putkiluun puolikas. Uskallan toivoa, että myös juniorin aika oli kulunut melko sutjakkaan!
Alussa minua itseäni vähän jännätti kuinka afgaanini mahtaisi hommaan suhtautua. Se kun on niin tuulella käypä, ja joko sillä on ihan kivaa tai sitten ihan sika tylsää jolloin saa itse hyppiä ja pomppia ja herra itse on vaan naama rypyllä, jos se olisi ihminen se taastusti myös pyörittelisi silmiään ja huokailisi että EVVK.
Toinen jännitysmomentti oli se, että Nokin piti osata olla kotona yksinään pitkästä aikaa vähän pidemmin ja osittain pelkäsin että palaan kaaokseen keskelle vihaisia naapureita, hajonnutta asuntoa ja poliisia ja palokuntaa. Meinasi vielä tulla turhan kiire - harkat alkoivat jo 17.30, pääsin töistä neljältä ja piti vielä kaupassa ehtiä käymään. Lähdimme kuitenkin, Noki jäi syömään kotiin pakasteesta otettua naudan putkiluun puolikasta ja ainakaan palatessamme hakemaan kotiin unohtuneita papereita hetken päästä (mm. maksukuittia kurssimaksusta..) se ainakin oli täysin keskittynyt luunsa jyystämiseen eikä liikahtanut sängyltä minnekään.
No, pääsimme paikalle ja ohjaaja oli juuri esittäytymässä ja suorittamassa lyhyttä koiriin tutustumiskierrosta. Ryhmässämme oli Rasmuksen lisäksi melko nuoria koiria - pari pystykorvaa, berninpaimenkoira, kultainen noutaja narttu ja sileäkarvainen noutaja. Jostain syystä Rasmus ihastui toiseen pystykorvista, nuoreen urokseen ja käytti koko afgaaniskaalansa ja jousitetut pomppunsa kun olisi tahtonut mennä tutustumaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan käynyt - agikenträn sääntöihin kuuluu että siellä ei seurustella lajitoverin kanssa, vaan tehdään yhteistyötä omistajan/ohjaajan kera.
PUTKI
Aloitettiin sitten putkesta, jonka Rasmus on kerran tai kaksi mennyt omissa itsenäisissä harkoissa mutta ihan lyhyenä. Ei tarvinnut kovin houkutella niin Ramse meni putken, ainoa että aivan lopussa kun se sai namit se päätti mennä maate ja jäi putkeen niitä syömään! ;D Afgaanimaista sanoisin.
Putki mentiin samantien uudelleen, eikä ongelmia nytkään, samoin kun se vielä mentiin entistä pidempänä. Melko paljon tuon kokoinen koira tosin jo joutuu kyyristymään mahtuakseen, melkein ryömimään läpi.
KEPIT
Keppejä mentiin nyt aluksi ihan vaan niin että opetettiin oikeaa sisäänmenoa. Koira siis tuotiin vähän matkan päästä ohjaajan luo, kuka seisoi oikean sisäänmenon kohdalla valmiina antamaan namin. Hyvin meni, vaikka vähän liiankin innostunut Ramse meinasi rouhaista vähän kättäkin hamuillessaan nameja ;D Unohdin varoittaa että se unohtaa joskus miten ottaa namit "nätisti" jos on liiankin hauskaa.
AITA
Yhtä aitaa hypättiin, oli Ramselle vähänkuin peace of cake. Jopa sen verran että ekalla kerralla hämäsi ja minua kohti aluksi tultuaan oikaisikin suoraan viereiseen heinäniittyyn merkkailemaan.. ;D Nooh, sain sen äkkiä kiinni ja eikun uudestan. Tällä kertaa osasimme pitää varamme eikä koira päässyt hunningolle ;)
PITUUS
Myös tämän Ramse meni kuin vettä vaan, ja eihän siinä vielä ollutkaan kuin kaksi palkkia.
MUURI
Edelleen, ei ongelmaa. Tykkäsi vaan kun odottelun jälkeen tuli se oma vuoro.
PUOMI
Tää oli vähän haastavampi, pitkäkoipiselle isolle koiralle, jolla vielä tukkakin (korvat) meinas olla silmillä ja siksi hiukan vaikea hahmottaa missä se raja kulki. Mutta Ramsella oli meno päällä joten se ei paljosta hätkähtänyt - ei vaikka eka yrittämän jälkeen astui harhaan ja tipahti puolesta välistä nousua pois. Ei kun uudelleen, lihapullat houkuttimina riitti. Tyypillistä "kjiäh, kjiäh" tuuskutusta pitäen (samaa mitä pitää aina ollessaan innoissaan) se pisti menemään ja suoriuduttiin heti tokalla yrityksellä koko puomista. Ja namit siellä puomin loppupäässä palkitsivat hyvän suorituksen. Kuitenkin joudun miettimään, olisiko huppu hyvä olla päässä näitä esteitä mentäessä jotta se näkyvyys olisi tarpeeksi hyvä :)
Sitten tunti jo loppuikin, ja ilmeisesti Rasmuksella oli ollut hauskaa, kun äijä oli sitten paluumatkalla ihan perästä vedettävää sorttia. Aivan sama ilmiö kuin silloin jos ollaan menossa poispäin koirapuistosta. Olin positiivisesti yllättynyt! (vaikka kieltämättä koiran vetäminen perässään ei ookaan sitä kaikista hauskinta hommaa..) Lahnameininki alkoi jo kun poistuimme kentältä, takaisin ois vaan pitäny mennä. Ja yli puolen välin mentiin ennenkuin herra uskoi etten aio nyt taipua ja päästiin kotiin asti - jossa ei muuten näkynyt ainakaan ulkoisia katastrofin jälkiä eikä ovessakaan ollut vihaisia lappuja naapureilta. Sisältä löytyi kyllä erittäin innoissaan paluustamme oleva Nokkaeläin ja paljaaksi kaluttu putkiluun puolikas. Uskallan toivoa, että myös juniorin aika oli kulunut melko sutjakkaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
