Jälleen olimme harkoissa, muutama kerta jäänyt valitettavasti välistä muunmuassa työkiireiden vuoksi. Nyt oli ilmakin ihanan suosiollinen, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä, ja suuntasimme jälleen kentälle puoli kuudeksi.
KEPIT
Nämä mentiin jo rutiinilla, edelleen kera kanaverkkoviritelmän tosin. Vauhtiakin löytyi kun vähän innosti ja palkaksi saadut namit kelpasivat mainiosto kimmokkeeksi suoritukseen.
PUSSI
Tää meni kans nätisti. Eka mentiin niin että agiohjaaja piti pussin toista puolta auki, ja toka kerralla niin että ihan vaan käskytettiin pussiin sen ollessa maassa. Kumpikin kerta meni aivan jees.
AITA + AITA + AITA (ympyrässä)
Tää oli Ramsen mieleen! Nyt täytyy sanoa että sinänsä huomaa, että Rasmuksen kanssa on tietty yhteistyö jo kehittyneempää kuin Nokin kanssa - luonnollisesti, koska Rasmus on ollut mulla kuitenkin neljä vuotta jo ja Noki vasta vuoden. Rasmus handlaa kokemuksella sen, minkä Noki tietynlaisella innokkuudella yhteistyöhön ja ongelmanratkaisuun. Mutta siis tässäkin harjoituksessa ei ollut minkäänlaista ongelmaa Rasmuksen käskyttämisessä - se hyppäsi innolla, halukkaasti ja ennakoiden hienosti mitä siltä halusin, osaten lukea minua hyvin, ja omista sähläilyistänikin huolimatta ;) Nyt huomasi myös selvästi sen että sarjojen hyppiminen on sille mieluista ja saimme kehuja myös ohjaajaltamme :)
PUOMI
Tässäkin edistyttiin, sillä kun eka yritys kiivetä loppui taas liian höseltämisen seurauksena tipahtamiseen heti nousun jälkeen, Rasmus viimein hokas että homma itse asiassa sujuu nopeammin ja paremmin kun menee hiukkasen hitaammalla tahdilla ;) Site mentiin kaks kertaa oikeen mainiosti päästä päähän. On sillä kieltämättä melkoiset hermot kun se ei taaskaan sitä tipahtamistaankaan yhtään hätkähtänyt, uudelleen vaan, nami jee! ;D
A-ESTE
Tää mentiin myös hyvin kuten ennenkin. Hieman on ponnistelua kiivetä ja sitten jarrutella sopivasti, mutta mielestäni vaatii vaan tottumista :)
KEINU
Jälleen ehkä se esteistä helpoin Rasmukselle, voi olla että se jopa nauttii haastavuudesta ja tasapainottelusta. Ei ole moksiskaan kun keinu vaihtaa suuntaa ja kulkee useimmiten suorassa linjassakin alusta loppuun ilman että jalat meinais reuhtoa ulkopuolella, kuten tosiaan alkuun sen puomin kanssa.
AITA + PUTKI + AITA
Hypyt sujuu edelleen hienosti ja nopeutta saatiin hommaan näyttämällä kuinka estejakson toiseen päähän laitettiin lautaselle nameja odottamaan. Koska en täysin luota etteikö Rasmus saattaisi saada päähänsä lähteä esteiden välillä livohkaan, mentiin tää pidempi sarja liinassa ja se olikin selkeesti oikea ratkaisu, sillä poika pääsi vauhtiin ja tykkäs selvästi. Edelleen olin tosin tyytyväinen kuinka se lukee mua, tai voisko sanoa että ennakoi noita esteiden suorittamisia. Putkenkin se menee nätisti kunhan hoksaa sen - putken kanssa ainoa ongelma on, että Ramsen pää on niin paljon sen suuaukkoa korkeammalla, joten eka kerran se missasi sisäänmenoaukon ekan esteen jälkeen ja hyppäsi sen sijaan putken yli kun koki että jotain ois tehtävä ;D Mutta kun ohjasin sen agiohjaajan neuvosta niin, että en lähtenytkään yhtä aikaa liikkeelle, vaan menin putken eteen ekan aidan taakse ja koira oottamaan ekan aidan toiselle puolella paikalle, niin ohjaus onnistui ja Rasmus hokasi minne mennä, putki osoitettiin tarpeeks selvästi. Jatkossa täytyy just kiinnittää huomiota että se hokaa putken vaikka onkin näkökenttänsä hieman alapuolella, niin hyvin menee. Ja edelleen tykkäs hypätä ja namit loppupäässä oli hyvä kimmoke.
Oikein hyvä maku jäi näistäkin harkoista suuhun ja uskon että Rasmuksellekin! Rasmus on kyllä todella yllättänyt mut positiivisesti agi-koirana, aattelin että voihan se ehkä innostua mutta että näin paljon ja että yhteistyökin tuntuu pelaavan näin kivasti niin se on ollut erittäin mieluinen yllätys :)
25. syyskuuta 2007
11. syyskuuta 2007
Rasmus agiliitää taas
Taasen oli agility-harjoitukset kera Rasmuksen. Jälleen oli pojalla kova into päästä kentälle. Nyt oltiin myös kerrankin niin ajoissa - vaihteeksi - että saatoin hyvin osallistua esteiden kantamiseen Rasmuksen odotellessa kiinnitettynä vajan seinään kuten muutkin kollegansa. Ja sitten aloitimme.
PUTKI
Kun Rasmukselle saa kunnolla osoitettua minne sen pitää mennä, niin se menee kyllä pussinkin läpi hienosti. Jostain syystä vaan se hoksaaminen että AI täältäkö taas vie joskus hiukan aikaa. ;)
AITA + PUTKI
AIdan Rasmus hyppää hienosti, tosin ei aina malttas ihan koko aikaa oottaa istualtaan kun mä meen sinne hiukan kauemmas ohjaamaan. Mut hypyn jälkeen se putki on vähän taas hämäävä, Rasmus on itse niin korkealla että tömähtää aina siihen eteen vähän sen näköisenä että ylikös tästäkin nyt mennään. Mutta kun sille osoittaa että putkeen mennään niin menee kyl taas nätisti.
AITA + PUTKI + AITA
Jälleen aidat menee hyvin, vissiin ihan tykkää hyppiä tyyliin tän mä OSAAN haa! Samoja ongelmia putkessa kuin edelleä, eli pitää se katse saada hokaamaan asiat tarpeeks matalaltakin. Mut jälleen, kun se hokataan ni sitten putki mennään läpi hyvin ja seuraavakin este mennään nätisti. Tietyllä tavalla Rasmusta on helpompi ohjata esteille kuin Nokia välillä. Noki tapaa joskus jäädä miettimään vähän että hmm, hyppäisinkö ja seuraa enemmän namikättä, joten mä joudun olemaan tosi paljon tarkempi siinä miten ohjaan. Rasmus taas hypyissä hoksaa jotenkin näppärämmin kenties käskystä mitä pitää tehdä eikä seuraa niin tiiviisti kättä. Johtusko sit sen vähän vanhemmasta iästä et osaa jo arvioida tai lukea mua paremmin, en tiedä :)
A-ESTE
Pitkät koivet ei oo kyl kaikissa esteissä ihan niin hyödyksi ja A-esteenkin meneminen on afgaanille vähän eri juttu kun jollekin matalammalle rodulle. Mutta hyvin se silti menee, vähän kaahottaen edelleen, muttei arastele yhtään ja kun taas vaan hokaa niin sitten mennään. Noki on näissä kiipeilyjutuissa luonnonlahjakkuus, mut ei Rasmus paljoa taakse jää - tyyli on vaan niin erilainen näillä kahdella ;)
PUOMI
Puomi on ehkä se vaikein toistaiseksi. Rasmuksen tuntuu olevan vaikea saada pysymään jalkojaan suorassa linjassa ettei se tipu alas sieltä kesken kaiken. Toisaalta se on niin korkea ettei itse meinaa aina edes huomata että takapää onkin jo maassa ja kiipeämistä namin perässä jatkaa vain etupää. Eritoten kun se ei itse milläänlailla hätkähdä puomin sivuilta roikkuvia koipiaan. Namin perässä vaan tohotetaan, ja joutuun tosi tarkkaan ja suoraan namia vetämään jotta koko puomi saadaan kuljettua nätisti. Toisaalta kun toinen on niin fiiliksissä niin ei se myöskään tunnu mitään kammojakaan saavan mikä on toki hyvä.
KEINU
Ihmeellistä kyllä, tää on melkein helpoin este Rasmelle tällä kertaa. Se osaa jo kulkea sen suoraan eikä ollenkaan välitä vaikka kiikku keskenkaiken vaihtaa suuntaa. Voisin epäillä että se melkeenpä tykkää koko esteestä! ;D Eikä edes koivet viuhu ilmassa.
KEPIT
Mentiin edelleen verkon avulla ja näppärästi pujottelee. Saatiin jopa vähän vauhtiakin jo peliin kun sopivasti innostin ohjaajan kehoituksesta.
OKSERI
Niinkuin muutkin hypyt, ei ongelmaa vaan kevyesti yli iloisena että oli sen vuoro tehdä jotain.
MUURI
Edelleen kuten aiemmin, nätisti vaan yli.
PITUUS
Ei ongelmia tässäkään, vaan ilmojen halki käy lentäjän tie..
PITUUS + MUURI + OKSERI
Edelleen meni tosi nätisti ja tässä just huomas hyvin taas kuinka vähän sitä tarvitsee ohjata esteillä jotka se tuntee ja tietää heti mitä pitää tehdä.
Vapaana en ole vielä uskaltautunut Rasmusta kentällä pitämään, koskapa en voi luottaa aivan 100% ettei se mihinkään keksisi lähteä. Afgaani on afgaani.. Kun ei aina tiedä että millainen päivä nyt on ja kentällä on niin paljon muita koiria keitä saattas intoutua moikkaamaan. Mutta muuten ja yleensä ottaen olen tosi tyytyväinen Rasmuksen suorituksiin ja erityisen iloinen siitä että se todella tuntuu tykkäävän hommasta! :)
PUTKI
Kun Rasmukselle saa kunnolla osoitettua minne sen pitää mennä, niin se menee kyllä pussinkin läpi hienosti. Jostain syystä vaan se hoksaaminen että AI täältäkö taas vie joskus hiukan aikaa. ;)
AITA + PUTKI
AIdan Rasmus hyppää hienosti, tosin ei aina malttas ihan koko aikaa oottaa istualtaan kun mä meen sinne hiukan kauemmas ohjaamaan. Mut hypyn jälkeen se putki on vähän taas hämäävä, Rasmus on itse niin korkealla että tömähtää aina siihen eteen vähän sen näköisenä että ylikös tästäkin nyt mennään. Mutta kun sille osoittaa että putkeen mennään niin menee kyl taas nätisti.
AITA + PUTKI + AITA
Jälleen aidat menee hyvin, vissiin ihan tykkää hyppiä tyyliin tän mä OSAAN haa! Samoja ongelmia putkessa kuin edelleä, eli pitää se katse saada hokaamaan asiat tarpeeks matalaltakin. Mut jälleen, kun se hokataan ni sitten putki mennään läpi hyvin ja seuraavakin este mennään nätisti. Tietyllä tavalla Rasmusta on helpompi ohjata esteille kuin Nokia välillä. Noki tapaa joskus jäädä miettimään vähän että hmm, hyppäisinkö ja seuraa enemmän namikättä, joten mä joudun olemaan tosi paljon tarkempi siinä miten ohjaan. Rasmus taas hypyissä hoksaa jotenkin näppärämmin kenties käskystä mitä pitää tehdä eikä seuraa niin tiiviisti kättä. Johtusko sit sen vähän vanhemmasta iästä et osaa jo arvioida tai lukea mua paremmin, en tiedä :)
A-ESTE
Pitkät koivet ei oo kyl kaikissa esteissä ihan niin hyödyksi ja A-esteenkin meneminen on afgaanille vähän eri juttu kun jollekin matalammalle rodulle. Mutta hyvin se silti menee, vähän kaahottaen edelleen, muttei arastele yhtään ja kun taas vaan hokaa niin sitten mennään. Noki on näissä kiipeilyjutuissa luonnonlahjakkuus, mut ei Rasmus paljoa taakse jää - tyyli on vaan niin erilainen näillä kahdella ;)
PUOMI
Puomi on ehkä se vaikein toistaiseksi. Rasmuksen tuntuu olevan vaikea saada pysymään jalkojaan suorassa linjassa ettei se tipu alas sieltä kesken kaiken. Toisaalta se on niin korkea ettei itse meinaa aina edes huomata että takapää onkin jo maassa ja kiipeämistä namin perässä jatkaa vain etupää. Eritoten kun se ei itse milläänlailla hätkähdä puomin sivuilta roikkuvia koipiaan. Namin perässä vaan tohotetaan, ja joutuun tosi tarkkaan ja suoraan namia vetämään jotta koko puomi saadaan kuljettua nätisti. Toisaalta kun toinen on niin fiiliksissä niin ei se myöskään tunnu mitään kammojakaan saavan mikä on toki hyvä.
KEINU
Ihmeellistä kyllä, tää on melkein helpoin este Rasmelle tällä kertaa. Se osaa jo kulkea sen suoraan eikä ollenkaan välitä vaikka kiikku keskenkaiken vaihtaa suuntaa. Voisin epäillä että se melkeenpä tykkää koko esteestä! ;D Eikä edes koivet viuhu ilmassa.
KEPIT
Mentiin edelleen verkon avulla ja näppärästi pujottelee. Saatiin jopa vähän vauhtiakin jo peliin kun sopivasti innostin ohjaajan kehoituksesta.
OKSERI
Niinkuin muutkin hypyt, ei ongelmaa vaan kevyesti yli iloisena että oli sen vuoro tehdä jotain.
MUURI
Edelleen kuten aiemmin, nätisti vaan yli.
PITUUS
Ei ongelmia tässäkään, vaan ilmojen halki käy lentäjän tie..
PITUUS + MUURI + OKSERI
Edelleen meni tosi nätisti ja tässä just huomas hyvin taas kuinka vähän sitä tarvitsee ohjata esteillä jotka se tuntee ja tietää heti mitä pitää tehdä.
Vapaana en ole vielä uskaltautunut Rasmusta kentällä pitämään, koskapa en voi luottaa aivan 100% ettei se mihinkään keksisi lähteä. Afgaani on afgaani.. Kun ei aina tiedä että millainen päivä nyt on ja kentällä on niin paljon muita koiria keitä saattas intoutua moikkaamaan. Mutta muuten ja yleensä ottaen olen tosi tyytyväinen Rasmuksen suorituksiin ja erityisen iloinen siitä että se todella tuntuu tykkäävän hommasta! :)
4. syyskuuta 2007
Rasmus agiliitää yhä
Tällä kertaa myöhästyttiin melko reilusti paikalta. Juuri kun oltiin lähdössä alkoi sataa, ja kun kuuro meni ohi ja päätin silti mennä, kerettiin noin puoleen väliin kun taas alkoi sataa kaatamalla ja jouduimme odottelemaan bussikatoksessa pahimman ohi menemistä. Ajattelin että ok jos Ramsen tassut kastuvat mutta jos se kastuu kauttaaltaan olis pitänyt antaa periksi ja mennä suosiolla kotiin eikä harkkoihin värjöttelemään märkänä. No, tämäkin kuuro kesti vain aikansa ja pääsimme viimein kentälle asti - harmi tosin että yli puoli tuntia myöhässä.
KEPIT
Mentiin jälleen verkon kera. Sujui oikein mallikkaasti, nyt ei tosin kutsuttu tulemaan sieltä toisesta päästä vaan kuljettiin vierellä koko ajan. Useita kertoja molempiin suuntiin mentiin.
PUTKI + AITA
KEINU
Hyvin meni tämä jälleen. Rasmus ei pelkää keinahdusta vaan kiinnostus makupalasta riittää olemaan välittämättä sellaisista pikkuseikoista. Itse joudun kiinnittämään huomiota oikeisiin käskytyksiin - kiipee, sitten loppuvaiheessa oota, ja vielä erillinen vapautuskäsky mennään tms.
PITUUS
Nätisti hyppäsi yli, ei ongelmaa.
MUURI
Jälleen hyppäsi hyvin yli vaan, ilmavaraa jää myös afgaanilla melko mukavasti sen itsensä ja esteen väliin hypyissä.
KEPIT
Mentiin jälleen verkon kera. Sujui oikein mallikkaasti, nyt ei tosin kutsuttu tulemaan sieltä toisesta päästä vaan kuljettiin vierellä koko ajan. Useita kertoja molempiin suuntiin mentiin.
PUTKI + AITA
KEINU
Hyvin meni tämä jälleen. Rasmus ei pelkää keinahdusta vaan kiinnostus makupalasta riittää olemaan välittämättä sellaisista pikkuseikoista. Itse joudun kiinnittämään huomiota oikeisiin käskytyksiin - kiipee, sitten loppuvaiheessa oota, ja vielä erillinen vapautuskäsky mennään tms.
PITUUS
Nätisti hyppäsi yli, ei ongelmaa.
MUURI
Jälleen hyppäsi hyvin yli vaan, ilmavaraa jää myös afgaanilla melko mukavasti sen itsensä ja esteen väliin hypyissä.
31. elokuuta 2007
Rasmus agilitaa jälleen
Tänään oli sitten toiset agiharjoitukset. Tiistain harkat jäivät välistä kaatosateen että Rasmuksen löysän mahan vuoksi (meni sitten murtautumaan keittiöön ja syömään kilon sulamassa ollutta jauhelihaa - kaikki voivat arvata seuraukset ;) Ja NYT on porttia vahvistettu ja ovessakin uusi viritelmä jota ei niin helposti enää auki saakaan.)
Mutta perjantai aukeni pitkästä aikaa aurinkoisena ja pääsimme lähtemään. noki jäi taas tyytyväisenä kotiin mutustamaan luuta ja me suuntasimme kohti kenttää. ja millä innolla! rasmus peräti veti koko menomatkan, välillä sentään malttoi pysähtyä merkkaamaan. Oli siis selvästi innoissaan, mikä toki on jälleen hyvä merkki.
Paikan päällä meidän ryhmästä oli tällä kertaa vain neljä koiraa. Aluksi piti vähän pullistella nuoren pystykorva-uroksen kanssa mutta kun ne touhut lopetettiin lyhyeen sietivät urokset toisiaan taas koko loppu ajan turhia märisemättä.
KEPIT
Aloitimme menemällä keppejä hieman uudella tavalla.Keppien väliin oli pujoteltu kanaverkosta tai vastaavasta kuja, joka ohjasi koiran kiertämään kepit oikealla tavalla. Ensin mentiin niin että ohjaaja seurasi sivusta ja houkutteli namilla, sitten koulutusohjaaja piti kiinni toisessa päässä ja koiranohjaaja meni kujan toiseen päähän kutsumaan koiraa, jonka jälkeen se pujotteli kujan itse läpi namin saadakseen. Kaikenkaikkiaan kuja mentiin ainakin 6 kertaa ja ainakin 3 kertaa per suunta. Rasmus oli selkeesti ihan innoissaan päästessään suorittamaan ja broilerpyörykät palkintona olivat selkeesti mieleisiä.
Erityisplussana täytyy vielä mainita, että vaikkakin ohjaaja piti hihnasta kiinni (varalta) niin Rasmus pysyi hienosti varaslähdöittä paikallaan käskystä just niin pitkään kuin piti minun kävellessäni aina sinne kujan toiseen päähän kutsumaan sitä. *ylpis*
A-ESTE
Seuraavaksi siirryttiin A-esteelle. Jostain syystä Rasmus sai hirmuisen hyppypomppuvolina-hepulin joka kerta kun joku muu koira meni kyseistä estettä ja keräsi huvittuneita katseita muilta kurssilaisilta. Muutenkaan poju ei mitenkään hiljaiseksi jäänyt - ja minä kun luulin että Noki oli meillä se kovaääninen ;D
Omalla vuorollaan Ramse hönkäsi pelottomasti namin perässä, vaikka välillä tuntui että koivet menee vähän joka suuntaan niin asenne ratkaisi ja joka kerta mentiin ylös ja alas. Tekniikkaa voi ehkä vähän hioa mutta ainakaan ei puutu innokkuutta eikä tartte olla huolissaan että koira arastelisi mitään!
KEINU
Tää vähän jännitti - saihan Noki siihen jo eka kerralla semmoisen kammon että ei meinannu sitten muitakin kiipeilyesteitä oikeen heti uskaltaa mennä. No, Rasmus, vaikka meidän draamakuninkaanakin tunnettu, ei ois sit taas voinu vähempää välittää! edelleen pitkäkoipisella karvamöröllä oli jonkun verran vaikeuksia asettaa koipensa oikein laudalle, mutta namin perässä kyllä mentäs muuten ihan minne vaan. Kuului vaan kjiäh kjiäh turkin alta kun Ramse suoritti menemään eikä pätkääkään hätkähtänyt kun keinu yhtäkkiä vaihtoi toisen puolen maahan alkupään sijaan. Vaikeuksia oli saada tosin Ramse pysähtymään kontaktille, se olis vaan ollu menossa ;D
PITUUS
Tää meni kuin vettä vaan. Eka kahdella, samantien lisättiin kolmas pala ja sitten vielä neljäs. Joka kerran Rasmus jäi nätisti oottamaan ja hyppäsi yli itsetietoisena kuin vettä vaan. Mikä tää nyt on mulle, näin matalakin, tuntui affe miettivän ja oli tyytyväinen saatuaan naminsa.
PUSSI
Ensin mentiin ihan lyhyenä, ohjaaja piti kiinni koiraa alkupuolella ja minä kutsuin pussin toisesta päästä koiraa luokseni pussiosaa lyhyenä pitäen. Sitten mentiin pussiosa pidempänä, mutta minä edelleen huhuten toisesta päästä ja lopulta niin että pussi oli ihan maassa matalana.
Tässäkin epäröitiin vaan hetki ja mentiin sitten jälleen ilman mitään pelkoja tai ihmetyksiä. Huvittavaa tosin oli, kun mennessään pussia jo ihan siltään Rasmus pysähtyi etenemisessä puoleen väliin pussiosaa ja sen sijaan että olisi edennyt, alkoi päällään heitellä sitä pussia kuin sen päälle olisi tippunut pyyhe tai peitto - et mitä mä turhaan kuljen ja jalkojani käytän kun mähän tiedän että tän saa tälleenkin pois päältä! ;D
AITA + AITA
Jälleen ei ongelmia. Tosin aitojahan oltiin jo mentykin sarjassa itsenäisesti aiemmin, jopa vapaana. Eli ohjaaja piti kiinni ja minä menin ensin yhden aidan toiselle puolelle ja kutsuin ja sitten kahden aidan taaksen ja jälleen kutsu ja käsky hyppy. Itselläni on vaikeuksia muistaa oikeat käskysanat ja yleensä sanoa käskysana, mutta rasmuksella no problemos.
AITA + PUTKI
Seuraavaksi mentiin putki yhden kerran siltään, varmistettiin että koira tajuaa mistä on kyse ja sitten yksi aita ja putki. Hyvin meni, kun vaan muistin selkeästi osoittaa että sinne putkeen olis mentävä. Heti kun Ramse hoksaa, menee se innolla. Ja palkaksi nami.
Noin yleensä siis jälleen oikein kivat harkat joista jäi hyvä maku sekä mulle että Ramsellekin, ainakin siitä päätellen että taas ei oltas millään lähdetty pois koko paikasta. Ryhmissä mennessä toistoakaan ei tunnu tulevan afgaanin luonteellekaan liikaa kerralla, kun jokainen este mennään maksimissaan 2-4 kertaa niin että välissä on odotusta tai vaikeustasoa varioidaan. Ei siis pääse affekaan pahasti tylsistymään!
Taas jatketaan ja katsotaan miten menee ensi kerralla!
Mutta perjantai aukeni pitkästä aikaa aurinkoisena ja pääsimme lähtemään. noki jäi taas tyytyväisenä kotiin mutustamaan luuta ja me suuntasimme kohti kenttää. ja millä innolla! rasmus peräti veti koko menomatkan, välillä sentään malttoi pysähtyä merkkaamaan. Oli siis selvästi innoissaan, mikä toki on jälleen hyvä merkki.
Paikan päällä meidän ryhmästä oli tällä kertaa vain neljä koiraa. Aluksi piti vähän pullistella nuoren pystykorva-uroksen kanssa mutta kun ne touhut lopetettiin lyhyeen sietivät urokset toisiaan taas koko loppu ajan turhia märisemättä.
KEPIT
Aloitimme menemällä keppejä hieman uudella tavalla.Keppien väliin oli pujoteltu kanaverkosta tai vastaavasta kuja, joka ohjasi koiran kiertämään kepit oikealla tavalla. Ensin mentiin niin että ohjaaja seurasi sivusta ja houkutteli namilla, sitten koulutusohjaaja piti kiinni toisessa päässä ja koiranohjaaja meni kujan toiseen päähän kutsumaan koiraa, jonka jälkeen se pujotteli kujan itse läpi namin saadakseen. Kaikenkaikkiaan kuja mentiin ainakin 6 kertaa ja ainakin 3 kertaa per suunta. Rasmus oli selkeesti ihan innoissaan päästessään suorittamaan ja broilerpyörykät palkintona olivat selkeesti mieleisiä.
Erityisplussana täytyy vielä mainita, että vaikkakin ohjaaja piti hihnasta kiinni (varalta) niin Rasmus pysyi hienosti varaslähdöittä paikallaan käskystä just niin pitkään kuin piti minun kävellessäni aina sinne kujan toiseen päähän kutsumaan sitä. *ylpis*
A-ESTE
Seuraavaksi siirryttiin A-esteelle. Jostain syystä Rasmus sai hirmuisen hyppypomppuvolina-hepulin joka kerta kun joku muu koira meni kyseistä estettä ja keräsi huvittuneita katseita muilta kurssilaisilta. Muutenkaan poju ei mitenkään hiljaiseksi jäänyt - ja minä kun luulin että Noki oli meillä se kovaääninen ;D
Omalla vuorollaan Ramse hönkäsi pelottomasti namin perässä, vaikka välillä tuntui että koivet menee vähän joka suuntaan niin asenne ratkaisi ja joka kerta mentiin ylös ja alas. Tekniikkaa voi ehkä vähän hioa mutta ainakaan ei puutu innokkuutta eikä tartte olla huolissaan että koira arastelisi mitään!
KEINU
Tää vähän jännitti - saihan Noki siihen jo eka kerralla semmoisen kammon että ei meinannu sitten muitakin kiipeilyesteitä oikeen heti uskaltaa mennä. No, Rasmus, vaikka meidän draamakuninkaanakin tunnettu, ei ois sit taas voinu vähempää välittää! edelleen pitkäkoipisella karvamöröllä oli jonkun verran vaikeuksia asettaa koipensa oikein laudalle, mutta namin perässä kyllä mentäs muuten ihan minne vaan. Kuului vaan kjiäh kjiäh turkin alta kun Ramse suoritti menemään eikä pätkääkään hätkähtänyt kun keinu yhtäkkiä vaihtoi toisen puolen maahan alkupään sijaan. Vaikeuksia oli saada tosin Ramse pysähtymään kontaktille, se olis vaan ollu menossa ;D
PITUUS
Tää meni kuin vettä vaan. Eka kahdella, samantien lisättiin kolmas pala ja sitten vielä neljäs. Joka kerran Rasmus jäi nätisti oottamaan ja hyppäsi yli itsetietoisena kuin vettä vaan. Mikä tää nyt on mulle, näin matalakin, tuntui affe miettivän ja oli tyytyväinen saatuaan naminsa.
PUSSI
Ensin mentiin ihan lyhyenä, ohjaaja piti kiinni koiraa alkupuolella ja minä kutsuin pussin toisesta päästä koiraa luokseni pussiosaa lyhyenä pitäen. Sitten mentiin pussiosa pidempänä, mutta minä edelleen huhuten toisesta päästä ja lopulta niin että pussi oli ihan maassa matalana.
Tässäkin epäröitiin vaan hetki ja mentiin sitten jälleen ilman mitään pelkoja tai ihmetyksiä. Huvittavaa tosin oli, kun mennessään pussia jo ihan siltään Rasmus pysähtyi etenemisessä puoleen väliin pussiosaa ja sen sijaan että olisi edennyt, alkoi päällään heitellä sitä pussia kuin sen päälle olisi tippunut pyyhe tai peitto - et mitä mä turhaan kuljen ja jalkojani käytän kun mähän tiedän että tän saa tälleenkin pois päältä! ;D
AITA + AITA
Jälleen ei ongelmia. Tosin aitojahan oltiin jo mentykin sarjassa itsenäisesti aiemmin, jopa vapaana. Eli ohjaaja piti kiinni ja minä menin ensin yhden aidan toiselle puolelle ja kutsuin ja sitten kahden aidan taaksen ja jälleen kutsu ja käsky hyppy. Itselläni on vaikeuksia muistaa oikeat käskysanat ja yleensä sanoa käskysana, mutta rasmuksella no problemos.
AITA + PUTKI
Seuraavaksi mentiin putki yhden kerran siltään, varmistettiin että koira tajuaa mistä on kyse ja sitten yksi aita ja putki. Hyvin meni, kun vaan muistin selkeästi osoittaa että sinne putkeen olis mentävä. Heti kun Ramse hoksaa, menee se innolla. Ja palkaksi nami.
Noin yleensä siis jälleen oikein kivat harkat joista jäi hyvä maku sekä mulle että Ramsellekin, ainakin siitä päätellen että taas ei oltas millään lähdetty pois koko paikasta. Ryhmissä mennessä toistoakaan ei tunnu tulevan afgaanin luonteellekaan liikaa kerralla, kun jokainen este mennään maksimissaan 2-4 kertaa niin että välissä on odotusta tai vaikeustasoa varioidaan. Ei siis pääse affekaan pahasti tylsistymään!
Taas jatketaan ja katsotaan miten menee ensi kerralla!
24. elokuuta 2007
Rasmus aloittaa agiliidon - viralliset harkat nro:1
Tänään sitten tuli Rasmuksen aika aloittaa agility "ihan oikeasti", ilmoitin meidät tutustumiskurssille ja nyt sitten pääsimme ensimmäiselle tunnille mukaan. :)
Alussa minua itseäni vähän jännätti kuinka afgaanini mahtaisi hommaan suhtautua. Se kun on niin tuulella käypä, ja joko sillä on ihan kivaa tai sitten ihan sika tylsää jolloin saa itse hyppiä ja pomppia ja herra itse on vaan naama rypyllä, jos se olisi ihminen se taastusti myös pyörittelisi silmiään ja huokailisi että EVVK.
Toinen jännitysmomentti oli se, että Nokin piti osata olla kotona yksinään pitkästä aikaa vähän pidemmin ja osittain pelkäsin että palaan kaaokseen keskelle vihaisia naapureita, hajonnutta asuntoa ja poliisia ja palokuntaa. Meinasi vielä tulla turhan kiire - harkat alkoivat jo 17.30, pääsin töistä neljältä ja piti vielä kaupassa ehtiä käymään. Lähdimme kuitenkin, Noki jäi syömään kotiin pakasteesta otettua naudan putkiluun puolikasta ja ainakaan palatessamme hakemaan kotiin unohtuneita papereita hetken päästä (mm. maksukuittia kurssimaksusta..) se ainakin oli täysin keskittynyt luunsa jyystämiseen eikä liikahtanut sängyltä minnekään.
No, pääsimme paikalle ja ohjaaja oli juuri esittäytymässä ja suorittamassa lyhyttä koiriin tutustumiskierrosta. Ryhmässämme oli Rasmuksen lisäksi melko nuoria koiria - pari pystykorvaa, berninpaimenkoira, kultainen noutaja narttu ja sileäkarvainen noutaja. Jostain syystä Rasmus ihastui toiseen pystykorvista, nuoreen urokseen ja käytti koko afgaaniskaalansa ja jousitetut pomppunsa kun olisi tahtonut mennä tutustumaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan käynyt - agikenträn sääntöihin kuuluu että siellä ei seurustella lajitoverin kanssa, vaan tehdään yhteistyötä omistajan/ohjaajan kera.
PUTKI
Aloitettiin sitten putkesta, jonka Rasmus on kerran tai kaksi mennyt omissa itsenäisissä harkoissa mutta ihan lyhyenä. Ei tarvinnut kovin houkutella niin Ramse meni putken, ainoa että aivan lopussa kun se sai namit se päätti mennä maate ja jäi putkeen niitä syömään! ;D Afgaanimaista sanoisin.
Putki mentiin samantien uudelleen, eikä ongelmia nytkään, samoin kun se vielä mentiin entistä pidempänä. Melko paljon tuon kokoinen koira tosin jo joutuu kyyristymään mahtuakseen, melkein ryömimään läpi.
KEPIT
Keppejä mentiin nyt aluksi ihan vaan niin että opetettiin oikeaa sisäänmenoa. Koira siis tuotiin vähän matkan päästä ohjaajan luo, kuka seisoi oikean sisäänmenon kohdalla valmiina antamaan namin. Hyvin meni, vaikka vähän liiankin innostunut Ramse meinasi rouhaista vähän kättäkin hamuillessaan nameja ;D Unohdin varoittaa että se unohtaa joskus miten ottaa namit "nätisti" jos on liiankin hauskaa.
AITA
Yhtä aitaa hypättiin, oli Ramselle vähänkuin peace of cake. Jopa sen verran että ekalla kerralla hämäsi ja minua kohti aluksi tultuaan oikaisikin suoraan viereiseen heinäniittyyn merkkailemaan.. ;D Nooh, sain sen äkkiä kiinni ja eikun uudestan. Tällä kertaa osasimme pitää varamme eikä koira päässyt hunningolle ;)
PITUUS
Myös tämän Ramse meni kuin vettä vaan, ja eihän siinä vielä ollutkaan kuin kaksi palkkia.
MUURI
Edelleen, ei ongelmaa. Tykkäsi vaan kun odottelun jälkeen tuli se oma vuoro.
PUOMI
Tää oli vähän haastavampi, pitkäkoipiselle isolle koiralle, jolla vielä tukkakin (korvat) meinas olla silmillä ja siksi hiukan vaikea hahmottaa missä se raja kulki. Mutta Ramsella oli meno päällä joten se ei paljosta hätkähtänyt - ei vaikka eka yrittämän jälkeen astui harhaan ja tipahti puolesta välistä nousua pois. Ei kun uudelleen, lihapullat houkuttimina riitti. Tyypillistä "kjiäh, kjiäh" tuuskutusta pitäen (samaa mitä pitää aina ollessaan innoissaan) se pisti menemään ja suoriuduttiin heti tokalla yrityksellä koko puomista. Ja namit siellä puomin loppupäässä palkitsivat hyvän suorituksen. Kuitenkin joudun miettimään, olisiko huppu hyvä olla päässä näitä esteitä mentäessä jotta se näkyvyys olisi tarpeeksi hyvä :)
Sitten tunti jo loppuikin, ja ilmeisesti Rasmuksella oli ollut hauskaa, kun äijä oli sitten paluumatkalla ihan perästä vedettävää sorttia. Aivan sama ilmiö kuin silloin jos ollaan menossa poispäin koirapuistosta. Olin positiivisesti yllättynyt! (vaikka kieltämättä koiran vetäminen perässään ei ookaan sitä kaikista hauskinta hommaa..) Lahnameininki alkoi jo kun poistuimme kentältä, takaisin ois vaan pitäny mennä. Ja yli puolen välin mentiin ennenkuin herra uskoi etten aio nyt taipua ja päästiin kotiin asti - jossa ei muuten näkynyt ainakaan ulkoisia katastrofin jälkiä eikä ovessakaan ollut vihaisia lappuja naapureilta. Sisältä löytyi kyllä erittäin innoissaan paluustamme oleva Nokkaeläin ja paljaaksi kaluttu putkiluun puolikas. Uskallan toivoa, että myös juniorin aika oli kulunut melko sutjakkaan!
Alussa minua itseäni vähän jännätti kuinka afgaanini mahtaisi hommaan suhtautua. Se kun on niin tuulella käypä, ja joko sillä on ihan kivaa tai sitten ihan sika tylsää jolloin saa itse hyppiä ja pomppia ja herra itse on vaan naama rypyllä, jos se olisi ihminen se taastusti myös pyörittelisi silmiään ja huokailisi että EVVK.
Toinen jännitysmomentti oli se, että Nokin piti osata olla kotona yksinään pitkästä aikaa vähän pidemmin ja osittain pelkäsin että palaan kaaokseen keskelle vihaisia naapureita, hajonnutta asuntoa ja poliisia ja palokuntaa. Meinasi vielä tulla turhan kiire - harkat alkoivat jo 17.30, pääsin töistä neljältä ja piti vielä kaupassa ehtiä käymään. Lähdimme kuitenkin, Noki jäi syömään kotiin pakasteesta otettua naudan putkiluun puolikasta ja ainakaan palatessamme hakemaan kotiin unohtuneita papereita hetken päästä (mm. maksukuittia kurssimaksusta..) se ainakin oli täysin keskittynyt luunsa jyystämiseen eikä liikahtanut sängyltä minnekään.
No, pääsimme paikalle ja ohjaaja oli juuri esittäytymässä ja suorittamassa lyhyttä koiriin tutustumiskierrosta. Ryhmässämme oli Rasmuksen lisäksi melko nuoria koiria - pari pystykorvaa, berninpaimenkoira, kultainen noutaja narttu ja sileäkarvainen noutaja. Jostain syystä Rasmus ihastui toiseen pystykorvista, nuoreen urokseen ja käytti koko afgaaniskaalansa ja jousitetut pomppunsa kun olisi tahtonut mennä tutustumaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan käynyt - agikenträn sääntöihin kuuluu että siellä ei seurustella lajitoverin kanssa, vaan tehdään yhteistyötä omistajan/ohjaajan kera.
PUTKI
Aloitettiin sitten putkesta, jonka Rasmus on kerran tai kaksi mennyt omissa itsenäisissä harkoissa mutta ihan lyhyenä. Ei tarvinnut kovin houkutella niin Ramse meni putken, ainoa että aivan lopussa kun se sai namit se päätti mennä maate ja jäi putkeen niitä syömään! ;D Afgaanimaista sanoisin.
Putki mentiin samantien uudelleen, eikä ongelmia nytkään, samoin kun se vielä mentiin entistä pidempänä. Melko paljon tuon kokoinen koira tosin jo joutuu kyyristymään mahtuakseen, melkein ryömimään läpi.
KEPIT
Keppejä mentiin nyt aluksi ihan vaan niin että opetettiin oikeaa sisäänmenoa. Koira siis tuotiin vähän matkan päästä ohjaajan luo, kuka seisoi oikean sisäänmenon kohdalla valmiina antamaan namin. Hyvin meni, vaikka vähän liiankin innostunut Ramse meinasi rouhaista vähän kättäkin hamuillessaan nameja ;D Unohdin varoittaa että se unohtaa joskus miten ottaa namit "nätisti" jos on liiankin hauskaa.
AITA
Yhtä aitaa hypättiin, oli Ramselle vähänkuin peace of cake. Jopa sen verran että ekalla kerralla hämäsi ja minua kohti aluksi tultuaan oikaisikin suoraan viereiseen heinäniittyyn merkkailemaan.. ;D Nooh, sain sen äkkiä kiinni ja eikun uudestan. Tällä kertaa osasimme pitää varamme eikä koira päässyt hunningolle ;)
PITUUS
Myös tämän Ramse meni kuin vettä vaan, ja eihän siinä vielä ollutkaan kuin kaksi palkkia.
MUURI
Edelleen, ei ongelmaa. Tykkäsi vaan kun odottelun jälkeen tuli se oma vuoro.
PUOMI
Tää oli vähän haastavampi, pitkäkoipiselle isolle koiralle, jolla vielä tukkakin (korvat) meinas olla silmillä ja siksi hiukan vaikea hahmottaa missä se raja kulki. Mutta Ramsella oli meno päällä joten se ei paljosta hätkähtänyt - ei vaikka eka yrittämän jälkeen astui harhaan ja tipahti puolesta välistä nousua pois. Ei kun uudelleen, lihapullat houkuttimina riitti. Tyypillistä "kjiäh, kjiäh" tuuskutusta pitäen (samaa mitä pitää aina ollessaan innoissaan) se pisti menemään ja suoriuduttiin heti tokalla yrityksellä koko puomista. Ja namit siellä puomin loppupäässä palkitsivat hyvän suorituksen. Kuitenkin joudun miettimään, olisiko huppu hyvä olla päässä näitä esteitä mentäessä jotta se näkyvyys olisi tarpeeksi hyvä :)
Sitten tunti jo loppuikin, ja ilmeisesti Rasmuksella oli ollut hauskaa, kun äijä oli sitten paluumatkalla ihan perästä vedettävää sorttia. Aivan sama ilmiö kuin silloin jos ollaan menossa poispäin koirapuistosta. Olin positiivisesti yllättynyt! (vaikka kieltämättä koiran vetäminen perässään ei ookaan sitä kaikista hauskinta hommaa..) Lahnameininki alkoi jo kun poistuimme kentältä, takaisin ois vaan pitäny mennä. Ja yli puolen välin mentiin ennenkuin herra uskoi etten aio nyt taipua ja päästiin kotiin asti - jossa ei muuten näkynyt ainakaan ulkoisia katastrofin jälkiä eikä ovessakaan ollut vihaisia lappuja naapureilta. Sisältä löytyi kyllä erittäin innoissaan paluustamme oleva Nokkaeläin ja paljaaksi kaluttu putkiluun puolikas. Uskallan toivoa, että myös juniorin aika oli kulunut melko sutjakkaan!
6. kesäkuuta 2007
Noki ja agiliidon kosto
Eilen oltiin sitten taas agiliitämässä. Meidän kohdallamme kyseessä olivatkin alkeiskurssin viimoiset treenit koskapa perjantain treeneihin emme todennäköisesti pääse tällä viikolla, muita kujeita tiedossa.
Päivä oli kuumin harkkapäivä tähän asti, hellettä suorastaan ja kentällä ei varjonpaikkojakaan kovin suuresti ole. Otin Nokille mukaan vesipullon, mutta ottamani "kätevän kokoinen" puolen litran pullo ei kyllä riittäny mihinkään, vaikka oli sekin kyllä todella tarpeen. Ensi kerralla samanlaisella ilmalla on kyllä varauduttava isompaan vesisatsiin eikä olis pahitteeks jos siitä riittäis ohjaajallekin samalla..
Olimme kerrankin ihan ajoissa paikalla ja ensin kannoimme esteet porukalla kentälle.
Ja sitten pikkuhiljaa taas hommiin. Noki tosin oli sitä mieltä et nyt täs ei oo järkeä. Kakara oli ensimmäistä kertaa koko agility-kokeilun aikana selkeesti yhteistyöhaluton eikä jaksanut keskittyä oikein suorituksiin. Varmasti siihen suurin syy oli tuo kuumuus, mutta olipa jännä nähdä tuokin piirre koirassa ekaa kertaa. Tuntui että sen asenne oli, että sä et VOI olla tosissas, et tässä helteessä pitäs muka kyetä tekeen töitä!! Mutta riekkua siellä olis kyllä Nokin mielestä voinut aivan hyvin.. ;D
ESTE + ESTE + ESTE + PUTKI + ESTE
Radan muoto oli seuraava
Kuumassa odotellessa joimme vettä pariinkin otteeseen. Odotuspaikka oli täysin varjottomalla alueella ja kuuma oli niin koirilla kuin omistajillakin. Sitten tuli vuoromme. Noki lähti hyvin etenemään, mutta vähän tökkien. Hyppy, töks, huonoa ohjausta multa. Toinen hyppy ja mietintätauko. Jokaisen esteen välillä Noki joutui kulmat mutrussa tuumimaan, että hypätäkö nyt vai ei.. Samoin putkella. Jotenkin saime radan kuitenkin läpi, este tai kaksi kerrallaan. Ohjaaja antoi palautetta että ei yritetä kuin tää yksi kerta nyt, kyse kun ei ole siitä etteikö koira osaisi vaan että sen motivaatio on nyt selvästi ihan nolla.. ja siksi mietintätaukoja noinkin monta. Ja kun mie petraan ohjausta niin koira kyllä todennäköisesti alkaa kulkemaan.
ESTE + PUTKI + ESTE + ESTE + ESTE
Sitten oli tarkoitus tehdä sama rata takaperin, eli alusta loppuun päin. Nyt jos mahdollista oli Nokilla entistäkin vähemmän intoa. Se kyllä hyppäsi ekan esteen mutta sitten putkella tuli stoppi. Ei sinne vaan voinut mennä, ei sitten millään. Koira vaan seisoi, läähätti ja vilkuili vuoroaan odotteleviin kavereihin päin.. Ja sitten lähti! Hirmuinen hepuli ja juoksu ympäri ja ympäri esteitä. Ja aina välissä mentiin omaehtoisesti ja hypättiin täydestä juoksusta myös esteen yli (ilmavaraakin oli noin metri.. ;D ;D) Ja sitten taas kiepaisu koirien luona ja taas ympäri esteitä minun karjuessa että TÄNNE vaikkakin naurultani sekin oli vähän vaikeaa. Ryhmäläisilläkin oli hauskaa seuratessa kakaran kaahailua ja he sanoivatkin että sehän suorittaa tuota rataa ihan itsekseen ;D
No arvatenkin riehunta helteessä väsytti ja sitten oltiinkin hetki ihan rättiä ja vein sen hetikohta juomaan ettei sais mitään halvausta.. Kohta se onneksi tokeni ja kävimme radan sitten vielä uudelleen loppuun, mutta tällä kertaa kyllä liinassa, ettei nyt enää saatas mitään spurtteja. Este kerrallaan taas mentiin, mutta erittäin haluton kakara oli.
ESTE + PITUUS + MUURI
Kun vietimme väliajan kokonaan varjossa, virkistyi kakara taas hetkeksi ja lähdimme suorittamaan tätä sarjaa. Kuitenkin heti ekalta esteeltäö startannut uusi kaahailukierros todisti että virkistytty oli itseasiassa vähän liikaakin mutta keskittymisen motivaatio oli silti nolla, joten ei kun taas liinaan ja sitten mentiin. Eka kerta meni taas melkein este per este miettimistaukojen kera, ja varsinkin korotettu muuri oli vähän ihme aluksi. Toisella kerralla kuitenkin mentiin tosi hyvin. Hypyt sujuivat alusta loppuun vauhdissa. Vaan sitten kun piti vielä uudelleen mennä niin että ohjasinkin eri puolelta, oli taas motivaatio nolla ja varsinkin se viimeinen muuri olis ollu niiiin tylsä hypätä ettei tosikaan. Kuitenkin lopulta mentiin sekin.
PUOMI
Puomi mentiin taas tällä kertaa kuin vettä vaan. Ei ongelmia, keinukammo saatiin puomin osalta onneksi rikottua. Lähinnä mulla on haaste pysyä mukana vauhdissa kun kakara paahtaa menemään.
A-ESTE
Myöskään A-este ei tuottanut ongelmia. Kiivettiin nätisti ja arastelematta molemmilla kerroilla kun se mentiin.
RENGAS
Tätä otettiin itsenäisesti esteiden välissä. Se ansaitsi Nokin mielestä jälleen pitkän miettimistauon ja epäileviä katseita. Miten niin tuosta muka pitäs mennä. Ooksä tosissas. Namien ja houkuttelun jälkeen kuitenkin mentiin, mutta eipä voinut suoritusta innokkaaksi kutsua - lähinnä se vaan kömpi siitä läpi ;D
KEPIT
Näitäkin suoritimme itsenäisesti odotellessamme vuoroamme joillekin muille esteille. Ja tässä tapahtui edistystäkin peräti. Noki oikeastaan ensimmäistä kertaa lähti melkein jo itse hakeutumaan seuraavan kepin puoleen aina edellisen jälkeen ja taipuilikin niiden välissä luontevammin. Suorituksen saattaminen loppuun saakka peräti innosti sitä hieman. Että kyllä nekin varmaan siitä sitten.
Loppukaneettina voisi sanoa, että kokonaisuudessaan olen kurssiin ollut hyvin tyytyväinen ja mielestäni odotukset Nokin kohdalla ovat osoittautuneet melko oikeiksi - laji tuntuu sopivan sille hyvin ja siltä löytyy toiminnanhalua ja yhteistyökykyä sen verran että homma sujuu siltä luontevasti. :) Hellepäivät nyt olkoon asia erikseen ja hyvin mahdollista että treeneihin kannattaisi mennä niin että pahimmat juoksuinnot olisi sitä ennen saatu purettua, juoksutusta siis kunnolla esim. edellisenä päivänä tai mahdollisesti aamulla ennen harkkoja.
Jokatapauksessa olen saanut ainakin yhden agikoiran nyt omasta takaa ja voisimme pitää jonkinlaisena tavoitteena möllikisoihin osallistumista aikanaan. Tai ehkäpä agirotu-tapahtumaankin jos sellainen sattuu sopivan etäisyyden päähän. Ehdottomasti tulemme harrastusta jatkamaan jos se Nokiakin vain jaksaa kiinnostaa. Ja elokuussa sitten mahdollisesti ilmaannumme alkeisiin Rasmuksenkin kanssa - saa nähdä :)
Päivä oli kuumin harkkapäivä tähän asti, hellettä suorastaan ja kentällä ei varjonpaikkojakaan kovin suuresti ole. Otin Nokille mukaan vesipullon, mutta ottamani "kätevän kokoinen" puolen litran pullo ei kyllä riittäny mihinkään, vaikka oli sekin kyllä todella tarpeen. Ensi kerralla samanlaisella ilmalla on kyllä varauduttava isompaan vesisatsiin eikä olis pahitteeks jos siitä riittäis ohjaajallekin samalla..
Olimme kerrankin ihan ajoissa paikalla ja ensin kannoimme esteet porukalla kentälle.
Ja sitten pikkuhiljaa taas hommiin. Noki tosin oli sitä mieltä et nyt täs ei oo järkeä. Kakara oli ensimmäistä kertaa koko agility-kokeilun aikana selkeesti yhteistyöhaluton eikä jaksanut keskittyä oikein suorituksiin. Varmasti siihen suurin syy oli tuo kuumuus, mutta olipa jännä nähdä tuokin piirre koirassa ekaa kertaa. Tuntui että sen asenne oli, että sä et VOI olla tosissas, et tässä helteessä pitäs muka kyetä tekeen töitä!! Mutta riekkua siellä olis kyllä Nokin mielestä voinut aivan hyvin.. ;D
ESTE + ESTE + ESTE + PUTKI + ESTE
Radan muoto oli seuraava
Kuumassa odotellessa joimme vettä pariinkin otteeseen. Odotuspaikka oli täysin varjottomalla alueella ja kuuma oli niin koirilla kuin omistajillakin. Sitten tuli vuoromme. Noki lähti hyvin etenemään, mutta vähän tökkien. Hyppy, töks, huonoa ohjausta multa. Toinen hyppy ja mietintätauko. Jokaisen esteen välillä Noki joutui kulmat mutrussa tuumimaan, että hypätäkö nyt vai ei.. Samoin putkella. Jotenkin saime radan kuitenkin läpi, este tai kaksi kerrallaan. Ohjaaja antoi palautetta että ei yritetä kuin tää yksi kerta nyt, kyse kun ei ole siitä etteikö koira osaisi vaan että sen motivaatio on nyt selvästi ihan nolla.. ja siksi mietintätaukoja noinkin monta. Ja kun mie petraan ohjausta niin koira kyllä todennäköisesti alkaa kulkemaan.
ESTE + PUTKI + ESTE + ESTE + ESTE
Sitten oli tarkoitus tehdä sama rata takaperin, eli alusta loppuun päin. Nyt jos mahdollista oli Nokilla entistäkin vähemmän intoa. Se kyllä hyppäsi ekan esteen mutta sitten putkella tuli stoppi. Ei sinne vaan voinut mennä, ei sitten millään. Koira vaan seisoi, läähätti ja vilkuili vuoroaan odotteleviin kavereihin päin.. Ja sitten lähti! Hirmuinen hepuli ja juoksu ympäri ja ympäri esteitä. Ja aina välissä mentiin omaehtoisesti ja hypättiin täydestä juoksusta myös esteen yli (ilmavaraakin oli noin metri.. ;D ;D) Ja sitten taas kiepaisu koirien luona ja taas ympäri esteitä minun karjuessa että TÄNNE vaikkakin naurultani sekin oli vähän vaikeaa. Ryhmäläisilläkin oli hauskaa seuratessa kakaran kaahailua ja he sanoivatkin että sehän suorittaa tuota rataa ihan itsekseen ;D
No arvatenkin riehunta helteessä väsytti ja sitten oltiinkin hetki ihan rättiä ja vein sen hetikohta juomaan ettei sais mitään halvausta.. Kohta se onneksi tokeni ja kävimme radan sitten vielä uudelleen loppuun, mutta tällä kertaa kyllä liinassa, ettei nyt enää saatas mitään spurtteja. Este kerrallaan taas mentiin, mutta erittäin haluton kakara oli.
ESTE + PITUUS + MUURI
Kun vietimme väliajan kokonaan varjossa, virkistyi kakara taas hetkeksi ja lähdimme suorittamaan tätä sarjaa. Kuitenkin heti ekalta esteeltäö startannut uusi kaahailukierros todisti että virkistytty oli itseasiassa vähän liikaakin mutta keskittymisen motivaatio oli silti nolla, joten ei kun taas liinaan ja sitten mentiin. Eka kerta meni taas melkein este per este miettimistaukojen kera, ja varsinkin korotettu muuri oli vähän ihme aluksi. Toisella kerralla kuitenkin mentiin tosi hyvin. Hypyt sujuivat alusta loppuun vauhdissa. Vaan sitten kun piti vielä uudelleen mennä niin että ohjasinkin eri puolelta, oli taas motivaatio nolla ja varsinkin se viimeinen muuri olis ollu niiiin tylsä hypätä ettei tosikaan. Kuitenkin lopulta mentiin sekin.
PUOMI
Puomi mentiin taas tällä kertaa kuin vettä vaan. Ei ongelmia, keinukammo saatiin puomin osalta onneksi rikottua. Lähinnä mulla on haaste pysyä mukana vauhdissa kun kakara paahtaa menemään.
A-ESTE
Myöskään A-este ei tuottanut ongelmia. Kiivettiin nätisti ja arastelematta molemmilla kerroilla kun se mentiin.
RENGAS
Tätä otettiin itsenäisesti esteiden välissä. Se ansaitsi Nokin mielestä jälleen pitkän miettimistauon ja epäileviä katseita. Miten niin tuosta muka pitäs mennä. Ooksä tosissas. Namien ja houkuttelun jälkeen kuitenkin mentiin, mutta eipä voinut suoritusta innokkaaksi kutsua - lähinnä se vaan kömpi siitä läpi ;D
KEPIT
Näitäkin suoritimme itsenäisesti odotellessamme vuoroamme joillekin muille esteille. Ja tässä tapahtui edistystäkin peräti. Noki oikeastaan ensimmäistä kertaa lähti melkein jo itse hakeutumaan seuraavan kepin puoleen aina edellisen jälkeen ja taipuilikin niiden välissä luontevammin. Suorituksen saattaminen loppuun saakka peräti innosti sitä hieman. Että kyllä nekin varmaan siitä sitten.
Loppukaneettina voisi sanoa, että kokonaisuudessaan olen kurssiin ollut hyvin tyytyväinen ja mielestäni odotukset Nokin kohdalla ovat osoittautuneet melko oikeiksi - laji tuntuu sopivan sille hyvin ja siltä löytyy toiminnanhalua ja yhteistyökykyä sen verran että homma sujuu siltä luontevasti. :) Hellepäivät nyt olkoon asia erikseen ja hyvin mahdollista että treeneihin kannattaisi mennä niin että pahimmat juoksuinnot olisi sitä ennen saatu purettua, juoksutusta siis kunnolla esim. edellisenä päivänä tai mahdollisesti aamulla ennen harkkoja.
Jokatapauksessa olen saanut ainakin yhden agikoiran nyt omasta takaa ja voisimme pitää jonkinlaisena tavoitteena möllikisoihin osallistumista aikanaan. Tai ehkäpä agirotu-tapahtumaankin jos sellainen sattuu sopivan etäisyyden päähän. Ehdottomasti tulemme harrastusta jatkamaan jos se Nokiakin vain jaksaa kiinnostaa. Ja elokuussa sitten mahdollisesti ilmaannumme alkeisiin Rasmuksenkin kanssa - saa nähdä :)
2. kesäkuuta 2007
Rasmus maastoilee - kalakukkomaastot
Omat maastot ja samalla Rasmuksen maastokauden avaus - hyvin odotettu tapahtuma sikälikin kun Rasmus on ollut jo koko kevään menossa kisaamaan (omasta mielestään) aina kun ollaan otettu se tietty nahkahihna esille tai jos ollaan menty autolla jonnekin juoksemaan - no nyt oli onneksi ihan real deal! Noki oli myös mukana turistina.
Olin jo henkisesti valmistautunut viemään molemmat koirat että 20kg painavan häkkini paikalle jälleen bussikyydillä niin että talkoolaisiksi tulleista kavereista joku parhaiten ehättävä kävisi koppaamassa mut kamoineni ja elukoineni Paukarlahden pysäkiltä kisapaikalle. Edellisenä päivänä sain kuitenkin iloisesti yllättyä kun äitini ja siskoni ilmoittivat lähtevänsä katsomaan paikan päälle eli luonnollisesti matkaisimme sitten kaikki autokyydillä. Myönnän että niin se olikin huomattavasti helpompaa!
Saavuttuamme paikan päälle ja löydettyämme parkkipaikalle juuttui auto ensitöikseen pehmeään multapohjaiseen peltoon. Työntämällä ja miehisellä avustuksella (kiitokset avustajallemme!) auto saatiin työnnettyä irti ja löydettyä parempi, kiinteämpi pohjainen parkki ei-ihan-maasturillemme.
Seuraavaksi kävin ilmoittautumassa ja sitten roudasimme koirien häkin toimiston tienoille toiseen teltoista, jolloin saattaisin pystyä tekemään itseni välissä myäs hyödyksi. Tervehdimme myös tuttuja ja kävin morjenstamassa myöskin kisaamaan tulleita Rasmuksen veljeä, siskoa ja puoliveljeä.
Kun koiratkin oli saatu roudattua paikalle ja suunnilleen vähän käytettyäkin, pyörin toimistossa ja käytin Rasmuksen lekurintarkastuksessa. Koska koirat juoksivat ihan siinä pellolla lähellä lekurintelttaa oli Rasmukselta miltei mahdotonta rimpuilun ja kiljumisen takia tarkastaa ikeniä ja hampaita.. Mitä sää nyt häsläät siinä, viehe menee tuolla enkä mä NÄÄ jos ronkit mun suuta samalla, affe kiljui. No, saatiin ne ikenet sitten vilaistua ja kun siirryttiin tunnustelemaan muuta kroppaa ja jalkoja nii johan malttoi kun ei toi näköyhteys kärsinyt. Liikuttaessa oli tosin menossa pellolle täyttä laukkaa ja takaisinpäin tullessa laahusti takaisin - eli toisaalta kerkesi edestakaisin juoksussa demonstroida afgaanin jokaisen askellajin, saavutus lienee sekin ;D
Sitten olikin kohta lähtöarvonta ja selvitettyäni manttelin värin ja lähdön numeron jäimme odottelemaan vuoroamme. Annoin Rasmuksen olla häkissä melko viimeiseen asti koska jos sen ottaa liian aikaisin se tuppaa tuhlaamaan energiansa radalle pyrkimiseen. Sopivasti ennen lähtöä menimme kuitenkin lämmittelemään ja lopulta lähtöpaikalle. Parinamme ole Neliapilan Williorkidea, nuori nätti tyttönen. Järjestyimme lähtöön ja varmistin että Rasmus taatusti näkisi vieheen oikeassa suunnassa ja sitten lähtö tapahtui.
Rasmus ampaisi heti kärkeen ja juoksi innolla vieheen perässä, tyttö pinkoen kovasti perässä. Sitten emmekään nähneet oikein mitään, sillä pellon kummut peittivät lähettäjiltä radasta tasan kaiken muun paitsi lähdön ja lopun. Sekunnit tuntuivat minuuteilta ja minuutit ikuisuudelta kun odotin Rasmuksen ilmestymistä. Vieheen äänestä koetti edes hieman arvioida kuinka siellä menee, ainakin että ei kai tullut pysäytyksiä tai muuta, mutta sekin surisi melko tasaiseen. Ja hetken perästä koirat ilmaantuivatkin näkyviin mäen takaa - Rasmus edelleen etunenässä vieheelle pyrkien. Ja ei kun hakemaan pojua pois jottei se menisi maitohapoille. Nyt alkoi pisteiden jännääminen.
Siskoni ja äitini olivat nähneet juoksun kokonaisuudessaan ylempää ja kehuivat että Rasmus oli juossut hyvin, vaikka jossain kohdassa vähän pyrkinytkin oikomaan. Jäähdytelin Ramsen, annoin vettä ja vein takaisin lepäilemään häkkiin jonne se menikin ilmeisen tyytyväisenä. Ainakin se oli nauttinut päästessään revittelemään pitkästä aikaa!
Jossain vaiheessa saimme viimein tulokset ja Rasmuksen pistemääräksi selvisi 198p. tällä kertaa. Pari oli juossut 196p. ja jotenkin olisi ollut mielenkiintoista tietää, mikä suorituksessa teki sen että pisteitä tuli alle 200 tällä kertaa. Kenties se oikominen sitten? Pisterajaksi finaaliin selvisi 203p., joten meiltä puuttui tällä kertaa 5p. tarvittavasta. Toista kertaa Rasmus ei tänään päässyt juoksemaan mutta pääsi sentään tuon yhden kerran kuitenkin. Ensi kerralla taas paremmalla tuurilla! :)
Voittajaksi selvisi lopulta Byblos Miss Miacoda, Iines ja hänelle suuret onnittelut, ensi kisa, voitto ja SERTi ei tosiaan ole huono saavutus! Toisena ja kolmantena olivat Rasmuksen sisko ja veli, Romeo-parka ei päässytkään ollenkaan juoksemaan kun erehdyksen vuoksi myöshästyi lähdöstään. Se varmaan harmitti minua sinä päivänä kaikkein eniten, mutta no, ikuisuuslause sekin että shit happens. Toivon mukaan Romeo kerkeää kuitenkin vielä tällä kaudella näyttämään kyntensä juoksupuolella!
Sääkin suosi päivää, oli lämmintä ja aurinkoista ja ihme kyllä, katkaisin vahvan perinteen että poltan itseni kauden ensimmäisissä kisoissa - kiitos äidin mukaan ottaman aurinkorasvan! On ne äidit vaan joskus aikaslailla hyödyllisiä, kisoissakin ;) Oli mukava olla paikan päällä harrastamassa, näkemässä tuttuja ihmisiä ja koiria. Ja Nokikin nautti vaikka olikin vain turisteeraamassa, sillä se pääsi tutustumaan aavikko-haqiin (jonka kanssa yhteinen sävel tuntui löytyvän heti) sekä näki pitkästä aikaa veljensä Toumaninkin. Aavikko-salukeilla olikin ihan oma päivänsä siellä, kun Norppa (Qashani Najiya Bint Lub) avasi oman maastouransa hyväksytyllä, puhtaalla suorituksella ja Rafiq (Idan Atiq Rafiq) meni ja voitti koko kisan! Onnitteluja siis myös salukien voitokkaille sekä myöskin sijoittuneille.
Noki ja Touman-veli
Noki ja Haqi
Meillä siis oli oikein mukiinmenevä päivä ja innolla jäämme oottamaan seuraavia maastokisoja jonne mahdamme päästä, toivon mukaan pääsemme kiertämään ainakin nämä lähikisat Mikkelin ja hyväskylän jne. :)
Olin jo henkisesti valmistautunut viemään molemmat koirat että 20kg painavan häkkini paikalle jälleen bussikyydillä niin että talkoolaisiksi tulleista kavereista joku parhaiten ehättävä kävisi koppaamassa mut kamoineni ja elukoineni Paukarlahden pysäkiltä kisapaikalle. Edellisenä päivänä sain kuitenkin iloisesti yllättyä kun äitini ja siskoni ilmoittivat lähtevänsä katsomaan paikan päälle eli luonnollisesti matkaisimme sitten kaikki autokyydillä. Myönnän että niin se olikin huomattavasti helpompaa!
Saavuttuamme paikan päälle ja löydettyämme parkkipaikalle juuttui auto ensitöikseen pehmeään multapohjaiseen peltoon. Työntämällä ja miehisellä avustuksella (kiitokset avustajallemme!) auto saatiin työnnettyä irti ja löydettyä parempi, kiinteämpi pohjainen parkki ei-ihan-maasturillemme.
Seuraavaksi kävin ilmoittautumassa ja sitten roudasimme koirien häkin toimiston tienoille toiseen teltoista, jolloin saattaisin pystyä tekemään itseni välissä myäs hyödyksi. Tervehdimme myös tuttuja ja kävin morjenstamassa myöskin kisaamaan tulleita Rasmuksen veljeä, siskoa ja puoliveljeä.
Kun koiratkin oli saatu roudattua paikalle ja suunnilleen vähän käytettyäkin, pyörin toimistossa ja käytin Rasmuksen lekurintarkastuksessa. Koska koirat juoksivat ihan siinä pellolla lähellä lekurintelttaa oli Rasmukselta miltei mahdotonta rimpuilun ja kiljumisen takia tarkastaa ikeniä ja hampaita.. Mitä sää nyt häsläät siinä, viehe menee tuolla enkä mä NÄÄ jos ronkit mun suuta samalla, affe kiljui. No, saatiin ne ikenet sitten vilaistua ja kun siirryttiin tunnustelemaan muuta kroppaa ja jalkoja nii johan malttoi kun ei toi näköyhteys kärsinyt. Liikuttaessa oli tosin menossa pellolle täyttä laukkaa ja takaisinpäin tullessa laahusti takaisin - eli toisaalta kerkesi edestakaisin juoksussa demonstroida afgaanin jokaisen askellajin, saavutus lienee sekin ;D
Sitten olikin kohta lähtöarvonta ja selvitettyäni manttelin värin ja lähdön numeron jäimme odottelemaan vuoroamme. Annoin Rasmuksen olla häkissä melko viimeiseen asti koska jos sen ottaa liian aikaisin se tuppaa tuhlaamaan energiansa radalle pyrkimiseen. Sopivasti ennen lähtöä menimme kuitenkin lämmittelemään ja lopulta lähtöpaikalle. Parinamme ole Neliapilan Williorkidea, nuori nätti tyttönen. Järjestyimme lähtöön ja varmistin että Rasmus taatusti näkisi vieheen oikeassa suunnassa ja sitten lähtö tapahtui.
Rasmus ampaisi heti kärkeen ja juoksi innolla vieheen perässä, tyttö pinkoen kovasti perässä. Sitten emmekään nähneet oikein mitään, sillä pellon kummut peittivät lähettäjiltä radasta tasan kaiken muun paitsi lähdön ja lopun. Sekunnit tuntuivat minuuteilta ja minuutit ikuisuudelta kun odotin Rasmuksen ilmestymistä. Vieheen äänestä koetti edes hieman arvioida kuinka siellä menee, ainakin että ei kai tullut pysäytyksiä tai muuta, mutta sekin surisi melko tasaiseen. Ja hetken perästä koirat ilmaantuivatkin näkyviin mäen takaa - Rasmus edelleen etunenässä vieheelle pyrkien. Ja ei kun hakemaan pojua pois jottei se menisi maitohapoille. Nyt alkoi pisteiden jännääminen.
Siskoni ja äitini olivat nähneet juoksun kokonaisuudessaan ylempää ja kehuivat että Rasmus oli juossut hyvin, vaikka jossain kohdassa vähän pyrkinytkin oikomaan. Jäähdytelin Ramsen, annoin vettä ja vein takaisin lepäilemään häkkiin jonne se menikin ilmeisen tyytyväisenä. Ainakin se oli nauttinut päästessään revittelemään pitkästä aikaa!
Jossain vaiheessa saimme viimein tulokset ja Rasmuksen pistemääräksi selvisi 198p. tällä kertaa. Pari oli juossut 196p. ja jotenkin olisi ollut mielenkiintoista tietää, mikä suorituksessa teki sen että pisteitä tuli alle 200 tällä kertaa. Kenties se oikominen sitten? Pisterajaksi finaaliin selvisi 203p., joten meiltä puuttui tällä kertaa 5p. tarvittavasta. Toista kertaa Rasmus ei tänään päässyt juoksemaan mutta pääsi sentään tuon yhden kerran kuitenkin. Ensi kerralla taas paremmalla tuurilla! :)
Voittajaksi selvisi lopulta Byblos Miss Miacoda, Iines ja hänelle suuret onnittelut, ensi kisa, voitto ja SERTi ei tosiaan ole huono saavutus! Toisena ja kolmantena olivat Rasmuksen sisko ja veli, Romeo-parka ei päässytkään ollenkaan juoksemaan kun erehdyksen vuoksi myöshästyi lähdöstään. Se varmaan harmitti minua sinä päivänä kaikkein eniten, mutta no, ikuisuuslause sekin että shit happens. Toivon mukaan Romeo kerkeää kuitenkin vielä tällä kaudella näyttämään kyntensä juoksupuolella!
Sääkin suosi päivää, oli lämmintä ja aurinkoista ja ihme kyllä, katkaisin vahvan perinteen että poltan itseni kauden ensimmäisissä kisoissa - kiitos äidin mukaan ottaman aurinkorasvan! On ne äidit vaan joskus aikaslailla hyödyllisiä, kisoissakin ;) Oli mukava olla paikan päällä harrastamassa, näkemässä tuttuja ihmisiä ja koiria. Ja Nokikin nautti vaikka olikin vain turisteeraamassa, sillä se pääsi tutustumaan aavikko-haqiin (jonka kanssa yhteinen sävel tuntui löytyvän heti) sekä näki pitkästä aikaa veljensä Toumaninkin. Aavikko-salukeilla olikin ihan oma päivänsä siellä, kun Norppa (Qashani Najiya Bint Lub) avasi oman maastouransa hyväksytyllä, puhtaalla suorituksella ja Rafiq (Idan Atiq Rafiq) meni ja voitti koko kisan! Onnitteluja siis myös salukien voitokkaille sekä myöskin sijoittuneille.
Noki ja Touman-veli
Noki ja Haqi
Meillä siis oli oikein mukiinmenevä päivä ja innolla jäämme oottamaan seuraavia maastokisoja jonne mahdamme päästä, toivon mukaan pääsemme kiertämään ainakin nämä lähikisat Mikkelin ja hyväskylän jne. :)
1. kesäkuuta 2007
Noki, agiliidon poika
Tänään taas agilityssa. Myöhästyimme tosin melkein puoli tuntia kun mun piti töiden jälkeen rynniä kaupungin kautta pakkoasioilla ennenkuin kotiin asti ehätin. Kumminkin halusin mennä, kun kaksi kertaa jäi jo välistä tätä ennen - toinen Rasmuksen näyttelypesupäivän takia ennen Iisalmen näyttelyä ja toinen koska sairastuin siihen kivaan flunssakuumeeseen. Ihan hyvin kerkesimme kuitenkin mukaan, ja monenlaisia esteitä käymään.
KEINU
Tämä tuli uutena esteenä tällä kertaa. Ja oli lähes kaikille koirille melko jännä. Noki lähti kiipeämään ylös ihan nätisti, mutta kun tultiin kohtaan missä keinun piti heilahtaa varovasti alaspäin ja ohjaajan piti pitää koiraa aloillaan siinä välissä, meinas kakaralle iskee kauhu ja kamala. Onhan se m´nyt persiistä että joku mies tulee ja pitää aloillaan, vinttikoiraa, joka on tehty siis juoksemaan vapaana ja villinä! No, kuitenkin pienen protestoinnin, karkuyrityksen ja syyrialaisen marinan jälkeen keinu saatiin mentyä läpi. Harjoitusta se vaatii kyllä urakalla! Ehkäpä haastavin este tähän asti.
A-ESTE
Koska keinu oli kamala, meinas nyt muihinkin kiipeilyesteisiin tulla kammo. Mitäs jos tääkin kumminkin on sellanen joka heiluu ja jossa joku vaan pitää paikallaan? Eli kun lähdettiin esteelle, Noki väisti muutaman kerran ja piti hieman houkutella normaalia enemmän että alkoi taas sujua ja huomas et tää onkin kummiski se tuttu juttu, piece of cake. Kunhan se alkaa erottaa keinun ja muut kontaktiesteet kunnolla toisistaan niin eiköhän homma taas palaudu.
KEPIT
Keppejä mentiin jo hiukkasen entistä vauhdikkaammin. Tosin Nokille tuppaa iskemään aina silloin tällöin sellaisia mietiskelytaukoja että jaaah, vieläkö tätä piti siis kiertää? Vieläkin? Todellako? Mutta jokatapauksessa jonkinlaista edistystä oli kyllä huomattavissa.
ESTE + ESTE + ESTE + PUTKI
Tää meni lähes hienosti. Noki oli vapaana ja pysyy esteillä hyvin hanskassa, kuuntelee mua, odottaa, pyrkii jonkin verran jopa olemaan estehakuinen. Esteet oli seuraavanlaisessa muodostelmassa:
Ensin mentiin siis kaksi estettä peräkkäin, sitten käännös esteelle vasempaan, sitten koira haltuun ja alemmalle esteelle jonka jälkeen putki. Jostain syystä Nokille iski tosin miettimishetki jälleen aina ennen putkea ja sain siinä hillua jotta se menisi sen. Sit kun meni niin meni ihan nätisti, mut joku pieni aivosolmu siinä tuli aina just sinne menoa ennen ;D
Ekan kerran kun mentiin sarja, poju myös meni ja purki hieman juoksupaineitaan ja viimeisen esteen jälkeen juoksi hymyten rundia muutaman kerran ennenkuin avasi taas korvansa ja palasi mun luokse kun käskin. Siinä sit vähän rauhoteltiin ennenkuin mentiin rata uudelleen, ja nyt toisella kertaa ei sitten salukihepulia enää nähtykään. :)
PUOMI
Puomikin oli keinu-kammon takia nyt vaihteeksi haastavampi. Meinasi hypätä alas kesken tai kulkea ohi. Mutta sinnikkäästi vaanb mentiin ja kun sen kerran oli taas mennyt läpi niin kappas, se olikin se sama helppo juttu ja toinen kerta menikin taas normaaliin rentoon ja nopeaan tapaan kuin ei ikinä ongelmia ois ollutkaan :)
Sellaistatouhua siis tällä kertaa. Nyt ei enää olekaan kuin muutama kerta ja olemme suorittaneet alkeiskurssin.. Uskonpa että tulemme sitten kyllä jatkamaan normaaliryhmissä tämän jälkeen, sen verran Noki tuntuu lajista tykkäävän ja mammansa myös!
KEINU
Tämä tuli uutena esteenä tällä kertaa. Ja oli lähes kaikille koirille melko jännä. Noki lähti kiipeämään ylös ihan nätisti, mutta kun tultiin kohtaan missä keinun piti heilahtaa varovasti alaspäin ja ohjaajan piti pitää koiraa aloillaan siinä välissä, meinas kakaralle iskee kauhu ja kamala. Onhan se m´nyt persiistä että joku mies tulee ja pitää aloillaan, vinttikoiraa, joka on tehty siis juoksemaan vapaana ja villinä! No, kuitenkin pienen protestoinnin, karkuyrityksen ja syyrialaisen marinan jälkeen keinu saatiin mentyä läpi. Harjoitusta se vaatii kyllä urakalla! Ehkäpä haastavin este tähän asti.
A-ESTE
Koska keinu oli kamala, meinas nyt muihinkin kiipeilyesteisiin tulla kammo. Mitäs jos tääkin kumminkin on sellanen joka heiluu ja jossa joku vaan pitää paikallaan? Eli kun lähdettiin esteelle, Noki väisti muutaman kerran ja piti hieman houkutella normaalia enemmän että alkoi taas sujua ja huomas et tää onkin kummiski se tuttu juttu, piece of cake. Kunhan se alkaa erottaa keinun ja muut kontaktiesteet kunnolla toisistaan niin eiköhän homma taas palaudu.
KEPIT
Keppejä mentiin jo hiukkasen entistä vauhdikkaammin. Tosin Nokille tuppaa iskemään aina silloin tällöin sellaisia mietiskelytaukoja että jaaah, vieläkö tätä piti siis kiertää? Vieläkin? Todellako? Mutta jokatapauksessa jonkinlaista edistystä oli kyllä huomattavissa.
ESTE + ESTE + ESTE + PUTKI
Tää meni lähes hienosti. Noki oli vapaana ja pysyy esteillä hyvin hanskassa, kuuntelee mua, odottaa, pyrkii jonkin verran jopa olemaan estehakuinen. Esteet oli seuraavanlaisessa muodostelmassa:
Ensin mentiin siis kaksi estettä peräkkäin, sitten käännös esteelle vasempaan, sitten koira haltuun ja alemmalle esteelle jonka jälkeen putki. Jostain syystä Nokille iski tosin miettimishetki jälleen aina ennen putkea ja sain siinä hillua jotta se menisi sen. Sit kun meni niin meni ihan nätisti, mut joku pieni aivosolmu siinä tuli aina just sinne menoa ennen ;D
Ekan kerran kun mentiin sarja, poju myös meni ja purki hieman juoksupaineitaan ja viimeisen esteen jälkeen juoksi hymyten rundia muutaman kerran ennenkuin avasi taas korvansa ja palasi mun luokse kun käskin. Siinä sit vähän rauhoteltiin ennenkuin mentiin rata uudelleen, ja nyt toisella kertaa ei sitten salukihepulia enää nähtykään. :)
PUOMI
Puomikin oli keinu-kammon takia nyt vaihteeksi haastavampi. Meinasi hypätä alas kesken tai kulkea ohi. Mutta sinnikkäästi vaanb mentiin ja kun sen kerran oli taas mennyt läpi niin kappas, se olikin se sama helppo juttu ja toinen kerta menikin taas normaaliin rentoon ja nopeaan tapaan kuin ei ikinä ongelmia ois ollutkaan :)
Sellaistatouhua siis tällä kertaa. Nyt ei enää olekaan kuin muutama kerta ja olemme suorittaneet alkeiskurssin.. Uskonpa että tulemme sitten kyllä jatkamaan normaaliryhmissä tämän jälkeen, sen verran Noki tuntuu lajista tykkäävän ja mammansa myös!
27. toukokuuta 2007
Rasmus näyttelee - eli extreme-matkailua Iisalmeen
Ilmoitin Rasmuksen sitten pitkästä aikaa näyttelyyn. En ollut tyytyväinen sen nuorena saamiin arvioihin ja arvosanoihin, se ei mielestäni ole mikään H:n koira, eikä pelkästään EH:nkaan koira. Niinpä olin jo pitkään ajatellut, sen nyt aikuistuttua ja päästyä uroksen mittoihinsa, että tahdon vielä kokeilla uudelleen. Viime kesänä Kuopiosta saatu EH tuli sen verran rohkaisevan arvostelun kera, että päätin tänä vuonna kokeilla jälleen - tietysti lähinnä pienemmissä lähinäyttelyissä alkuun ja tuloksia seuraten sitten niiden mukaan uusiin ilmoittaen.
Tuskinpa meistä silti koskaan mitään näyttelyfanaatikkoja pääsee tulemaan, maastojuoksu taitaa olla enemmän meidän scene, mutta koska välillä on kuitenkin ihana pestä ja laittaa afgaani ihan viimeisen päälle hienoksi niin olisihan se kiva käydä näyttelyssäkin silloin tällöin ihan vaihtelun vuoksi.
Niinpä sitten monien mietintöjen ja järjestelyjen jälkeen, ilmaannuimme vähän ennen kello kuutta lauantai-aamuna bussiasemalle. Kimppakyytimme oli peruuntunut, mutta kaikeksi onneksi näyttely olisi vain heittomatkan päässä Iisalmen linja-autoasemasta ja saisimme seuraksi ja oppaaksi tuttumme, Rasmuksen puoliveljen omistajan Hennan joka asusti sielläpäin.
Olin viimein ostanut kunnon näyttelyhäkin, versiota "kevytmetallihäkki", mutta kyllä tuolle painoa silti kertyi 20kg ja mittasuhteidensa vuoksi (120 x 70) se ei ollut mun 160cm varrella erityisen helppo liikuteltava. Roudasimme veljeni kanssa sen jo valmiiksi oikealle laiturille ja jäimme oottelemaan bussia. Sieltähän se piakkoin ilmestyi ja vatsanpohjaa nipisitivät perhoset - mitäs jos joku allergikko sanoisikin että kyytiin ei pääse nyt koirat? Pyysin bussikuskin apua häökin siirtämisessä tavaralunkkaan ja sain ensimmäiset harmaat katseet. Millanens se oikeen on? Raahasin häkin koira ja tavarat toisessa kädessä laiturilta lähemmäs tavaratilaa ja kuski aukaisi luukun mutisten mulle happamana, että jaa-a, saas nähdä mahtuuko, noin isoista kun pitäs aina etukäteen ilmoittaa kun ei täällä on ihan tätä rahtiakin.. Mulla nousi kylmät väreet ja vähän hämilläni pahoittelin, että en ole sellaisesta tiennyt lainkaan että pitäisi ilmoitella jonnekin. Ja minne edes?
No, jotenkin kuski sen häkin sinne änkesi ja menin sitten maksamaan. Kuski otti maksun vastaan ja kysyessäni koirasta menevästa maksusta vilkaisi olkansa yli muihin matkustajiin, joista osa nukkui ja sanoi että jaa-a, toivottavasti täällä nyt ei ole kyydissä allergisia, kun en yhtään nyt tiedä onko. Taas mulla meni kylmät väreet, että mitä, nytkö se vielä käänyttää mut pois? Kun jo otti maksunkin vastaan? No ei sentään, miten lienee ollut huonolla tuulella tai muuta, mutta sain käteen korttini ja kuitin ja saatoimme Rasmuksen kanssa hiissautua bussin takaosaan ja asettua istumaan.
Levitin penkille peitteen ja käskin Rasmuksen sinne makaamaan. Koska afgaani ei ole ihan pieni sylikoira, makasi se suurimman osan ajasta puoliksi mun päällä retkottaen ;) Mutta otti yhtäö rennosti kuin yleensä matkustamisen, vaikka välillä selvästi pikat vähän puutui ja olis kiinnostanu lähteä moikkaamaan muita matkalaisia. Isosta koostaan huolimatta se muulla tavoin on lähes näkymätön bussissa - hiljainen, ajoittaista läähätystä lukuunottamatta ;)
Bussimatkamme, kolmisen tuntia, sujui siis melko rauhaisaan tahtiin minun yrittäessä nukkuen peittää hiukan 2h yöunista aiheutunutta vajetta. En sitten koskaan osaa nukkua ennen koirareissuja! Jossain vaiheessa matkustajiksi ilmaantui myöskin pieni italiaano-tyttönen joka asettautui kuljettajineen meidän taaksemme. Rasmus ihastui ja kiinnostui ja yritti punkea vähän joka välistä haistelemaan tyttöstä. Pieni vinttikoiralady suhtautui Rasmukseen vähän ristiriitaisesti - välillä annettiin pusuja kun taas välillä muristiin hammashymyn kera varoituksia - äläs äijä liikaa lähentele! ;D Selvisi myös että tytöllä oli juoksuaika, joten ei kait ihmekään että rasmus oli niin kiinnostunut. Silti Rasmus jaksoi aikansa kurkittuaan taas nukahtaa pää mun syliin.
Ennenkuin saavuttiin Iisalmeen kävi edesämme istunut rouva vielä juttelemassa koirista, kertoi heidän perheensä koirista ja kehui Rasmuksen rauhallisuutta. Se on varmaan matkustanut kanssasi pienestä pitäen kun on koko matkan käyttäytynyt noin hienosti? Juu, kyllähän se on, siitä asti kun mulle tuli, matkannut autolla, veneellä, bussilla.. Lunki äijä, ei se jaksa matkustamisesta stressata :)
Saavuimme sitten Iisalmeen ja vastassa olikin Henna seurueineen. Virittelimme häkin kärryyn, jonka Henna ystävällisesti toi lainaksi ja Rasmukselle varmuuden vuoksi tossut jalkaan ja sitten eikun näyttelypaikkaa kohti. Aikaa oli reilusti, busseja liikkui niin että tämä, kaksi tuntia ennen kehän alkamista perillä ollut bussi oli ainoa jolla kerkesi ajoissa, seuraava Varkaudesta tullut bussi olisi ollut perillä vasta kehän alkamisajan jälkeen.
Ilmouttauduttiin, näytettiin rokotukset ja suunnattiin oikealle kehälle. Rasmus pääsi heti upouutta häkkiä testaamaan ja sinne makoilemaan. Kehässä oli ennen afgaaneja sileäkarvaisia noutajia ja italianvinttikoirat, ja sain kuulla bussiseuranamme olleen tyttö-italiaanon myöhemmin voittaneen vara-Sertin. Vastakkaisella puolella oli myös sopivasti borzoiden kehä ja myöhemmin salukit, joten kolmen kehän tapahtumia pystyi seuraamaan melko hyvin samasta paikasta käsin.
Odottelu oli hieman puuduttavaa lyhyiden yöunien jälkeen, mutta onneksi oli seuraa ja tuttujakin bongasi kehän laidoilta vähän väliä keitä saattoi käydä moikkaamassa. Oman kehän alkamisen lähestyessä otin myös Rasmuksen ulos ja aloin vähän sitä harjailla sekä juoksutin sitä hieman innostaakseni. Odotellessaankin se sai välillä namia häkkiin, jottei siitö tuntuisi liian tylsältä tapahtuma.
Kun kehä alkoi junioriuroksella alkoikin aika lentää yllättäen siivillä. Kerkesin kuitenkin hyvin harjata Rasmuksen ja sitten saimmekin jo rynnistellä kehään. Seisotettiin, juostiin, seisotettiin ja sitten samantien jäätiin arvioitavaksi koska olimme sen luokan ensimmäisiä järjestyksessä. Itsellä oli maha täynnä parhosia mutta Rasmus malttoi seistä ja juosta, vaikkakin valitettavasti jossain välissä peitsasikin kun en saanut liikkeelle lähtöä tarpeeksi innostuneeksi. Yritin kuunnella mitä tuomari Rasmuksesta saneli, mutta sain vain sanan sieltä täältä. Nauhan jako lähestyi ja samalla jännitykseni lisääntyi. Sitten näin edessäni PINKIN nauhan! Se oli kuin olikin pinkki! Naamani vääntyi taatusti hangonkeksimäiseen hymyyn samalla kun luotsasin itseni Rasmuksen kera ulos kehästä. Rasmus sai kuin sainkin sen kauan toivotun ERIn mitä oltiin toivottu olevamme hakemassakin! Olimme kuin olimmekin katkaisseet H- ja EH:iden sarjan ja tullut todistettua etten minä sentään ollut itse vain se ainoa kenen mielestä Rasmus oli ERIn arvoinen ;D
No, sitten oli hetken hengähdys, odottelimme kehän laidalla muiden laatuarvostelujen ajan samalla kun Rasmus yritti kovasti seurustella häkin päällä harjattavana makoilevan Midian tyttösen kanssa. Mutta aika suorastaan hurahti ja kohta saimme taas kokoontua kehään, tällä kertaa avoimen luokan kilpailuarvosteluun. Ensin taas seisotettiin ja sitten juoksenneltiin. Rasmus meni mielestäni nyt hieman paremmin, vaikkakin juostessa en saanut sitä innostettua ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Voi olla että Rasmus alkoi jo pikkuisen kyllästyä.
Kuitenkin tuomari poimi vielä erikseen Rasmuksen ja toisen uroksen ja juoksutti meitä vielä kahdestaan kehässä ja sen jälkeen vielä kaikkia. (Huomaa kyllä että MINÄ kaipaan kuntoilua, juokseminen uudelleen ja uudelleen kehää ympäri perhosia vatsassa osoitti sen kyllä ;D) Lopulta tuomari valitsi meitä järjestykseen ja Rasmus sijoittui luokassaan TOISEKSI! Tuo toinen koira, kenen kanssa meitä juoksutettiin oli käsittääkseni ensimmäiseksi sijoittunut.
Palasin kehän laidalle kädet täristen ja hangonkeksinä. Ei varmaan uskois että ihminen voi olla niin tyytyväinen pelkästään AVO ERI2 tulokseen, ainakaan ne ihmiset ketkä metsästävät SERTejä ja CACIBeja pitkin mantereita, mutta minä olin täydellisen tyytyväinen. Näyttely oli peräti ylittänyt odotukseni, se pelkkä ERIkin olisi ollut tarpeeksi.
Vielä pääsimme pyörähtämään PU-kehässä, mutta sieltä ei tällä kertaa sijoitusta tullut ja nyt Rasmuskin alkoi jo ihan selvästi vähän kyllästyä, joten ei se sinänsäkään ihme. Seisoi kyllä ja juoksi, mutta vähän silleen että blaah, eiks tää jo ole nähty. Vaan minä olin jo täysin tyytyväinen ja Rasmus sai kiitokseksi kovasti lihapullan palasia ;)
Sen jälkeen Rasmuksen osuus olikin ohi ja saimme keskittyä muuhun seurusteluun. Kävin tsekkaamassa kaverien salukien menestystä alkaneessa kehässä ja kävimme Hennan seurueen kera vilkaisemassa näyttelykojujen sisältöä vuorotellen. Ostin Nokille tuliaisiksi lelun ja bussia varten paremman peitteen. Aiempi pääsi kastumaan kun juuri afgaanikehän loppuessa alkoi sataa.. Rasmukselle lupailin vielä bussissa puolikkaat evääksi ottamistani pasteijoista. Ja toki Rasmus sai koko näyttelyn ajan vettä janoonsa.
Seuraava potentiaalinen bussi takaisin Varkauteen lähti iltapäivällä ja hieman saimme jännätä sadekuuron loppumista siihen mennessä. Onneksi se kuitenkin kerkesi loppua ja Rasmuskin sai kulkea ilman inhoamiaan tossuja takaisin asemalle.
Tällä kertaa bussikuskikin oli paljon mukavampi, ei valittanut häkistä eikä valittanut koirasta. Rasmus oli rättiväsynyt ja syötyämme ne mainitsemani pasteijat puoliksi se nukahti taas retkottaen puoliksi päälläni. Myös minä koetin taas nukkua ja matka menikin lähes tulkoon torkkuessa. Kuopiossa kyytiin tuli jälleen toinenkin koira, pieni ruskea cockerspanieli, joka myös nukkui omistajansa sylissä penkillä nätisti. Rasmus ei tainnut keretä edes tajuamaan koko koiraa, tai sitten se ei vaan nyt välittänyt.
Mieheke tuli yhdessä isäni kanssa hakemaan meitä, Noki oli ollut hoidossa äidilläni matkan ajan. Oli mukava reissata ja yleensä päästä harrastamaan, mutta yhtä ihana oli palata päivän jälkeen kotiin. ERIstä kuitenkin meinaa nousta näyttelykuume (pelottavaa, melkein ensimmäinen laatuaan mulle..) ja voipi olla että meitä näkyy kesän aikana myös jossain muussa melko lähellä olevassa näyttelyssä kesän aikana!
Tuskinpa meistä silti koskaan mitään näyttelyfanaatikkoja pääsee tulemaan, maastojuoksu taitaa olla enemmän meidän scene, mutta koska välillä on kuitenkin ihana pestä ja laittaa afgaani ihan viimeisen päälle hienoksi niin olisihan se kiva käydä näyttelyssäkin silloin tällöin ihan vaihtelun vuoksi.
Niinpä sitten monien mietintöjen ja järjestelyjen jälkeen, ilmaannuimme vähän ennen kello kuutta lauantai-aamuna bussiasemalle. Kimppakyytimme oli peruuntunut, mutta kaikeksi onneksi näyttely olisi vain heittomatkan päässä Iisalmen linja-autoasemasta ja saisimme seuraksi ja oppaaksi tuttumme, Rasmuksen puoliveljen omistajan Hennan joka asusti sielläpäin.
Olin viimein ostanut kunnon näyttelyhäkin, versiota "kevytmetallihäkki", mutta kyllä tuolle painoa silti kertyi 20kg ja mittasuhteidensa vuoksi (120 x 70) se ei ollut mun 160cm varrella erityisen helppo liikuteltava. Roudasimme veljeni kanssa sen jo valmiiksi oikealle laiturille ja jäimme oottelemaan bussia. Sieltähän se piakkoin ilmestyi ja vatsanpohjaa nipisitivät perhoset - mitäs jos joku allergikko sanoisikin että kyytiin ei pääse nyt koirat? Pyysin bussikuskin apua häökin siirtämisessä tavaralunkkaan ja sain ensimmäiset harmaat katseet. Millanens se oikeen on? Raahasin häkin koira ja tavarat toisessa kädessä laiturilta lähemmäs tavaratilaa ja kuski aukaisi luukun mutisten mulle happamana, että jaa-a, saas nähdä mahtuuko, noin isoista kun pitäs aina etukäteen ilmoittaa kun ei täällä on ihan tätä rahtiakin.. Mulla nousi kylmät väreet ja vähän hämilläni pahoittelin, että en ole sellaisesta tiennyt lainkaan että pitäisi ilmoitella jonnekin. Ja minne edes?
No, jotenkin kuski sen häkin sinne änkesi ja menin sitten maksamaan. Kuski otti maksun vastaan ja kysyessäni koirasta menevästa maksusta vilkaisi olkansa yli muihin matkustajiin, joista osa nukkui ja sanoi että jaa-a, toivottavasti täällä nyt ei ole kyydissä allergisia, kun en yhtään nyt tiedä onko. Taas mulla meni kylmät väreet, että mitä, nytkö se vielä käänyttää mut pois? Kun jo otti maksunkin vastaan? No ei sentään, miten lienee ollut huonolla tuulella tai muuta, mutta sain käteen korttini ja kuitin ja saatoimme Rasmuksen kanssa hiissautua bussin takaosaan ja asettua istumaan.
Levitin penkille peitteen ja käskin Rasmuksen sinne makaamaan. Koska afgaani ei ole ihan pieni sylikoira, makasi se suurimman osan ajasta puoliksi mun päällä retkottaen ;) Mutta otti yhtäö rennosti kuin yleensä matkustamisen, vaikka välillä selvästi pikat vähän puutui ja olis kiinnostanu lähteä moikkaamaan muita matkalaisia. Isosta koostaan huolimatta se muulla tavoin on lähes näkymätön bussissa - hiljainen, ajoittaista läähätystä lukuunottamatta ;)
Bussimatkamme, kolmisen tuntia, sujui siis melko rauhaisaan tahtiin minun yrittäessä nukkuen peittää hiukan 2h yöunista aiheutunutta vajetta. En sitten koskaan osaa nukkua ennen koirareissuja! Jossain vaiheessa matkustajiksi ilmaantui myöskin pieni italiaano-tyttönen joka asettautui kuljettajineen meidän taaksemme. Rasmus ihastui ja kiinnostui ja yritti punkea vähän joka välistä haistelemaan tyttöstä. Pieni vinttikoiralady suhtautui Rasmukseen vähän ristiriitaisesti - välillä annettiin pusuja kun taas välillä muristiin hammashymyn kera varoituksia - äläs äijä liikaa lähentele! ;D Selvisi myös että tytöllä oli juoksuaika, joten ei kait ihmekään että rasmus oli niin kiinnostunut. Silti Rasmus jaksoi aikansa kurkittuaan taas nukahtaa pää mun syliin.
Ennenkuin saavuttiin Iisalmeen kävi edesämme istunut rouva vielä juttelemassa koirista, kertoi heidän perheensä koirista ja kehui Rasmuksen rauhallisuutta. Se on varmaan matkustanut kanssasi pienestä pitäen kun on koko matkan käyttäytynyt noin hienosti? Juu, kyllähän se on, siitä asti kun mulle tuli, matkannut autolla, veneellä, bussilla.. Lunki äijä, ei se jaksa matkustamisesta stressata :)
Saavuimme sitten Iisalmeen ja vastassa olikin Henna seurueineen. Virittelimme häkin kärryyn, jonka Henna ystävällisesti toi lainaksi ja Rasmukselle varmuuden vuoksi tossut jalkaan ja sitten eikun näyttelypaikkaa kohti. Aikaa oli reilusti, busseja liikkui niin että tämä, kaksi tuntia ennen kehän alkamista perillä ollut bussi oli ainoa jolla kerkesi ajoissa, seuraava Varkaudesta tullut bussi olisi ollut perillä vasta kehän alkamisajan jälkeen.
Ilmouttauduttiin, näytettiin rokotukset ja suunnattiin oikealle kehälle. Rasmus pääsi heti upouutta häkkiä testaamaan ja sinne makoilemaan. Kehässä oli ennen afgaaneja sileäkarvaisia noutajia ja italianvinttikoirat, ja sain kuulla bussiseuranamme olleen tyttö-italiaanon myöhemmin voittaneen vara-Sertin. Vastakkaisella puolella oli myös sopivasti borzoiden kehä ja myöhemmin salukit, joten kolmen kehän tapahtumia pystyi seuraamaan melko hyvin samasta paikasta käsin.
Odottelu oli hieman puuduttavaa lyhyiden yöunien jälkeen, mutta onneksi oli seuraa ja tuttujakin bongasi kehän laidoilta vähän väliä keitä saattoi käydä moikkaamassa. Oman kehän alkamisen lähestyessä otin myös Rasmuksen ulos ja aloin vähän sitä harjailla sekä juoksutin sitä hieman innostaakseni. Odotellessaankin se sai välillä namia häkkiin, jottei siitö tuntuisi liian tylsältä tapahtuma.
Kun kehä alkoi junioriuroksella alkoikin aika lentää yllättäen siivillä. Kerkesin kuitenkin hyvin harjata Rasmuksen ja sitten saimmekin jo rynnistellä kehään. Seisotettiin, juostiin, seisotettiin ja sitten samantien jäätiin arvioitavaksi koska olimme sen luokan ensimmäisiä järjestyksessä. Itsellä oli maha täynnä parhosia mutta Rasmus malttoi seistä ja juosta, vaikkakin valitettavasti jossain välissä peitsasikin kun en saanut liikkeelle lähtöä tarpeeksi innostuneeksi. Yritin kuunnella mitä tuomari Rasmuksesta saneli, mutta sain vain sanan sieltä täältä. Nauhan jako lähestyi ja samalla jännitykseni lisääntyi. Sitten näin edessäni PINKIN nauhan! Se oli kuin olikin pinkki! Naamani vääntyi taatusti hangonkeksimäiseen hymyyn samalla kun luotsasin itseni Rasmuksen kera ulos kehästä. Rasmus sai kuin sainkin sen kauan toivotun ERIn mitä oltiin toivottu olevamme hakemassakin! Olimme kuin olimmekin katkaisseet H- ja EH:iden sarjan ja tullut todistettua etten minä sentään ollut itse vain se ainoa kenen mielestä Rasmus oli ERIn arvoinen ;D
No, sitten oli hetken hengähdys, odottelimme kehän laidalla muiden laatuarvostelujen ajan samalla kun Rasmus yritti kovasti seurustella häkin päällä harjattavana makoilevan Midian tyttösen kanssa. Mutta aika suorastaan hurahti ja kohta saimme taas kokoontua kehään, tällä kertaa avoimen luokan kilpailuarvosteluun. Ensin taas seisotettiin ja sitten juoksenneltiin. Rasmus meni mielestäni nyt hieman paremmin, vaikkakin juostessa en saanut sitä innostettua ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Voi olla että Rasmus alkoi jo pikkuisen kyllästyä.
Kuitenkin tuomari poimi vielä erikseen Rasmuksen ja toisen uroksen ja juoksutti meitä vielä kahdestaan kehässä ja sen jälkeen vielä kaikkia. (Huomaa kyllä että MINÄ kaipaan kuntoilua, juokseminen uudelleen ja uudelleen kehää ympäri perhosia vatsassa osoitti sen kyllä ;D) Lopulta tuomari valitsi meitä järjestykseen ja Rasmus sijoittui luokassaan TOISEKSI! Tuo toinen koira, kenen kanssa meitä juoksutettiin oli käsittääkseni ensimmäiseksi sijoittunut.
Palasin kehän laidalle kädet täristen ja hangonkeksinä. Ei varmaan uskois että ihminen voi olla niin tyytyväinen pelkästään AVO ERI2 tulokseen, ainakaan ne ihmiset ketkä metsästävät SERTejä ja CACIBeja pitkin mantereita, mutta minä olin täydellisen tyytyväinen. Näyttely oli peräti ylittänyt odotukseni, se pelkkä ERIkin olisi ollut tarpeeksi.
Vielä pääsimme pyörähtämään PU-kehässä, mutta sieltä ei tällä kertaa sijoitusta tullut ja nyt Rasmuskin alkoi jo ihan selvästi vähän kyllästyä, joten ei se sinänsäkään ihme. Seisoi kyllä ja juoksi, mutta vähän silleen että blaah, eiks tää jo ole nähty. Vaan minä olin jo täysin tyytyväinen ja Rasmus sai kiitokseksi kovasti lihapullan palasia ;)
Sen jälkeen Rasmuksen osuus olikin ohi ja saimme keskittyä muuhun seurusteluun. Kävin tsekkaamassa kaverien salukien menestystä alkaneessa kehässä ja kävimme Hennan seurueen kera vilkaisemassa näyttelykojujen sisältöä vuorotellen. Ostin Nokille tuliaisiksi lelun ja bussia varten paremman peitteen. Aiempi pääsi kastumaan kun juuri afgaanikehän loppuessa alkoi sataa.. Rasmukselle lupailin vielä bussissa puolikkaat evääksi ottamistani pasteijoista. Ja toki Rasmus sai koko näyttelyn ajan vettä janoonsa.
Seuraava potentiaalinen bussi takaisin Varkauteen lähti iltapäivällä ja hieman saimme jännätä sadekuuron loppumista siihen mennessä. Onneksi se kuitenkin kerkesi loppua ja Rasmuskin sai kulkea ilman inhoamiaan tossuja takaisin asemalle.
Tällä kertaa bussikuskikin oli paljon mukavampi, ei valittanut häkistä eikä valittanut koirasta. Rasmus oli rättiväsynyt ja syötyämme ne mainitsemani pasteijat puoliksi se nukahti taas retkottaen puoliksi päälläni. Myös minä koetin taas nukkua ja matka menikin lähes tulkoon torkkuessa. Kuopiossa kyytiin tuli jälleen toinenkin koira, pieni ruskea cockerspanieli, joka myös nukkui omistajansa sylissä penkillä nätisti. Rasmus ei tainnut keretä edes tajuamaan koko koiraa, tai sitten se ei vaan nyt välittänyt.
Mieheke tuli yhdessä isäni kanssa hakemaan meitä, Noki oli ollut hoidossa äidilläni matkan ajan. Oli mukava reissata ja yleensä päästä harrastamaan, mutta yhtä ihana oli palata päivän jälkeen kotiin. ERIstä kuitenkin meinaa nousta näyttelykuume (pelottavaa, melkein ensimmäinen laatuaan mulle..) ja voipi olla että meitä näkyy kesän aikana myös jossain muussa melko lähellä olevassa näyttelyssä kesän aikana!
22. toukokuuta 2007
Rasmus tokoilee
Eilen päätimme käydä Rasmuksen kanssa huvikseen kokeilemassa tokoa kun kentällä oli perustottis-treenit. Mitenkään tosissamme me emme tokoa harjoita, mutta koska se kuitenkin osaa peruskäskyt ja tykkää totella useasti kun tietää saavansa namia niin lähdimme tsekkaamaan miten se mahtaisi mennä ryhmässä kentällä.
Aluksi meidät jaettiin ryhmiin iän perusteella, vuotiaat tai alle sen iköiset perustivat oman rinkinsä ja vanhemmille koirille oli omansa. Ryhmässämme oli karkeakarvainen saksanseisoja (rasmuksesta aivan liian hössö ja siksi sille piti muutaman kerran sanoa että lopeta veuhtominen), pieni sheltti, walesin springerspanieli, collie, sekä skotlanninterrieri joka ei pitänyt Rasmuksesta eikä Rasmus siksi kauheasti siitä. Aloitimme ohitusharjoituksilla, jossa kiersimme yksitellen koiria ringissä pujotellen joka toisen edestä ja joka toisen takaa. Nameja syötettiin runsain käsin sekä kiertäville että paikallaan pysyville ja yritettiin pitää huomio ennemmin siinä hyvässä kuin niissä muissa koirissa. Herätimme hieman huvittuneisuutta kun oli vuoromme kiertää, sillä Rasmus selvästi aatteli että nää on nyt tämmöset vähän kummat näyttelyharjoitukset ja pompahteli vieressäni eteenpäin kuin oltais kehää kierretty.. Varmaan mullakin oli sama jossain selkärangassa sillä mun virhe oli että pyrin menemään turhankin lujaa, kun eteneminen sai tapahtua ihan rauhassa ja välillä ihan pysähdellen. Kaikenkaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin, Rasmus malttoi olla nimenomaan namien perään eikä välittänyt muista koirista pätkääkään, ei itse kiertäessä eikä paikallaankaan ollessa.
Seuraavaksi harjoittelimme perusasentoa, eli vieressä oikeassa kohdassa istumista ja sen jälkeen paikalla oloa niin että minä kävelin poispäin muutaman askeleen ja sitten palasin. Ja namia toki palkaksi. Nääkin meni melko helposti, kyllähän tuo paikallaan pysyy vaikka ikuisuuden - ehkä osaksi ihan laiskuuttaankin ;)
Sitten otimme esteen yli hyppäämistä alkaen perusasennosta. Istuimme esteen edessä, nami esteen yli ja koiran oli tarkoitus hypätä sen perässä. Muutaman kerran yritettyään aluksi ennemmin kiertää esteen ja hieman eri tekniikalla Ramse hyppäsi ihan nätisti.
Hieman afgaanimeininkiä nähtiin sitten kyllä ihan loppuvaiheessa, luoksetuloharjoituksessa. Koira jätettiin ohjaajalle ja itse juostiin puuceen taakse ja oletus oli että koira tahtoo tulla perään. Hieman mua epäilytti kun koiran piti olla vapaana ja Ramsella on nyt pikkuisen viime aikoina ollut sitä enpäs anna kiinni meininkiä, mutta aattelin et jospa ohjaajalla on joku juttu takataskussa ja juoksin itsekin sinne puuceen taakse. Kohtahan se Ramse tuli, juoksi kovaa suoraa kohti - ja karkuutti ohi! Kävi puskassa merkkaamassa parit paikat ja lähti jatkamaan kiitäen hymyillen kenttää ympäri. Ohjaaja huuteli että juokse poispäin, mene piiloon mutta huomasi pian itsekin ettei siitä taitaisi olla hyötyä.. Rasmus ei juuri silloin kyllä välittänyt pätkääkään missä minä olin, kai se aatteli että minä tuskin minnekään oikeasti aion kadota. Lopulta afgaani karkuutti parkkipaikalle ja väänsi kakat pientareelle. Sen jälkeen se selkeesti mietti että minnes vielä, mutta taisi sitten aatella että no jaa, ehkäpä ne namit nyt kuitenkin jo kelpais ja pienen epäröinnin jälkeen antoi kiinni. Hemmetin Rasmus! kait sen piti sitten päästä loppuun näyttämään, että vaikka minä osaan JOS MINÄ haluan, niin SILTI oon villi ja vapaa enkä niinkuin te muut koirantossukat täällä.. Tai jotain vastaavaa :D
Vaan kuitenkin summa summarum, sinänsä meni oikeinkin hyvin eka kerraksi ja mahdollisesti mennään vielä myöhemminkin aina välillä kokeilemaan vaihtelun vuoksi tuotakin. Ensi kerralla kun vielä otetaan luoksetuloharjoituksetkin liinan kanssa ohjaajan vinkin mukaan, niin vältytään varmasti noilta afgaanihepuleiltakin päälle päätteksi - ainakin toivon mukaan!
Aluksi meidät jaettiin ryhmiin iän perusteella, vuotiaat tai alle sen iköiset perustivat oman rinkinsä ja vanhemmille koirille oli omansa. Ryhmässämme oli karkeakarvainen saksanseisoja (rasmuksesta aivan liian hössö ja siksi sille piti muutaman kerran sanoa että lopeta veuhtominen), pieni sheltti, walesin springerspanieli, collie, sekä skotlanninterrieri joka ei pitänyt Rasmuksesta eikä Rasmus siksi kauheasti siitä. Aloitimme ohitusharjoituksilla, jossa kiersimme yksitellen koiria ringissä pujotellen joka toisen edestä ja joka toisen takaa. Nameja syötettiin runsain käsin sekä kiertäville että paikallaan pysyville ja yritettiin pitää huomio ennemmin siinä hyvässä kuin niissä muissa koirissa. Herätimme hieman huvittuneisuutta kun oli vuoromme kiertää, sillä Rasmus selvästi aatteli että nää on nyt tämmöset vähän kummat näyttelyharjoitukset ja pompahteli vieressäni eteenpäin kuin oltais kehää kierretty.. Varmaan mullakin oli sama jossain selkärangassa sillä mun virhe oli että pyrin menemään turhankin lujaa, kun eteneminen sai tapahtua ihan rauhassa ja välillä ihan pysähdellen. Kaikenkaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin, Rasmus malttoi olla nimenomaan namien perään eikä välittänyt muista koirista pätkääkään, ei itse kiertäessä eikä paikallaankaan ollessa.
Seuraavaksi harjoittelimme perusasentoa, eli vieressä oikeassa kohdassa istumista ja sen jälkeen paikalla oloa niin että minä kävelin poispäin muutaman askeleen ja sitten palasin. Ja namia toki palkaksi. Nääkin meni melko helposti, kyllähän tuo paikallaan pysyy vaikka ikuisuuden - ehkä osaksi ihan laiskuuttaankin ;)
Sitten otimme esteen yli hyppäämistä alkaen perusasennosta. Istuimme esteen edessä, nami esteen yli ja koiran oli tarkoitus hypätä sen perässä. Muutaman kerran yritettyään aluksi ennemmin kiertää esteen ja hieman eri tekniikalla Ramse hyppäsi ihan nätisti.
Hieman afgaanimeininkiä nähtiin sitten kyllä ihan loppuvaiheessa, luoksetuloharjoituksessa. Koira jätettiin ohjaajalle ja itse juostiin puuceen taakse ja oletus oli että koira tahtoo tulla perään. Hieman mua epäilytti kun koiran piti olla vapaana ja Ramsella on nyt pikkuisen viime aikoina ollut sitä enpäs anna kiinni meininkiä, mutta aattelin et jospa ohjaajalla on joku juttu takataskussa ja juoksin itsekin sinne puuceen taakse. Kohtahan se Ramse tuli, juoksi kovaa suoraa kohti - ja karkuutti ohi! Kävi puskassa merkkaamassa parit paikat ja lähti jatkamaan kiitäen hymyillen kenttää ympäri. Ohjaaja huuteli että juokse poispäin, mene piiloon mutta huomasi pian itsekin ettei siitä taitaisi olla hyötyä.. Rasmus ei juuri silloin kyllä välittänyt pätkääkään missä minä olin, kai se aatteli että minä tuskin minnekään oikeasti aion kadota. Lopulta afgaani karkuutti parkkipaikalle ja väänsi kakat pientareelle. Sen jälkeen se selkeesti mietti että minnes vielä, mutta taisi sitten aatella että no jaa, ehkäpä ne namit nyt kuitenkin jo kelpais ja pienen epäröinnin jälkeen antoi kiinni. Hemmetin Rasmus! kait sen piti sitten päästä loppuun näyttämään, että vaikka minä osaan JOS MINÄ haluan, niin SILTI oon villi ja vapaa enkä niinkuin te muut koirantossukat täällä.. Tai jotain vastaavaa :D
Vaan kuitenkin summa summarum, sinänsä meni oikeinkin hyvin eka kerraksi ja mahdollisesti mennään vielä myöhemminkin aina välillä kokeilemaan vaihtelun vuoksi tuotakin. Ensi kerralla kun vielä otetaan luoksetuloharjoituksetkin liinan kanssa ohjaajan vinkin mukaan, niin vältytään varmasti noilta afgaanihepuleiltakin päälle päätteksi - ainakin toivon mukaan!
18. toukokuuta 2007
Privaattia agiliitoa
Lauantaina päätimme pitää pienet omat agiharkat kun viime viikolta olivat yleiset jääneet väliin, toinen huonon sään ja toinen mummin 85-vuotis synttärien takia. Niinpä kokosin pojat ja suunnistimme kentälle sellaiseen aikaan ettei siellä ollut harjoituksia kera siskoni Susannan ja hänen Roby-cavalierinsa. Yläkentällä oli parin ihmisen toko-harkat käynnissä, joten valtasimme alakentän ja saimme näin ihan privaatit harjoitusolosuhteet. Esteiksi roudasimme niitä helpoimpia (ja samalla helpoimmin kannettavia) eli putken, neljä hyppyä ja kepit. Ja eikun kokeilemaan!
Harkat sujuivatkin mainiosti. Muutaman kerran pojat päättivät (Noki ja Roby) lähteä suorituksensa päätteeksi katsomaan kiinni olevaan kaveria, mutta alkuhässäkän jälkeen sekin jäi pois ja koirat malttoivat keskittyä pelkästään suorituksiin. Otimme erilaisia hyppyjä ja putkea sarjoina, keppejä erikseen. Noki oli innoissaan ja meni useita esteitä sarjassa mainiosti (mikäli vain minä osasin ohjata ;) ) koko ajan vapaana ollen.
Ja erityisen iloinen olin Rasmuksesta! Nyt se tuntui syttyvän hommaan juuri kuten olin toivonutkin. Odotettuaan vuoroaan sillä tuntui olevan into tehdä ja olla esillä sekä näyttää että kattokaas, kyllä vaan määkin nää osaan! :D Susannan avustuksella opetettiin sille putkikin, joka menee nyt yksittäisesteenä jo mainiosti kun se muutaman kerran mentiin. Esteitä mentiin sarjoina komeasti ja vaikka ensin pidin sen hihnassa niin loppukerroilla uskalsin jo ilman hihnaakin - eikä äijällä ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä merkkailemaan tai huitelemaan vaan se pysyi oikeen nätisti suorittamassa esteitä. *ylpis*
Myös kepit Rasmus menee enemmän innolla eikä ihan niin varovaisesti kuin mitä Noki.Tosin molemmille on tyypillistä jäädä kesken kaiken, jonnekin puolivälin paikkeille yhtäkkiä paikalleen kuin olisivat jähmettyneet kiveksi.. Siinä sitten saa käyttää kapasiteettinsa että saa ne jatkamaan! ;D
Vaan kertakaikkiaan positiiviset harkat ja sain olla iloinen kummastakin koirastani Kovasti taas nosti intoa myös sen Rasmuksen alkeiskurssin puolesta, että jospa se voisikin syttyä lajiin vielä :)
Harkat sujuivatkin mainiosti. Muutaman kerran pojat päättivät (Noki ja Roby) lähteä suorituksensa päätteeksi katsomaan kiinni olevaan kaveria, mutta alkuhässäkän jälkeen sekin jäi pois ja koirat malttoivat keskittyä pelkästään suorituksiin. Otimme erilaisia hyppyjä ja putkea sarjoina, keppejä erikseen. Noki oli innoissaan ja meni useita esteitä sarjassa mainiosti (mikäli vain minä osasin ohjata ;) ) koko ajan vapaana ollen.
Ja erityisen iloinen olin Rasmuksesta! Nyt se tuntui syttyvän hommaan juuri kuten olin toivonutkin. Odotettuaan vuoroaan sillä tuntui olevan into tehdä ja olla esillä sekä näyttää että kattokaas, kyllä vaan määkin nää osaan! :D Susannan avustuksella opetettiin sille putkikin, joka menee nyt yksittäisesteenä jo mainiosti kun se muutaman kerran mentiin. Esteitä mentiin sarjoina komeasti ja vaikka ensin pidin sen hihnassa niin loppukerroilla uskalsin jo ilman hihnaakin - eikä äijällä ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä merkkailemaan tai huitelemaan vaan se pysyi oikeen nätisti suorittamassa esteitä. *ylpis*
Myös kepit Rasmus menee enemmän innolla eikä ihan niin varovaisesti kuin mitä Noki.Tosin molemmille on tyypillistä jäädä kesken kaiken, jonnekin puolivälin paikkeille yhtäkkiä paikalleen kuin olisivat jähmettyneet kiveksi.. Siinä sitten saa käyttää kapasiteettinsa että saa ne jatkamaan! ;D
Vaan kertakaikkiaan positiiviset harkat ja sain olla iloinen kummastakin koirastani Kovasti taas nosti intoa myös sen Rasmuksen alkeiskurssin puolesta, että jospa se voisikin syttyä lajiin vielä :)
11. toukokuuta 2007
Perjantai-illan huumaa agiliitäen
Saavuimme paikalle tänään hyvissä ajoin, melkeinpä etuajassa, kiitos minun joka olen kertakaikkiaan kykenemätön täsmällisyyteen ;D No, toisaalta se oli ihan hyvä. Nokin alkuhässäkkä kerkesi mennä ohi ennenkuin ruvettiin itse esteitä käymään ja oltiin paikalla kerrankin myös noissa alkutalkoissa.
Tänään tosin vaikutti siltä kuin koirilla olisi ollut sama hysteerinen fiilis kuin monilla ihmisillä perjantain viimeisinä työtunteina. Ryhmässämme nähtiin hyvin vaihtelevia suorituksia ja jopa yleensä niin kuuliaisesti työskentelevätklin koirat yhtäkkiä näyttivät, ettei sitä nyt JOKA kerta viitsitä mennä ihan niin kirjan mukaan. Noki myös päätti vähän irroitella, mistä lisää myöhemmin.
Käytiin seuraavat esteet/este-sarjat:
PUSSI
Tämän Noki meni kuin vettä vaan. Ohjaaja vielä piteli hieman kiinni pussin loppupäästä jolloin valo vähän paistoi läpi. Noki kuulema ryömi ihan matalana aina loppuosan ;D
KEPIT
Näissä oli taas hiukkasen rohkeutta enemmän. Kuitenkin kun kerran kolahti pylly hieman yhteen keppiin, tuli varovaisuutta taas lisää. Parka ottaa tällä esteellä suorituksensa melko vakavasti, virheitä ei sais tulla hänen mielestään, eli keppeihin ei sais koskea. Siitä vissiin tuo varovaisuus suorituksessakin. Plussaa kuitenkin sekin, että nyt mentiin näitäkin jo ilman hihnaa.
KEPIT + PUTKI
Hetken päästä mentiin keppien päälle vielä putki niinkuin mukavaksi loppukaneetiksi. Kepit mentiin samalla rauhaisalla ja varovaisella meiningillä, mutta ihan ei meinannut nyt mennä jakeluun et ai, tän jälkeenkin mennään jotain. Kuitenkin aina kunb sit hokattiin ni pussi mentiin kyl nätisti ja pienet riehut päälle. Mut hieman oli tosiaan pussiin meno onkelmaa, eikä varmaan vähiten mun ohjauksen puutteista johtuen.
A-ESTE
Edelleen menee kuin vettä vaan. Tuntuu ittekin aattelevan et piece of cake, mennääs hei jo. Ja namit siellä loppupäässä (kontaktin takia) on toki hyvä tehoste. Mulla on muistettavaa et tajuan joka kerta vaan laittaa ne tarpeeks kauan esteestä niin että tuon koipeliinin on ne paras siitä syödä.
AITA + AITA + PUTKI
Tässä mulla oli taas reippaasti ohjausongelmia. Huomaan että en osaa ollenkaan ohjata nami vasemmassa kädessä ja tuppaan hätäilemään lähdössä. Lisäksi hihna kädessä on myös niinkuin ylimääräinen ja tuntuu hankalalta. Niinpä tulos on, et koira suorittaa töksähdellen. Hyppy töks, ohjausta, parannusta, ohjausta, uudelleen yritystä, jee toinen este yli ja taas ongelmia että saa koiran putkeen. Nyt tosin putkessa ilmeisesti hämäsi jälleen sekin että se oli se vihreä putki jota ruhmän koirat tuntuvat moni vähän ihmettelevän, punainen putki mennään rennommin. Mutta meni Noki senkin lopulta.
Toisella kertaa Noki oli edelleen vapaa, mutta ohjaaja katsoi ettei se lähtenyt menemään ennenkuin sai luva ja näin ollen minä kävelin ekan esteen taakse käskyttämään. Nyt menikin sitten oikein sujuvasti ja vielä ihan vahingossa se "haastavampi" versio tehtävästä, eli kun koira oli mennyt putkeen, vaihdoin itse putken eri puolelle. Eli toinen kerta meni jo paremmin.
PITUUS + HYPPY + MUURI
Nyt pääsi Noki toisen kertaa esittelemään salukihepulia. Kaksi estettä oliperäkkäin ja kolmas kaartaen oikealle. Suoraan ensimmäisten esteiden jälkeen näkyi Susannan ja Robyn ryhmän vuoroaan odottavat, ja vaikka ekat kaksi estettä Noki suorittikin mainiosti, niin sen tokan jälkeen se sit paukaisi suoraan Robyn luo riehuttamaan sitä. Tuli kyllä käskystä muutaman karjumisen jälkeen, eli ei tarvinnut pannasta sentään pois raahat, mutta olihan se show jälleen ;) Siitä sitten kun vähän rauhoituttiin niin otettiin se viimoinen este, muuri ihan hihnan kanssa.Siinä oli sitten se Nokin perjantain hummailu numero yksi ;D
PUOMI
Tän Noki meni yhtälailla alusta asti hyvin kuin A-esteenkin. Se on sellainen kiipeilijä että nuo menee siltä niin luonnostaa, ei paljon korkeat paikat huimaa! Minulla oli lähinnä vaikeuksia pysyä perässä kun tyyppi vetää juoksuvauhtia puomin läpi, ohjaaja toki toisella puolella katsomassa ettei tipahtamaan päästä.
Tokalla kerralla Noki järjesti oman pienen personal näytöksen numero kaksi. Kun laitettiin taas sinne esteen loppupäähän namit, oli sillä niin kiire niitä syömään, että se yritti hypätä esteen keskeltä sinne päälle jotta pääsis suorittaan sen äkkiä loppuun ja syömään namit. Se kun oli sille jo selvää. että namit sa kun kävelee puomin loppuosan. Oli melkoisen hurjan näköistä, kun ihan ei sinne päässytkään ja tippui alas melko akrobaattisesti, kuitenkaan itseään loukkaamatta ja takaisin kaikille neljälle jalalleen tosin. Ohjaaja peitti kädellä silmiään ja manasi että voi että nuo jotkut kreisit yksilöt.. ;D Vaan sitten taas mentiin ja jälleen oikein mallikkaasti vaikkakin LUJAA alusta loppuun asti nameja syömään ;)
Ja sitten taas oottamaan sitä seuraavaa harkkakertaa..
Tänään tosin vaikutti siltä kuin koirilla olisi ollut sama hysteerinen fiilis kuin monilla ihmisillä perjantain viimeisinä työtunteina. Ryhmässämme nähtiin hyvin vaihtelevia suorituksia ja jopa yleensä niin kuuliaisesti työskentelevätklin koirat yhtäkkiä näyttivät, ettei sitä nyt JOKA kerta viitsitä mennä ihan niin kirjan mukaan. Noki myös päätti vähän irroitella, mistä lisää myöhemmin.
Käytiin seuraavat esteet/este-sarjat:
PUSSI
Tämän Noki meni kuin vettä vaan. Ohjaaja vielä piteli hieman kiinni pussin loppupäästä jolloin valo vähän paistoi läpi. Noki kuulema ryömi ihan matalana aina loppuosan ;D
KEPIT
Näissä oli taas hiukkasen rohkeutta enemmän. Kuitenkin kun kerran kolahti pylly hieman yhteen keppiin, tuli varovaisuutta taas lisää. Parka ottaa tällä esteellä suorituksensa melko vakavasti, virheitä ei sais tulla hänen mielestään, eli keppeihin ei sais koskea. Siitä vissiin tuo varovaisuus suorituksessakin. Plussaa kuitenkin sekin, että nyt mentiin näitäkin jo ilman hihnaa.
KEPIT + PUTKI
Hetken päästä mentiin keppien päälle vielä putki niinkuin mukavaksi loppukaneetiksi. Kepit mentiin samalla rauhaisalla ja varovaisella meiningillä, mutta ihan ei meinannut nyt mennä jakeluun et ai, tän jälkeenkin mennään jotain. Kuitenkin aina kunb sit hokattiin ni pussi mentiin kyl nätisti ja pienet riehut päälle. Mut hieman oli tosiaan pussiin meno onkelmaa, eikä varmaan vähiten mun ohjauksen puutteista johtuen.
A-ESTE
Edelleen menee kuin vettä vaan. Tuntuu ittekin aattelevan et piece of cake, mennääs hei jo. Ja namit siellä loppupäässä (kontaktin takia) on toki hyvä tehoste. Mulla on muistettavaa et tajuan joka kerta vaan laittaa ne tarpeeks kauan esteestä niin että tuon koipeliinin on ne paras siitä syödä.
AITA + AITA + PUTKI
Tässä mulla oli taas reippaasti ohjausongelmia. Huomaan että en osaa ollenkaan ohjata nami vasemmassa kädessä ja tuppaan hätäilemään lähdössä. Lisäksi hihna kädessä on myös niinkuin ylimääräinen ja tuntuu hankalalta. Niinpä tulos on, et koira suorittaa töksähdellen. Hyppy töks, ohjausta, parannusta, ohjausta, uudelleen yritystä, jee toinen este yli ja taas ongelmia että saa koiran putkeen. Nyt tosin putkessa ilmeisesti hämäsi jälleen sekin että se oli se vihreä putki jota ruhmän koirat tuntuvat moni vähän ihmettelevän, punainen putki mennään rennommin. Mutta meni Noki senkin lopulta.
Toisella kertaa Noki oli edelleen vapaa, mutta ohjaaja katsoi ettei se lähtenyt menemään ennenkuin sai luva ja näin ollen minä kävelin ekan esteen taakse käskyttämään. Nyt menikin sitten oikein sujuvasti ja vielä ihan vahingossa se "haastavampi" versio tehtävästä, eli kun koira oli mennyt putkeen, vaihdoin itse putken eri puolelle. Eli toinen kerta meni jo paremmin.
PITUUS + HYPPY + MUURI
Nyt pääsi Noki toisen kertaa esittelemään salukihepulia. Kaksi estettä oliperäkkäin ja kolmas kaartaen oikealle. Suoraan ensimmäisten esteiden jälkeen näkyi Susannan ja Robyn ryhmän vuoroaan odottavat, ja vaikka ekat kaksi estettä Noki suorittikin mainiosti, niin sen tokan jälkeen se sit paukaisi suoraan Robyn luo riehuttamaan sitä. Tuli kyllä käskystä muutaman karjumisen jälkeen, eli ei tarvinnut pannasta sentään pois raahat, mutta olihan se show jälleen ;) Siitä sitten kun vähän rauhoituttiin niin otettiin se viimoinen este, muuri ihan hihnan kanssa.Siinä oli sitten se Nokin perjantain hummailu numero yksi ;D
PUOMI
Tän Noki meni yhtälailla alusta asti hyvin kuin A-esteenkin. Se on sellainen kiipeilijä että nuo menee siltä niin luonnostaa, ei paljon korkeat paikat huimaa! Minulla oli lähinnä vaikeuksia pysyä perässä kun tyyppi vetää juoksuvauhtia puomin läpi, ohjaaja toki toisella puolella katsomassa ettei tipahtamaan päästä.
Tokalla kerralla Noki järjesti oman pienen personal näytöksen numero kaksi. Kun laitettiin taas sinne esteen loppupäähän namit, oli sillä niin kiire niitä syömään, että se yritti hypätä esteen keskeltä sinne päälle jotta pääsis suorittaan sen äkkiä loppuun ja syömään namit. Se kun oli sille jo selvää. että namit sa kun kävelee puomin loppuosan. Oli melkoisen hurjan näköistä, kun ihan ei sinne päässytkään ja tippui alas melko akrobaattisesti, kuitenkaan itseään loukkaamatta ja takaisin kaikille neljälle jalalleen tosin. Ohjaaja peitti kädellä silmiään ja manasi että voi että nuo jotkut kreisit yksilöt.. ;D Vaan sitten taas mentiin ja jälleen oikein mallikkaasti vaikkakin LUJAA alusta loppuun asti nameja syömään ;)
Ja sitten taas oottamaan sitä seuraavaa harkkakertaa..
10. toukokuuta 2007
Noki, agiliidon uusi toivo
Eli jälleen olimme agiharkoissa. Hieman oli hilkulla että kerettiin, melkein aattelin että jään pois kun oisin myöhästynyt sen verran, mutta sainkin sitten yllättäen kyydin ja karautimme paikalle.
Noki oli jälleen ihan täpinöissään toisista koirista kun sinne mentiin. Näemmä se on ihan jatkuva ilmiö, että ensimmäiset 10-15 minuuttia menee siihen että kakara täpinöi ja etsimme oikeaa "taajuutta" namien avulla. Joka kerta ne muut onkin tulleet sinne potentiaalisesti riekkumaan eikä suinkaan omistajiensa kanssa harrastamaan. Mutta kun siitä sitten tasoitutaan (hyvänä apuna namit) niin johan se alkaa taas yhteistyö sujua.
Mentiin seuraavat esteet.
HYPPY+PUTKI+HYPPY
Koskapa tässä vaiheessa vielä suuresti täpistiin ja huomio oli enemmän muissa koirissa kuin tekemisessä, mentiin tää sarja liinan kera. Eka kerta oli melkoista säheltämistä, eka hyppy jees, putkeenkin ok, mut sit huomattiin siskon koira, ihana cavalieri Roby siinä toisen ryhmän mukana viereisellä esteellä ja oltas menty sinne. Onneksi oli ohjaaja siellä liinan toisessa päässä. Pienellä houkutuksella viimeinenkin este meni mut sit oltais taas karautettu Robyn tykö ja ohjaajalla oli hiyukan pitelemistä ennen kun sain liinan vaihdettua tavalliseen hihnaan.
Seuraava kerta menikin sitten vähän paremmin mutta edelleen liinassa varmuuden vuoksi.
KEPIT
Nää mennään edelleen hyvin varoen. ehkä taas sentään astetta innokkaammin kuin aiemmin, mutta hyvin tarkasti kuitenkin edelleen. Tässä meillä harjoitukseen haastetta siis yhä :)
A-ESTE
A-este menee kuin vettä vaan. Noki kiipeää sen täysin ilman mitään epäröimisiä. Ja kun toisella puolella oottaa nami niin intokin on sen mukainen ;)
HYPPY+HYPPY
Ohjausharjoituksia. Veimme ensin ohjaajan luo kahden esteen taakse namit lautasena toimivalle frisbeelle niin että koira näki. Sen jälkeen koira istumaan kahden esteen eteen ja ohjattiin niin että se hyppäisi esteiden yli syömään namit. Uskaltauduin nyt jo taas pitämään vapaana kun ensihässäkkä olis taas laantunut.
Ekalla kerralla Noki yritti oikaista toisen esteen ohi, hyppäsi siis vain yhden esteen ja rynnisti lautasen luo aikeenaan syödä namit. Vaan ohjaajapa ei antanutkaan sen syödä. Sitten ei muuta kuin takaisin alkuun ja uusi yritys. Nyt meni hienosti (ja vauhdilla) ja namit katosivat nopsaan parempiin suihin. Samoin uusintaotto ohjaten eri puolelta sujui kanssa mainiosti.
HYPPY+HYPPY+HYPPY
Seuraavaksi vaikeutettiin hommaa asteella ja koiran pitikin hypätä kolme estettä namit saadakseen. Noki oli kekannut homman jujun ja meni namien luo sellaista vauhtia että minä jäin ihan jälkeen! ;D Kerkesin vain huutaa perään että hyppy, hyppy, hyppy.. Tässä harjoituksessa ahne koira siis pärjäsi selkeesti hyvin ;) Ohjaaja kehui kovasti ja sanoi että tää oli ryhmän paras suoritus Nokilta tällä kertaa. Mamma oli toki ylpeä. Ja Nokilla hauskaa kun sai sitä namia.
RENGAS+PUTKI
Viimeisenä mentiin rengas ja heti sen perään putki. Rengas on Nokille keppien ohella sellainen "varovaisesti suoritettava" este eikä kakara ihan vielä ole varma, mistä kohtaa läpi tulisi mennä. Pienellä houkuttelulla läpi kumminkin aina mentiin ja siitä innolla putkeen. Sama toisenkin kerran, ihan jees suoritus. :)
Kaikenkaikkiaan tähän asti Noki on ollut hyvin postitiivinen agility-koira, ja vielä salukiksikin erittäin yhteistyöhaluinen ja innostunut. Sen verran se joutuu myös miettimään että ilta nukutaan yleensä tosi nätisti kun harkoissa on käyty. Alkeiskurssin eka osio on kohta käyty ja toinen osa käydään ainakin (maksettukin jo) vaan jos yhtä hyvältä näyttää niin kyllä tästä saattaa jatkossakin olla meille yhteinen harrastus. Tulevaisuus näyttää :)
Noki oli jälleen ihan täpinöissään toisista koirista kun sinne mentiin. Näemmä se on ihan jatkuva ilmiö, että ensimmäiset 10-15 minuuttia menee siihen että kakara täpinöi ja etsimme oikeaa "taajuutta" namien avulla. Joka kerta ne muut onkin tulleet sinne potentiaalisesti riekkumaan eikä suinkaan omistajiensa kanssa harrastamaan. Mutta kun siitä sitten tasoitutaan (hyvänä apuna namit) niin johan se alkaa taas yhteistyö sujua.
Mentiin seuraavat esteet.
HYPPY+PUTKI+HYPPY
Koskapa tässä vaiheessa vielä suuresti täpistiin ja huomio oli enemmän muissa koirissa kuin tekemisessä, mentiin tää sarja liinan kera. Eka kerta oli melkoista säheltämistä, eka hyppy jees, putkeenkin ok, mut sit huomattiin siskon koira, ihana cavalieri Roby siinä toisen ryhmän mukana viereisellä esteellä ja oltas menty sinne. Onneksi oli ohjaaja siellä liinan toisessa päässä. Pienellä houkutuksella viimeinenkin este meni mut sit oltais taas karautettu Robyn tykö ja ohjaajalla oli hiyukan pitelemistä ennen kun sain liinan vaihdettua tavalliseen hihnaan.
Seuraava kerta menikin sitten vähän paremmin mutta edelleen liinassa varmuuden vuoksi.
KEPIT
Nää mennään edelleen hyvin varoen. ehkä taas sentään astetta innokkaammin kuin aiemmin, mutta hyvin tarkasti kuitenkin edelleen. Tässä meillä harjoitukseen haastetta siis yhä :)
A-ESTE
A-este menee kuin vettä vaan. Noki kiipeää sen täysin ilman mitään epäröimisiä. Ja kun toisella puolella oottaa nami niin intokin on sen mukainen ;)
HYPPY+HYPPY
Ohjausharjoituksia. Veimme ensin ohjaajan luo kahden esteen taakse namit lautasena toimivalle frisbeelle niin että koira näki. Sen jälkeen koira istumaan kahden esteen eteen ja ohjattiin niin että se hyppäisi esteiden yli syömään namit. Uskaltauduin nyt jo taas pitämään vapaana kun ensihässäkkä olis taas laantunut.
Ekalla kerralla Noki yritti oikaista toisen esteen ohi, hyppäsi siis vain yhden esteen ja rynnisti lautasen luo aikeenaan syödä namit. Vaan ohjaajapa ei antanutkaan sen syödä. Sitten ei muuta kuin takaisin alkuun ja uusi yritys. Nyt meni hienosti (ja vauhdilla) ja namit katosivat nopsaan parempiin suihin. Samoin uusintaotto ohjaten eri puolelta sujui kanssa mainiosti.
HYPPY+HYPPY+HYPPY
Seuraavaksi vaikeutettiin hommaa asteella ja koiran pitikin hypätä kolme estettä namit saadakseen. Noki oli kekannut homman jujun ja meni namien luo sellaista vauhtia että minä jäin ihan jälkeen! ;D Kerkesin vain huutaa perään että hyppy, hyppy, hyppy.. Tässä harjoituksessa ahne koira siis pärjäsi selkeesti hyvin ;) Ohjaaja kehui kovasti ja sanoi että tää oli ryhmän paras suoritus Nokilta tällä kertaa. Mamma oli toki ylpeä. Ja Nokilla hauskaa kun sai sitä namia.
RENGAS+PUTKI
Viimeisenä mentiin rengas ja heti sen perään putki. Rengas on Nokille keppien ohella sellainen "varovaisesti suoritettava" este eikä kakara ihan vielä ole varma, mistä kohtaa läpi tulisi mennä. Pienellä houkuttelulla läpi kumminkin aina mentiin ja siitä innolla putkeen. Sama toisenkin kerran, ihan jees suoritus. :)
Kaikenkaikkiaan tähän asti Noki on ollut hyvin postitiivinen agility-koira, ja vielä salukiksikin erittäin yhteistyöhaluinen ja innostunut. Sen verran se joutuu myös miettimään että ilta nukutaan yleensä tosi nätisti kun harkoissa on käyty. Alkeiskurssin eka osio on kohta käyty ja toinen osa käydään ainakin (maksettukin jo) vaan jos yhtä hyvältä näyttää niin kyllä tästä saattaa jatkossakin olla meille yhteinen harrastus. Tulevaisuus näyttää :)
4. toukokuuta 2007
Noki agiliitää yhä
Jälleen agiharkat. Tulimme töiden venymisen vuoksi jälleen hiukkasen myöhässä ja kakaralla oli kovasti kierroksia taas toisista koirista (Jeee, leikitään leikitään, miksei leikitä, iiih, hauhauvuf, tuu tänne jeee..) ja meni hetki että kontakti alkoi taas löytymään. kierroksista johtuen nähtiinkin ensimmäinen aito salukihepuli, kun kakara sarjassa yhden esteen jälkeen ei kestänyt vaan pinkoi menemään ympyrää esteiden ympäri sellaista vauhtia että taas päätä huimasi ja lopulta rynni riehuttamaan ryhmämme collieta..
Kuitenkin tuon ekan reissun jälkeen se rauhoittuikin sitten kyl sen verran että toista kertaa vataavaa ei päässyt tapahtumaan vaikka tosiaan tällä kertaa uskalsin jo pitää sitä irtikin esteiden välillä. :) Ja sitten taas esteisiin:
PITUUS + HYPPY + PUTKI
Pituus mentiin hienosti, ekalla kertaa tosin tän jälkeen iski se hepuli. Lisäksi mulla oli joka kerta vaikeuksia saada ohjattua se oikein ja suoraan pituutta seuraavalle hypylle, mutta jos onnistuin koira meni sen nätisti ja putken vieläkin nätimmin. Muuten se meinasi seurata mua esteen ohi. Kuitenkin se ottaa kontaktia ja oottaa multa neuvoa erittäin hyvin jo mun makuun, eli vastuu onnistumisesta alkaa enemmän ja enemmän siirtyä koko ajan mun ohjaustaitojeni varaan.. Ja mulla on siinä kovasti tsemppaamista ;)
PUTKI + HYPPY + PITUUS
Noki hyvä kun meinasi malttaa oottaa et pääsis putkeen. Istumaan meneminen ennen esteitä on kans vähän hakusessa, jos sen saa istumaan niin se oottaa kyl melko nätisti. Putki oli tosiaan näissä sarjoissa jo mutkallakin, mutta se ei näyttänyt haittaavan menoa lainkaan. :) Mulla tosin oli jälleen ekan esteen jälkeen ohjaamisvaikeuksia. putki ja eka hyppy meni komeesti, mut sitten se olikin mennä pituuden ohi ja oli vaikea sitten enää saada se oikeaan suuntaan. Hetken sählingin jälkeen viimonenkin hyppy tosin onnistui joka kerran. Noki kyllä innostuu suorituksista, sillä tuossakin välissä kun yritin korjata linjaa ja saada sen viel hyppäämään viimeisenkin, se veti kierroksia ja hyppelehti ja ärisi ja murisi mulle leikillään. Eli ilmeisesti sillä on tuolla ihan hauskaa :)
A-ESTE
Tää meni niinku ennenkin, kuin vettä vaan. Noki ei yhtään arastele kiipeemistyä, lähinnä on haastavaa osata laittaa namit sopivalle kohtaa esteen loppupäähän niin että sen on helppo niihin kurottaa edelleen esteellä pysyen. Ja tosiaan Noki kun aatteli et aijaa, tälle mennään, niin se melkeen ihmetteli sitä hidastelua joka syntyi kun ohjaaja tuli varmistamaan hihnasta pitäen toiselle puolelle ettei tippuiista tapahdu. Se ois ollu jo menossa! :D
KEPIT
Edelleen nää mennään hyvin varovaisesti ja taiten, virheitä ei tahdota tehdä. Jonkinlaista edistymistä oisin kuitenkin huomaavinani, että jopa osasi jonkun keppivälin itse pujotella, joten eiköhän tääkin ajan kanssa mene :)
RENGAS
Rengas on myös näitä "hieman varovasti" mentäviä, että varasti mennään oikeasta kohtaa. Tässä kanssa huomaa että välillä Noki ottaa suorituksensa melkoisen vakavasti. Tätä saa edelleen harjoitella mutta ihan hyvä alku kuitenkin. :)
HYPPY + PUTKI + HYPPY
Tää oli viimeinen sarja joka mentiin vähänkuin loppukevennyksenä. Putki olikin koirien mielestä kuitenkin sen verran erikoinen (oli erivärinen kuin ne mitä on aiemmin menty) että jokainen aluksi kieltäytyi menemästä sisään siinä suulla. Myös Noki. Mutta muuten sujui ihan jees, putken mentyään hyppäsi esteen vielä nätisti. :)
Kuitenkin tuon ekan reissun jälkeen se rauhoittuikin sitten kyl sen verran että toista kertaa vataavaa ei päässyt tapahtumaan vaikka tosiaan tällä kertaa uskalsin jo pitää sitä irtikin esteiden välillä. :) Ja sitten taas esteisiin:
PITUUS + HYPPY + PUTKI
Pituus mentiin hienosti, ekalla kertaa tosin tän jälkeen iski se hepuli. Lisäksi mulla oli joka kerta vaikeuksia saada ohjattua se oikein ja suoraan pituutta seuraavalle hypylle, mutta jos onnistuin koira meni sen nätisti ja putken vieläkin nätimmin. Muuten se meinasi seurata mua esteen ohi. Kuitenkin se ottaa kontaktia ja oottaa multa neuvoa erittäin hyvin jo mun makuun, eli vastuu onnistumisesta alkaa enemmän ja enemmän siirtyä koko ajan mun ohjaustaitojeni varaan.. Ja mulla on siinä kovasti tsemppaamista ;)
PUTKI + HYPPY + PITUUS
Noki hyvä kun meinasi malttaa oottaa et pääsis putkeen. Istumaan meneminen ennen esteitä on kans vähän hakusessa, jos sen saa istumaan niin se oottaa kyl melko nätisti. Putki oli tosiaan näissä sarjoissa jo mutkallakin, mutta se ei näyttänyt haittaavan menoa lainkaan. :) Mulla tosin oli jälleen ekan esteen jälkeen ohjaamisvaikeuksia. putki ja eka hyppy meni komeesti, mut sitten se olikin mennä pituuden ohi ja oli vaikea sitten enää saada se oikeaan suuntaan. Hetken sählingin jälkeen viimonenkin hyppy tosin onnistui joka kerran. Noki kyllä innostuu suorituksista, sillä tuossakin välissä kun yritin korjata linjaa ja saada sen viel hyppäämään viimeisenkin, se veti kierroksia ja hyppelehti ja ärisi ja murisi mulle leikillään. Eli ilmeisesti sillä on tuolla ihan hauskaa :)
A-ESTE
Tää meni niinku ennenkin, kuin vettä vaan. Noki ei yhtään arastele kiipeemistyä, lähinnä on haastavaa osata laittaa namit sopivalle kohtaa esteen loppupäähän niin että sen on helppo niihin kurottaa edelleen esteellä pysyen. Ja tosiaan Noki kun aatteli et aijaa, tälle mennään, niin se melkeen ihmetteli sitä hidastelua joka syntyi kun ohjaaja tuli varmistamaan hihnasta pitäen toiselle puolelle ettei tippuiista tapahdu. Se ois ollu jo menossa! :D
KEPIT
Edelleen nää mennään hyvin varovaisesti ja taiten, virheitä ei tahdota tehdä. Jonkinlaista edistymistä oisin kuitenkin huomaavinani, että jopa osasi jonkun keppivälin itse pujotella, joten eiköhän tääkin ajan kanssa mene :)
RENGAS
Rengas on myös näitä "hieman varovasti" mentäviä, että varasti mennään oikeasta kohtaa. Tässä kanssa huomaa että välillä Noki ottaa suorituksensa melkoisen vakavasti. Tätä saa edelleen harjoitella mutta ihan hyvä alku kuitenkin. :)
HYPPY + PUTKI + HYPPY
Tää oli viimeinen sarja joka mentiin vähänkuin loppukevennyksenä. Putki olikin koirien mielestä kuitenkin sen verran erikoinen (oli erivärinen kuin ne mitä on aiemmin menty) että jokainen aluksi kieltäytyi menemästä sisään siinä suulla. Myös Noki. Mutta muuten sujui ihan jees, putken mentyään hyppäsi esteen vielä nätisti. :)
1. toukokuuta 2007
Rasmus kokeilee agiliitoa
Tänään ei kentällä aamupäivällä ollut harjoituksia joten vein pojat sinne hieman kokeilemaan agia. Otin esille vain niitä esteitä joita oltiin jo Nokin kanssa menty hyvin ja jotka olisi Ramsellekin helppoja kokeilla. Paljon muuta ei yksikseen tosin olisikaan pystynyt kopista tuomaan ;)
Oli siis putki, parit hypyt ja kepit jota kokeiltiin käydä. Noki meni innolla ja saatiin vähän pahinta varovaisuutta pois kepeistäkin. Huomaa vaan että alkaa jo tulla mun ohjaamistaidot vastaan, huomaan jo nyt sen mitä ohjaajat sanoivat: alkeiskurssilla koirat tutustuvat ja opettelevat menemään esteet, jatkossa keskitymme ohjaajien kouluttamiseen.. ;)
Kuitenkin suurin syy kentälle menemiseemme oli koettaa miten Rasmus esteisiin suhtautuisi sitä mahdollista elokuista alkeiskurssia sen kanssa ajatellen.
Jätin siis Rasmuksen aina näkösälle hihnaan kun kokeilimme Nokin kanssa esteitä. Sitten tuli aina sen vuoro kokeilla samoja, lähinnä nyt esteitä ja keppejä. Ramse kyllä innostuneesti odotteli omaa vuoroaan ja protestoi kun Noki sai puuhata mun kanssa, mutta sitten kun tuli sen oma vuoro.. ;D Heti kun se oli irti seinästä se otti sellaisen haahhaa, nyt onkin MINUN show-asenteen ja olisi selvästi paljon halukkaammin mennyt tutkimaan estevaraston sisältöä.
No, esteet hypättiin kyllä namin perässä, mutta hyyvin laiskasti! Tuntui että asenne oli koko ajan sellainen hohhoijaa, tää on kuule niin piece of cake mulle, etten viitti ees kunnolla yrittää vaan ennemmin menisin vaikka tuonne nuuskii noita hajuja.. ;D Se ei siis ollu mitenkään ylitylsistynyt, mutta sillä oli selkee esitys päällä.
Myös kepit mentiin, vähän Nokia innokkaammin, mut välillä mua testaten eli olis muka lähteny käveleenkin kepiltä vaan eteenpäin kiertämisen sijaan ja mä jouduin palauttaan sen pannasta takas raiteille. Tavallaan tuli fiilis että hakee sellasta extrahuomiota itseensä. No, sehän lähinnä huvitti vaan.
Kaikkein huvittavinta oli kuitenkin kun kokeilin epävirallisesti putkea namien avulla, yksin kun olin niin se normaali läpimeno opetus ei ois onnistunut, joten halusin vaan kokeilla, että pelkääkö se putkea yhtään tai meniskö sen vaikka ihan namien avulla. Vein sen toiselle puolelle, käskin oottamaan ja ryömin itse toiselta puolelta puoli väliin namien kanssa houkuttelemaan tai sitten heitinsinne sisään nameja vähän matkan päästä koirasta. Lopputulos: Afgaani makaa putkessa syöden keskeltä löytyneitä nameja kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä putkesta pois!!
Että se siitä sitten tällä erää. Ei se siitä nyt sitten mitenkään erikoisen tylsääkään ollut mutta tuntuu että nykyään se suhtautuu hirveesti kaikenlaiseen tekemiseen että hohhoijaa, onpas puuduttavaa.. Ainoa mistä se sitten kyllä syttyy on vieheen perässä juokseminen joten liekö se nyt sitten vaan se hänen "oma juttunsa" :)
Mutta ei silti, ehkä me se alkeiskurssi kumminkin käydään, saadaan ainakin yksi erittäin värikäs osallistuja suorituksineen sinne ryhmään - tuosta ei kyllä koskaan voi sanoa että a) millä tuulella se on tai b) mitä se keksii :)
Oli siis putki, parit hypyt ja kepit jota kokeiltiin käydä. Noki meni innolla ja saatiin vähän pahinta varovaisuutta pois kepeistäkin. Huomaa vaan että alkaa jo tulla mun ohjaamistaidot vastaan, huomaan jo nyt sen mitä ohjaajat sanoivat: alkeiskurssilla koirat tutustuvat ja opettelevat menemään esteet, jatkossa keskitymme ohjaajien kouluttamiseen.. ;)
Kuitenkin suurin syy kentälle menemiseemme oli koettaa miten Rasmus esteisiin suhtautuisi sitä mahdollista elokuista alkeiskurssia sen kanssa ajatellen.
Jätin siis Rasmuksen aina näkösälle hihnaan kun kokeilimme Nokin kanssa esteitä. Sitten tuli aina sen vuoro kokeilla samoja, lähinnä nyt esteitä ja keppejä. Ramse kyllä innostuneesti odotteli omaa vuoroaan ja protestoi kun Noki sai puuhata mun kanssa, mutta sitten kun tuli sen oma vuoro.. ;D Heti kun se oli irti seinästä se otti sellaisen haahhaa, nyt onkin MINUN show-asenteen ja olisi selvästi paljon halukkaammin mennyt tutkimaan estevaraston sisältöä.
No, esteet hypättiin kyllä namin perässä, mutta hyyvin laiskasti! Tuntui että asenne oli koko ajan sellainen hohhoijaa, tää on kuule niin piece of cake mulle, etten viitti ees kunnolla yrittää vaan ennemmin menisin vaikka tuonne nuuskii noita hajuja.. ;D Se ei siis ollu mitenkään ylitylsistynyt, mutta sillä oli selkee esitys päällä.
Myös kepit mentiin, vähän Nokia innokkaammin, mut välillä mua testaten eli olis muka lähteny käveleenkin kepiltä vaan eteenpäin kiertämisen sijaan ja mä jouduin palauttaan sen pannasta takas raiteille. Tavallaan tuli fiilis että hakee sellasta extrahuomiota itseensä. No, sehän lähinnä huvitti vaan.
Kaikkein huvittavinta oli kuitenkin kun kokeilin epävirallisesti putkea namien avulla, yksin kun olin niin se normaali läpimeno opetus ei ois onnistunut, joten halusin vaan kokeilla, että pelkääkö se putkea yhtään tai meniskö sen vaikka ihan namien avulla. Vein sen toiselle puolelle, käskin oottamaan ja ryömin itse toiselta puolelta puoli väliin namien kanssa houkuttelemaan tai sitten heitinsinne sisään nameja vähän matkan päästä koirasta. Lopputulos: Afgaani makaa putkessa syöden keskeltä löytyneitä nameja kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä putkesta pois!!
Että se siitä sitten tällä erää. Ei se siitä nyt sitten mitenkään erikoisen tylsääkään ollut mutta tuntuu että nykyään se suhtautuu hirveesti kaikenlaiseen tekemiseen että hohhoijaa, onpas puuduttavaa.. Ainoa mistä se sitten kyllä syttyy on vieheen perässä juokseminen joten liekö se nyt sitten vaan se hänen "oma juttunsa" :)
Mutta ei silti, ehkä me se alkeiskurssi kumminkin käydään, saadaan ainakin yksi erittäin värikäs osallistuja suorituksineen sinne ryhmään - tuosta ei kyllä koskaan voi sanoa että a) millä tuulella se on tai b) mitä se keksii :)
27. huhtikuuta 2007
Noki ja agiliidon paluu
Kolmannet agilityharkat. Hieman meinasi tulla kiire kun töissä venyi ja kaupungilla oli vielä töiden jälkeen yritettävä kiireesti käydä. Mutta kerettiin me sitten paikan päällä vaikkakin hitusen myöhässä oltiinkin.
Aluksi oli taas ne toiset koirat niin maan ihania eikä säännössä, että kentällä puuhataan vain mammam kanssa eikä välitetä muista lajitovereista ollut taas Nokin mielestä mitään jälkeä. Muihin yritettiin ottaa kaikin tavoin kontaktia, volistiin, vuffuteltiin, koetettiin säntäillä jos mamma yhtään herpaantui ja muutenkin käytettiin hyväksi koko syyrialainen ääniala. Kuitenkin taas taskussa olevat namit kiinnostivat sen verran että jonkunlaista kontaktia sai ja esteillä kun oltiin niin ei silloin muista välitetty. Lähinnä odotellessa olisi paljon kivempi remuta muiden kanssa kuin vaan.. noh, odottaa ;)
Sitten taas esteisiin.
AITA + PUTKI
Eka kerralla mä ohjasin huonosti, juoksin liian nopeesti putken puoleen väliin joten Noki lähti mua seuraamaan. Itte muutenkin aina sekoilin kun en aina meinannut muistaa kummalta puolelta nyt olikaan tarkoitus ohjata ;D Mutta kun sit maltoin osoittaa esteet niin Noki meni ne oikein mainiosti. Putki menee jo kuin vettä vaan ja hypyistäkin se tykkää. Sillä on jotenkin sellainen hauska asenne tuohon hommaan, sellainen niinkuin et nyt ollaan vakavia, nyt tehdään töitä ;) Ei se hommaa inhoa, ja tuntuu että ihan mielellään esteitä suorittaa, mutta se tekeminen itsessään tuntuu jotenkin sen mielestä olevan vakavaa puuhaa namipalkalla. Hassua. Suorituspaineita? ;D
AITA + AITA
Jälleen hyppäsi esteet oikein mainiosti. Esteet oli laitettu muotoon |_| ja ensin hypättiin kaksi estettä alhaalta oikealle ja sitten kohta alhaalta vasemmalle ohjaten. Ei tosiaan mitään vaikeuksia Nokilla :)Ilman hihnaakin uskaltauduttiin ottamaan, ja vähän kuten olen uumoillutkin, ei se mihinkään kunniakierroksille ollut lähdössä. Omaa rohkeutta kokeiluun on ehkä puuttunut, vaikka sinänsä tietty luottamus Nokin irtipitämiseen on jo ajan kuluessa syntynyt. :)
A-ESTE
Tää on ollut, sinänsä huvittavaa kyllä, omien ennakko-odotusten takia, meille varmaan ehdottomasti se helpoin este oppia tähän asti! ;D Sinänsä sen ei mua kait pitäs kauheesti hämmästyttää, ottaen huomioon millainen vuoristokiipeilijä tuo on alusta asti ollut (ihan pienenä kasvattajan luona eka joka kiipesi pentuaitauksesta ulos, eka sohvalla jne. ja alle 4-kuukautta vanhana kotona kiipesi yli 90cm korkean aitaverkon kuin vettä vaan.. o_O) mutta kyllä se vaan silti hämmästytti mut positiivisesti. Noki kun tajus että aijaa, kiivetä pitäs ni sehän lähti eikä sitä pelottanut missään vaiheessa vaikka monia koiria tuntui varsinkin ylösmeno vähän jännättävän. Ja kun homma oli kerran menty, niin toka kerta mentiin vielä enemmän kuin vettä vaan. Itselläni oli lähinnä vaikeuksia mihin kohtaan alastullessa namit oli hyvä laittaa, jotta se pääsee niihin käsiksi vielä osittain esteen päällä ollessaan - kontaktipinnat näes. Vaan oikein oli positiivinen kokemus ja saatiin kovasti ohjaajaltakin kehuja, että on yksi ryhmän lahjakkaimmista/helpoimmista koirista ainakin tämän esteen osalta! *ylpeä mamma*
KEPIT
Nää oli edelleen epäilyttävät. Eli helpoimman steen jälkeen vaikeimpaan. Jostain syystä kepit, vaikka kyllä kierretään, niin kierretään ihan mahdottoman hitaasti ja varovasti. Ihan niinkuin ne edelleen olisivat ihan epäilyttävät tai jotain. Vai lieneekö tässäkin kyse siitä, että Nokka ottaa suorituksensa kovin vakavasti eikä tahdo tehdä virheitä? Enpä tiedä, vaan uskonpa että tässä esteessä meillä saattaa hyvinkin olla isoin työ jatkossa että saadaan se sujumaan nätisti :)
Kaiken kaikkiaan oikein positiivista touhua tälläkin kerralla. Odotan kiinnostuksella ja innostuksella jatkoa :)
Aluksi oli taas ne toiset koirat niin maan ihania eikä säännössä, että kentällä puuhataan vain mammam kanssa eikä välitetä muista lajitovereista ollut taas Nokin mielestä mitään jälkeä. Muihin yritettiin ottaa kaikin tavoin kontaktia, volistiin, vuffuteltiin, koetettiin säntäillä jos mamma yhtään herpaantui ja muutenkin käytettiin hyväksi koko syyrialainen ääniala. Kuitenkin taas taskussa olevat namit kiinnostivat sen verran että jonkunlaista kontaktia sai ja esteillä kun oltiin niin ei silloin muista välitetty. Lähinnä odotellessa olisi paljon kivempi remuta muiden kanssa kuin vaan.. noh, odottaa ;)
Sitten taas esteisiin.
AITA + PUTKI
Eka kerralla mä ohjasin huonosti, juoksin liian nopeesti putken puoleen väliin joten Noki lähti mua seuraamaan. Itte muutenkin aina sekoilin kun en aina meinannut muistaa kummalta puolelta nyt olikaan tarkoitus ohjata ;D Mutta kun sit maltoin osoittaa esteet niin Noki meni ne oikein mainiosti. Putki menee jo kuin vettä vaan ja hypyistäkin se tykkää. Sillä on jotenkin sellainen hauska asenne tuohon hommaan, sellainen niinkuin et nyt ollaan vakavia, nyt tehdään töitä ;) Ei se hommaa inhoa, ja tuntuu että ihan mielellään esteitä suorittaa, mutta se tekeminen itsessään tuntuu jotenkin sen mielestä olevan vakavaa puuhaa namipalkalla. Hassua. Suorituspaineita? ;D
AITA + AITA
Jälleen hyppäsi esteet oikein mainiosti. Esteet oli laitettu muotoon |_| ja ensin hypättiin kaksi estettä alhaalta oikealle ja sitten kohta alhaalta vasemmalle ohjaten. Ei tosiaan mitään vaikeuksia Nokilla :)Ilman hihnaakin uskaltauduttiin ottamaan, ja vähän kuten olen uumoillutkin, ei se mihinkään kunniakierroksille ollut lähdössä. Omaa rohkeutta kokeiluun on ehkä puuttunut, vaikka sinänsä tietty luottamus Nokin irtipitämiseen on jo ajan kuluessa syntynyt. :)
A-ESTE
Tää on ollut, sinänsä huvittavaa kyllä, omien ennakko-odotusten takia, meille varmaan ehdottomasti se helpoin este oppia tähän asti! ;D Sinänsä sen ei mua kait pitäs kauheesti hämmästyttää, ottaen huomioon millainen vuoristokiipeilijä tuo on alusta asti ollut (ihan pienenä kasvattajan luona eka joka kiipesi pentuaitauksesta ulos, eka sohvalla jne. ja alle 4-kuukautta vanhana kotona kiipesi yli 90cm korkean aitaverkon kuin vettä vaan.. o_O) mutta kyllä se vaan silti hämmästytti mut positiivisesti. Noki kun tajus että aijaa, kiivetä pitäs ni sehän lähti eikä sitä pelottanut missään vaiheessa vaikka monia koiria tuntui varsinkin ylösmeno vähän jännättävän. Ja kun homma oli kerran menty, niin toka kerta mentiin vielä enemmän kuin vettä vaan. Itselläni oli lähinnä vaikeuksia mihin kohtaan alastullessa namit oli hyvä laittaa, jotta se pääsee niihin käsiksi vielä osittain esteen päällä ollessaan - kontaktipinnat näes. Vaan oikein oli positiivinen kokemus ja saatiin kovasti ohjaajaltakin kehuja, että on yksi ryhmän lahjakkaimmista/helpoimmista koirista ainakin tämän esteen osalta! *ylpeä mamma*
KEPIT
Nää oli edelleen epäilyttävät. Eli helpoimman steen jälkeen vaikeimpaan. Jostain syystä kepit, vaikka kyllä kierretään, niin kierretään ihan mahdottoman hitaasti ja varovasti. Ihan niinkuin ne edelleen olisivat ihan epäilyttävät tai jotain. Vai lieneekö tässäkin kyse siitä, että Nokka ottaa suorituksensa kovin vakavasti eikä tahdo tehdä virheitä? Enpä tiedä, vaan uskonpa että tässä esteessä meillä saattaa hyvinkin olla isoin työ jatkossa että saadaan se sujumaan nätisti :)
Kaiken kaikkiaan oikein positiivista touhua tälläkin kerralla. Odotan kiinnostuksella ja innostuksella jatkoa :)
26. huhtikuuta 2007
Hiekkakuopalla juoksentelemassa
Löysimme Minnan kanssa kaupungin lähistöltä hiljaisen hiekkakuopan, huippu juttu, vain noin 15 minuutin ajomatkan päästä. Koirat pääsivät juoksentelemaan porukalla, mukana menossa Ara-saluki sekä minun Noki ja Rasmus.
Lisää kuvia löytyy TÄÄLTÄ.
Tuonne tahdotaan vielä monesti uudelleenkin! :)
25. huhtikuuta 2007
Noki agiliitää jälleen
Eilen oli meillä harkat nro:2. Pidämme tänne harkkapäiväkirjaa jotta alkuvaiheet eivät sitten myöhemminkään pääsisi unhoittumaan. :)
Paikalle saavuttiin ja kakara oli alkuun ihan pitelettömän innoissaan toisista koirista. Leikitään leikitään leikitään! Ja kyllä oli kakka-juttu kun ei saanukaan leikkiä vaan sen sijaan kaahaileva salukinalku pistettiinkin kiinni estevarastona toimimaan junavaunuun ja mamma lähti kantamaan kentälle esteitä. Koska täähän oli kertakaikkiaan epäreilua, saatiin seuraavan kymmenen minuutin aikana kuulla railakasta syyrialaista jodlausta laajassa ääniskaalassa kun kakara marmatti ikävää kohtaloaan. Vaan tulihan se mamma sieltä ja päästiin harjoituksen alkuun.
Alussa piti taas muistutella mieliin että vaikka meillä olikin ryhmä täynnä muita koiria, niin se ei ookaan se poääasia vaan sensijaan mamman kanssa puuhaaminen. iso kassi nameja taskun pohjalle tungettuna tuntui kuitenkin auttavan tässä ihan mainiosti. Olen oikein tyytyväinen kuinka Nokin mielenkiinnon saa itsensä ja koiran ottamaan kontaktia kuitenkin, muistakin kiinnostuksen kohteista huolimatta ja siinä namit ovat oiva keino. Eli maltettiin sitten kuitenkin alkuhöösäyksen jälkeen laskea sille "normaalille" vireystasolle, vaikka tokihan ryhmän koirat, sosiaalisia ja melko nuoria kun kaikki ovat, yrittivät aina tilaisuuden tullen vuorotellen ottaa toisiinsa kontaktia, että jospa sittenkin täällä sais hei myös leikkiä? Noki varsinkin, kun tuppasi esteiden jälkeen ottaa ylimääräisiä kierroksia (kirjaimellisesti, se on kuin bordercollie kisoissa kahden esteen välillä ennenkuin ohjaaja saa sanottua että minne seuraavaksi) niin meinasivat muutkin välillä innostua hepuloimaan samaan tahtiin ;)
Vaan sitten esteistä:
PUOMI
Nyt otettiin puomia ihan maatasossa. Yritimme saada koiran kävelemään puomin päältä niin että kaikki jalat pysyisivät laudoilla. Oli muuten helpommin sanottun kuin tehty.. Itseasiassa melkein uskonkin että Noki pysyisi puomilla paremmin JOS se olisi enemmän ilmassa, kun nyt se ei nähnyt syytä miksi olisi pakko pitää ne jalat siinä koko ajan. Ohjauksestani oli myös kovasti kyse ja sehän siitä vaikeaa tekikin, varsinkin kun rotuna on koira, jolla pitkiä jalkoja riittää ;) Jos tarpeeksi tasaiseen itse kuljin niin koira pysyi oikealla kohtaa koko ajan, mutta helposti se kääntyi myös sivuttain ja tiputti takajalat ulospäin.
Tekemistä riittää tässä vielä, varsinkin mun osalta.
PUSSI
Tämä tuli uutena tällä kertaa. Täytyy sanoa että Noki oppi sen todella näppärästi, lieneekö auttanut se että putkea käytiin jo viime kerralla. Eka kerralla jänskätti ja sain huudella pussin päästä jonkun aikaa että uskalsi tulla läpi. Monesti jo meinasi, mutta peruuttikin sitten.
Seuraavalla kerralla kuitenkin vaikutti jo että olisi jo melkein suoraan ollut menossa pussin läpi, ja kahdella viimeisellä kerralla riittikin että vain hiukan nostin pussin helmaa ja huusin käskysanan ohjaajan pitäessä pojua hihnassa pussin alkupuolella. Nätisti mentiin sitten läpi. Oikein positiivista.
KEPIT
Nää meni edelliskertaan verraten jo vähän paremmin, vaikka melkoisen varovasti poju niitä vieläkin kiertelee. Enää ei kuitenkaan meinannut kiinnostus loppua puolessa välissä, vaan runsaasti palkaten kakara tuli kyllä tasaisesti ihan loppuun asti.
RENGAS
Tämä este tuli myöskin tällä kertaa uutena. Vähän Nokista oli taas jännää ekalla kerralla tulla läpi, mutta hyppäsihän se houkuttelujen jälkeen. Esteessä selvästi on vähän hämäävää se kun siinä on niin monta reikää. Lisäksi rengas on kooltaan kuitenkin melko pieni ja voi olla ettei se heti ihan luottanut mahtuvansa läpi. Mutta jälleen kerta kerralta hyppy vähän helpottui ja epäröinti väheni joka kerta muutamalla prosentilla. Noki tuntuu suhtautuvan uusiin esteisiin tasaisen varmasti; ensin epäillään, mut kun kerran on läpi onnistuttu menemään niin sitten varmuus jo alkaa kasvaa seuraavien suoritusten myötä. Uskaltaisin sanoa että poju oppii melko nopeasti uutta.
AITA + PUTKI
Otettiin sitten jälleen myös samaa kahden esteen sarjaa jota kokeiltiin viime kerrallakin. Ja hyvin meni. Ohjaaja piti taas hihnasta esteen toisella puolen odottamassa mutta kun liikkeelle lähdettiin niin hyppy oli hieno ja putki mentiin jo pelkästään sillä että huusin käskysanan ja kevyesti koskin putken alkupäätä sen ohi juostessani. Ja kovasti kovasti kehuja ja riehutusta päätteeksi. Käytän palkintona tälle salukikokoiselle salamalle namilla palkkaamisen lisänä sitä, että esteen suorittamisen jälkeen juostaan ja riehutaan pieni hetki. Juokseminen kun kuitenkin on mister syyrialaisen intohimo numero yksi, joten tuntuu toimivan nuorella vinttarilla hyvin.
MUURI
Muuri mentiin yhtä nätisti kuin muutkin hyppyesteet. Paikallaolossa on vielä vähän tekemistä, tai lähinnä siitä vaan puuttuu ehket vielä se luottamus että koira pysyisi paikallaan ja seuraava homma hypyissä olisi, että sen voisi jättää odottamaan istumaan yksin esteen toiselle puolelle jakutsua sitten vaan yli. Ohjaaja epäili että Noki menisi jo sivulta ohjatenkin yli, JOS vaan voisi alkuun luottaa sen paikallaoloon. Niinpä meillä taitaa olla istu-paikka käskyn opettelemisessa varmemmaksi hieman kotiläksyä. Itselläni on kyllä kutina että se voisi toimiakin ihan hyvin, kun ei sillä esteen suorittamishetkenä ole lainkaan sellainen fiilis että se haluaisi lähteä muualle.. Vaan hiljaa hyvä tulee.
Yhteenvetona että kerta oli oikein mainio toiseksi harjoituskerraksi vinttarin kanssa. Uskon että Noki voisi kenties lajista vielä ihan enemmänkin innostua kunhan päästään siihen asti että suoritetaan useampia esteitä pidempinä sarjoina. Kuitenkin koko ajan Nokin kanssa harjoitellessa tulee hinku enemmän ja enemmän päästä kokeilemaan samaa myös Rasmuksen kanssa. Eipä kokeilemisesta varmaan mitään haittaakaan voisi olla.. :)
Paikalle saavuttiin ja kakara oli alkuun ihan pitelettömän innoissaan toisista koirista. Leikitään leikitään leikitään! Ja kyllä oli kakka-juttu kun ei saanukaan leikkiä vaan sen sijaan kaahaileva salukinalku pistettiinkin kiinni estevarastona toimimaan junavaunuun ja mamma lähti kantamaan kentälle esteitä. Koska täähän oli kertakaikkiaan epäreilua, saatiin seuraavan kymmenen minuutin aikana kuulla railakasta syyrialaista jodlausta laajassa ääniskaalassa kun kakara marmatti ikävää kohtaloaan. Vaan tulihan se mamma sieltä ja päästiin harjoituksen alkuun.
Alussa piti taas muistutella mieliin että vaikka meillä olikin ryhmä täynnä muita koiria, niin se ei ookaan se poääasia vaan sensijaan mamman kanssa puuhaaminen. iso kassi nameja taskun pohjalle tungettuna tuntui kuitenkin auttavan tässä ihan mainiosti. Olen oikein tyytyväinen kuinka Nokin mielenkiinnon saa itsensä ja koiran ottamaan kontaktia kuitenkin, muistakin kiinnostuksen kohteista huolimatta ja siinä namit ovat oiva keino. Eli maltettiin sitten kuitenkin alkuhöösäyksen jälkeen laskea sille "normaalille" vireystasolle, vaikka tokihan ryhmän koirat, sosiaalisia ja melko nuoria kun kaikki ovat, yrittivät aina tilaisuuden tullen vuorotellen ottaa toisiinsa kontaktia, että jospa sittenkin täällä sais hei myös leikkiä? Noki varsinkin, kun tuppasi esteiden jälkeen ottaa ylimääräisiä kierroksia (kirjaimellisesti, se on kuin bordercollie kisoissa kahden esteen välillä ennenkuin ohjaaja saa sanottua että minne seuraavaksi) niin meinasivat muutkin välillä innostua hepuloimaan samaan tahtiin ;)
Vaan sitten esteistä:
PUOMI
Nyt otettiin puomia ihan maatasossa. Yritimme saada koiran kävelemään puomin päältä niin että kaikki jalat pysyisivät laudoilla. Oli muuten helpommin sanottun kuin tehty.. Itseasiassa melkein uskonkin että Noki pysyisi puomilla paremmin JOS se olisi enemmän ilmassa, kun nyt se ei nähnyt syytä miksi olisi pakko pitää ne jalat siinä koko ajan. Ohjauksestani oli myös kovasti kyse ja sehän siitä vaikeaa tekikin, varsinkin kun rotuna on koira, jolla pitkiä jalkoja riittää ;) Jos tarpeeksi tasaiseen itse kuljin niin koira pysyi oikealla kohtaa koko ajan, mutta helposti se kääntyi myös sivuttain ja tiputti takajalat ulospäin.
Tekemistä riittää tässä vielä, varsinkin mun osalta.
PUSSI
Tämä tuli uutena tällä kertaa. Täytyy sanoa että Noki oppi sen todella näppärästi, lieneekö auttanut se että putkea käytiin jo viime kerralla. Eka kerralla jänskätti ja sain huudella pussin päästä jonkun aikaa että uskalsi tulla läpi. Monesti jo meinasi, mutta peruuttikin sitten.
Seuraavalla kerralla kuitenkin vaikutti jo että olisi jo melkein suoraan ollut menossa pussin läpi, ja kahdella viimeisellä kerralla riittikin että vain hiukan nostin pussin helmaa ja huusin käskysanan ohjaajan pitäessä pojua hihnassa pussin alkupuolella. Nätisti mentiin sitten läpi. Oikein positiivista.
KEPIT
Nää meni edelliskertaan verraten jo vähän paremmin, vaikka melkoisen varovasti poju niitä vieläkin kiertelee. Enää ei kuitenkaan meinannut kiinnostus loppua puolessa välissä, vaan runsaasti palkaten kakara tuli kyllä tasaisesti ihan loppuun asti.
RENGAS
Tämä este tuli myöskin tällä kertaa uutena. Vähän Nokista oli taas jännää ekalla kerralla tulla läpi, mutta hyppäsihän se houkuttelujen jälkeen. Esteessä selvästi on vähän hämäävää se kun siinä on niin monta reikää. Lisäksi rengas on kooltaan kuitenkin melko pieni ja voi olla ettei se heti ihan luottanut mahtuvansa läpi. Mutta jälleen kerta kerralta hyppy vähän helpottui ja epäröinti väheni joka kerta muutamalla prosentilla. Noki tuntuu suhtautuvan uusiin esteisiin tasaisen varmasti; ensin epäillään, mut kun kerran on läpi onnistuttu menemään niin sitten varmuus jo alkaa kasvaa seuraavien suoritusten myötä. Uskaltaisin sanoa että poju oppii melko nopeasti uutta.
AITA + PUTKI
Otettiin sitten jälleen myös samaa kahden esteen sarjaa jota kokeiltiin viime kerrallakin. Ja hyvin meni. Ohjaaja piti taas hihnasta esteen toisella puolen odottamassa mutta kun liikkeelle lähdettiin niin hyppy oli hieno ja putki mentiin jo pelkästään sillä että huusin käskysanan ja kevyesti koskin putken alkupäätä sen ohi juostessani. Ja kovasti kovasti kehuja ja riehutusta päätteeksi. Käytän palkintona tälle salukikokoiselle salamalle namilla palkkaamisen lisänä sitä, että esteen suorittamisen jälkeen juostaan ja riehutaan pieni hetki. Juokseminen kun kuitenkin on mister syyrialaisen intohimo numero yksi, joten tuntuu toimivan nuorella vinttarilla hyvin.
MUURI
Muuri mentiin yhtä nätisti kuin muutkin hyppyesteet. Paikallaolossa on vielä vähän tekemistä, tai lähinnä siitä vaan puuttuu ehket vielä se luottamus että koira pysyisi paikallaan ja seuraava homma hypyissä olisi, että sen voisi jättää odottamaan istumaan yksin esteen toiselle puolelle jakutsua sitten vaan yli. Ohjaaja epäili että Noki menisi jo sivulta ohjatenkin yli, JOS vaan voisi alkuun luottaa sen paikallaoloon. Niinpä meillä taitaa olla istu-paikka käskyn opettelemisessa varmemmaksi hieman kotiläksyä. Itselläni on kyllä kutina että se voisi toimiakin ihan hyvin, kun ei sillä esteen suorittamishetkenä ole lainkaan sellainen fiilis että se haluaisi lähteä muualle.. Vaan hiljaa hyvä tulee.
Yhteenvetona että kerta oli oikein mainio toiseksi harjoituskerraksi vinttarin kanssa. Uskon että Noki voisi kenties lajista vielä ihan enemmänkin innostua kunhan päästään siihen asti että suoritetaan useampia esteitä pidempinä sarjoina. Kuitenkin koko ajan Nokin kanssa harjoitellessa tulee hinku enemmän ja enemmän päästä kokeilemaan samaa myös Rasmuksen kanssa. Eipä kokeilemisesta varmaan mitään haittaakaan voisi olla.. :)
20. huhtikuuta 2007
Noki opettelee agiliitämään
Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä. Olin jo pitkään haaveillut aloittavani agilityn uudestaan (joskus -90 luvun puolivälissä tuli harrastettua sitä viimeksi springerspanielin kera) mutta toistaiseksi siihen ei ole avautunut mahdollisuutta. Nyt kuulin sitten että uudessa kaupungissamme, jossa koirakenttä on kävelymatkan päässä, oli alkeiskurssi alkamassa huhtikuussa. Ilmoitin kurssille heti Nokin kun vain voin, ajattelin sen olevan sille juuri sopivaa touhua juoksemisen vastapainoksi: aivotyöskentelyä, yhteistyötä minun kanssa, kontaktia, energiaa vievää tekemistä ja siedätystä siihen että oppii olemaan riehumatta vaikka lähellä olisi myös muita koiria. :)
Tiistaina oli ensimmäinen tunti, teoriaa omistajille ilman koiria, ja tänään alkoi "todellinen" työ kera koirien. Tässä pientä briiffausta ekan tunnin sujumisesta.
Putki
Ekalla kerralla vähäsen pelottava. Kovasti joutui houkuttelemaan, ja kun minä itse olin putkessa puoliksi niin tuli ensin hakemaan namin ja kannustuksella lopulta kokonaan. Toisella kerralla putki oli edelleen melko epäilyttävä, mutta läpi tultiin vähän iisimmin. Kolmannella kerralla sitten taas hiukkasen iisimmin.
Aita
Aita oli alusta asti jees. Ei mennyt ollenkaan kauaa ennenkuin hyppäsi yli mun perään. Toisella ja kolmannella kertaa sama, toi vähäinenkin vauhdinotto lisää sillä heti kierroksia ja meinaa melkeen iskeä hepuli. Ennustaisin aitoja yksiksi Nokin tulevista lemppariesteistä ;)
Kepit
Nää oli aika epäilyttävät. Tuli kyllä kun namilla houkutteli mutta ilme oli sellainen niinkuin koko ajan ois oottanut että taivas tippuu niskaan. Et jotain outoo tässä on. Lisäksi toisella ja kolmannella kerralla into kiertää alkoi haalistua aina puolen välin jälkeen. Että häh, vieläkö tätä samaa? Mitä järkee? ;D
Aita + putki
Heti päästiin kokeilemaan jopa lyhyttä sarjaakin. Kuitenkin hyvin rauhallisesti jokaisen koiran valmiuksia mukaillen. Nokia piti ja myötäili ohjaaja hihnasta. Ensin esteen taakse istumaan, aita ja sitten käsky putki ja juoksin toiseen päähän huhuilemaan että kakara tulisi läpi. Tätä mentiin sitten myöskin pari kolme kertaa. Ja ihan hyvin meni, vaikka esteiden välissä toki olikin se pieni miettimistauko, et AIJAA tännekö vielä kanssa? ;D
Puomi
Tätä näin alkuun harjoiteltiin niin, että puomin.. öö.. siivekkeet? oli laitettu pöydän kahden puolen ja niitä pitkin siis noustiin aluksi pöydälle, jolloin ylhäällä liikkuminen tapahtui alkuun leveämmällä ja lyhyemmällä alustalla. Mun vuoristokiipeilijänihän ei siitä juurikaan hätkähtänyt vaan kun alkuun pääsi niin käveli läpi tasaisen varmasti namin perässä. Tämä kerettiin tänään ottaa vain tämän yhden kerran.
Siinäpä se puolitoistatuntinen sitten hujahtikin. Lopuksi Noki meni viisitoista kertaa ympäri hihnanmitallaan (vaikutti ihan bordercollielta esteiden välissä) ja ilmeisesti purki vähän energiaansa tai väsymystään. Noin muuten meni ihan hyvin ekaksi kerraksi. Toiset koirat ois tietty ollu ihania laikkikavereita, mutta valitettavasti kentällä ei tulla leikkimään muuta kuin mun kanssa. Hyvää siedätystä oli kyllä tuolle joka on vielä siinä iässä että tuppaa hullaantumaan kaikista koirista. Ja erittäin iloinen olen siitä että siihen saa vielä erittäin hyvin kontaktia namin avulla. Se ei mene lukkoon, se kuuntelee ja minä ja nami ollaan kuitenkin tarpeen tullen kiinnostavampia.
Innolla odotan jatkoa, ja toivotaan vaan että ensi kerralla sääkin suosisi paremmin; nyt oli tuulista, sateista ja harmaata koko päivän ajan.
Tiistaina oli ensimmäinen tunti, teoriaa omistajille ilman koiria, ja tänään alkoi "todellinen" työ kera koirien. Tässä pientä briiffausta ekan tunnin sujumisesta.
Putki
Ekalla kerralla vähäsen pelottava. Kovasti joutui houkuttelemaan, ja kun minä itse olin putkessa puoliksi niin tuli ensin hakemaan namin ja kannustuksella lopulta kokonaan. Toisella kerralla putki oli edelleen melko epäilyttävä, mutta läpi tultiin vähän iisimmin. Kolmannella kerralla sitten taas hiukkasen iisimmin.
Aita
Aita oli alusta asti jees. Ei mennyt ollenkaan kauaa ennenkuin hyppäsi yli mun perään. Toisella ja kolmannella kertaa sama, toi vähäinenkin vauhdinotto lisää sillä heti kierroksia ja meinaa melkeen iskeä hepuli. Ennustaisin aitoja yksiksi Nokin tulevista lemppariesteistä ;)
Kepit
Nää oli aika epäilyttävät. Tuli kyllä kun namilla houkutteli mutta ilme oli sellainen niinkuin koko ajan ois oottanut että taivas tippuu niskaan. Et jotain outoo tässä on. Lisäksi toisella ja kolmannella kerralla into kiertää alkoi haalistua aina puolen välin jälkeen. Että häh, vieläkö tätä samaa? Mitä järkee? ;D
Aita + putki
Heti päästiin kokeilemaan jopa lyhyttä sarjaakin. Kuitenkin hyvin rauhallisesti jokaisen koiran valmiuksia mukaillen. Nokia piti ja myötäili ohjaaja hihnasta. Ensin esteen taakse istumaan, aita ja sitten käsky putki ja juoksin toiseen päähän huhuilemaan että kakara tulisi läpi. Tätä mentiin sitten myöskin pari kolme kertaa. Ja ihan hyvin meni, vaikka esteiden välissä toki olikin se pieni miettimistauko, et AIJAA tännekö vielä kanssa? ;D
Puomi
Tätä näin alkuun harjoiteltiin niin, että puomin.. öö.. siivekkeet? oli laitettu pöydän kahden puolen ja niitä pitkin siis noustiin aluksi pöydälle, jolloin ylhäällä liikkuminen tapahtui alkuun leveämmällä ja lyhyemmällä alustalla. Mun vuoristokiipeilijänihän ei siitä juurikaan hätkähtänyt vaan kun alkuun pääsi niin käveli läpi tasaisen varmasti namin perässä. Tämä kerettiin tänään ottaa vain tämän yhden kerran.
Siinäpä se puolitoistatuntinen sitten hujahtikin. Lopuksi Noki meni viisitoista kertaa ympäri hihnanmitallaan (vaikutti ihan bordercollielta esteiden välissä) ja ilmeisesti purki vähän energiaansa tai väsymystään. Noin muuten meni ihan hyvin ekaksi kerraksi. Toiset koirat ois tietty ollu ihania laikkikavereita, mutta valitettavasti kentällä ei tulla leikkimään muuta kuin mun kanssa. Hyvää siedätystä oli kyllä tuolle joka on vielä siinä iässä että tuppaa hullaantumaan kaikista koirista. Ja erittäin iloinen olen siitä että siihen saa vielä erittäin hyvin kontaktia namin avulla. Se ei mene lukkoon, se kuuntelee ja minä ja nami ollaan kuitenkin tarpeen tullen kiinnostavampia.
Innolla odotan jatkoa, ja toivotaan vaan että ensi kerralla sääkin suosisi paremmin; nyt oli tuulista, sateista ja harmaata koko päivän ajan.
19. huhtikuuta 2007
Tähän asti..
Mitä sitten olemme puuhanneet tähän asti?Elokuu
Noki tulee taloon. Pieni hunajankeltainen nyytti osoittaa alusta asti olevansa hyvin päättäväinen ja omatahtoinen, mutta myös läheisyydenkipeä pieni otus. Rasmuksesta se on aluksi ihan yäk yäk. Rasmus pysyttäytyy kakarasta mahdollisimman kaukana, vaikka kakara tykkäisi olla mieluimmin ihan kiinni isoveikkansa kyljessä. Joka päivä muutaman kerran Rasmus käy tarkistamassa mahan alta sukupuolen ja sen jälkeen nyroistää nenäänsä ja mulkaisee mua. "Poika! Olisit nyt edes mulle tytön tuonu kaveriksi, jos nyt pakosti piti toinen otus taloon raahata!".
Pikkuhiljaa Rasmus kuitenkin siedättyy, ja Noki nukkuu yhä useammin isoveikkansa kainalossa. Vaikka Rasmus ei voi myöntää (tai siis näyttää) että kakarasta pitäisi, se kuitenkin selkeästi viihtyy paremmin yksin kotona kun sillä on seuraa. Ja on niin mahdottoman kärsivällinen pientä kohtaan, että melkein jo mietin, pitäisikö sen enemmän sitä komentaa. Nokille Rasmus on Suuri Isoveli ja Idoli.
Syys-MarraskuuNoki kasvaa pikkuhiljaa ja toisaalta hujahtaen, ensin se on pitkää selkää ja sitten yhtäkkiä yhtä koipea. Rasmus innostuu leikkimään sen kanssa useaan otteeseen (vaikkakin kohtuu harvoin) ja hämmentyy itsekin itseään. Se tulee minun luokseni leikin tiimellyksessä, puskee päätä ja näyttää ihan ihmettyneeltä. "Mitä MINÄ teen? Miksi minä leikin SEN kanssa?" Mutta sitten leikki taas jatkuu.
Käymme lenkeillä pururadalla sellaisiin aikoihin ettei siellä liiku porukkaa sekä rantametsässä, Noki saa olla paljon irti jo nyt jotta tottuisi siihen. Myös Rasmus saa olla irti aina kuin mahdollista.
Rasmus on vielä nopeampi kuin Noki ja tykkää kun pääsee lujempaa. Noki tulee aina perässä vaikka metsässä vetää ihan omaakin rallia, energiaa riittää. Kerran Rasmus innostuu kahlaamaan metsälampeen juomaan (se tykkää kahlata, mutta ei yhtään uida) ja kakara parka ei kerkeä huomaamaan, ettei sen jalat yllä vielä yhtä pitkälle kuin isoveikan.. Pentu syöksee veteen vauhdilla ja humpsis, jalat katoaa alta ja joutuukin uimasilleen jo ennenkuin edes tavoittaa Rasmuksen. Uinti sujuu mallikkaasti mutta äkkiä takas rantaa kohti ja sitten rannalla seuraa hirmuisen kiukkuinen marmatus, kun olo on yhtäkkiä niin märkä.. ;)
Noki tapaa tuttuja kivoja koiria ja alkujänskätyksen jälkeen mennään jokaisen kanssa huimaa rallia. Erityisesti Roope-corgi, Takhta ja Solo-saluki, ja Neva-collie on kivoja riehukavereita. Tutustutaan myös siskoni pieneen cavalierin alkuun, joka ei kuitenkaan kokonsa vuoksi ihan vielä riitä leikkikaveriksi. Nokilla on vähän turhan hurjat leikit vielä, ikäeroa noilla on reilu kuukausi. Rasmus on ilmeisesti saanut Nokin myötä pennuista tarpeekseen, koska Robi-cavalieri on sen mielestä ihan kamala ja kun sen näkee, pitää juosta hepuloiden mahdollisimman kauas, eli yleensä hihnan toiseen päähän. ;)
Kun ikää on kakaralla tarpeeksi aletaan käydä läheisessä puistossa ja saadaan lisää kavereita. Nopeasti Noki oppii saman kuin Rasmus - puisto on huiman kiva paikka! Ja nyt mulla on puistoa lähestyessä entisen nelivetoturbon sijaan kaksi kertaa tehokkaampi kasiveto varmistamassa että suunta on meillä varmasti oikea. Yllättävän paljon tuonkin ikäisessä kakarassa on voimaa.Mainitsemisen arvoista sekin, että Noki huomaa lähimetsästä ekaa kertaa jäniksen, ilmavainusta polulta ryntää pusikkoon ja hetken kuluttua jonkin matkan päästä pyrähtää ohi ensin valkea pupu ja perässä kultainen Noki-salama.. Onneksi pupulla on kotikenttäetu ja se pääsee pian piiloon jättäen innosta täpisevän salukinalun etsimään sitä. Syksyn mittaan jäniksiä bongataan muutaman kerran lisää, mutta mun onnekseni ajot tapahtuvat turvallisilla paikoilla ja menevät harjoittelun piikkiin - saalista ei saada vaikko vaistot on kovat!
Joulu-MaaliskuuMelko suuri muutos, muutto toiselle paikkakunnalle. Asunto on isompi, paikat tutut, vierailtu usein siellä vanhempieni luona. Koirat ottavat muutoksen hyvin, varmaan nekin tykkäävät isommasta tilasta missä olla. Toisaalta ne edelleen viettävät aikaa sisätiloissa lähinnä koirasängyllä ja sohvalla, aivan kuten edellisessäkin asunnossa asuessamme..
Toinen muutos on mun lähteminen työharjoitteluun, pitkään tätä ennen olin pääasiassa tehnyt hommia kotoa käsin. Yllättävän hyvin koirat siihenkin sopeutuivat, lukuunottamatta..
A) Nokia, joka sopivassa murkkuiän kaarteessaan on sitä mieltä että iltapäivällä kotona on TYLSÄÄ kun mamma on töissä ja puuhaa pitää keksiä. Ensin tulee nää salukeille perinteiset: siis sisutamaan! Nopeaan tahtiin alkaa pyöristyä kaikki puisten huonekalujen kulmat. Kirjahylly, tv-taso, muut kaapit.. Mistään ei meinaa enää löytää suorakulmaisia kaapin kulmia. No, ei se mitään, tähän varauduttiin ja siksi kirjakaappikin ostettiin kirpparilta ennen pennun tuloa.Lisäksi kulmat ovat pyöristyneet myös muovisista säilytyskoreista.
Koska Rasmuksen saldo tuhoissa oli kaksi puista kapustaa, lampunjohto ja yhdet pienet hampaanjäljet kännykässä, ajattelin jo silloin että jos tässä nyt joku karman laki vaikuttaa niin seuraava koirani on sitten tasmanian tuholainen. En tiedä onko kyse enemmän Murphyn vaiko karman laista, mutta Noki on kyllä jo tähänkin mennessä koonnut itselleen melkoisen saldon tuhoja. Useampia dvd-levyjä, muutama disketti, yksi kännykkä, sängyn patjan kulma, ompelukoneen johto, silmälasien sangat,.. jne. Lista on melkoinen. Onnistuipa poju värjäämään etutassunsakin hetkeksi sinisenkirjaviksi huopatussia pilkkoessaan.
B) Rasmusta joka on taas vienyt mestarivarkaan taitojaan röyhkeämmin eteenpäin. Olen saanut viritellä keittiön oveen jos jonkunlaista porttia ja silti se on kolme kertaa onnistunut murtautumaan siitä läpi milloin hakemaan pöydälle unohtuneen voileipäni tai milloin dyykkaamaan roskiksesta HK bleun kuoria minun ollessani töissä. Nyt viimein näyttää siltä, että olen kehittänyt porttiin sellaisen tuplalukon josta se ei rynkyttämällä enää pääse läpi.. Vaan jäämme katsoman mitä se seuraavaksi keksii.
Onpa Rasmus myöskin ihan huvikseen murtautunut keittiöön ja yläkaapit avattuaan tiputtanut sieltä ulos teepussini ja vitamiinipurkkini, kuitenkaan syömättä tai hajottamatta mitään. Se, ja lisäksi porttiin kiinni jäänyt musta karvatuppo paljastivat afgaanin syylliseksi.
Voisiko siis sanoa että tylsäksi ei elämä pääse käymään näiden veijareiden kanssa! Rasmus, vaikkei edelleen mitenkään kummemmin osoita Nokille tunteitaan, on seurasta selvästi mieltynyt ja saanut itsevarmuutta lisää omasta laumasta. Se on hieno isoveli, hirveän kärsivällinen mutta myös tarpeeksi jämäkkä komentaessaan pentua. Joskus melkein kadehdin sen kykyä saada kakara kuriin yhdellä urahduksella tai katseella. Jäämme nyt katsomaan, itä ne minun pääni menoksi mahtavatkaan jatkossa keksiä ;)
MIKSI tämä blogi?
Ihan ensin mun pitää päästä perustelemaan, miksi mun mielestä oli lopulta aiheellista luoda pojille oma blogi. Kun loin ensimmäiset kotisivut viime vuoden puolella, ja minulla oli vielä vain yksi koira ja nuo pari sivua tekstiä siitä, mitkä sivuille siitä kirjoitin, vaikuttivat alkuun ihan sopivalta määrältä juttua, vaikkei siinäkään tietenkään kaikkea tärkeää pystynyt kertomaan - siihen tarvittaisiin jo ihan kokonainen romaani jatko-osineen ;)
Toisen koiran muutettua huusholliin ajattelin että se sivu riittäisi sillekin, mutta törmäsinkin aivan uuteen ongelmaan. Rasmuksesta saa kirjoitettua juttua, joka koskee ainoastaan sitä itseään, samoin Nokista, mutta nyt kahdestaan ne muodotavat jo pienen koiralauman ja on paljon tapahtumia ja juttuja jotka koskevat ihan niitä kumpaakin. Näitäkin olisi kiva välillä tuoda esiin, mutta minne? Tekisinkä koirille vielä jonkun yhteisen sivun? Laajentaisinko uutisia-osiota? Varsinkin kun alunperin olin ajatellut, että päiväkirjan tyyppistä sivustoa mulla ei olis tarvetta nettisivuilleni luoda.
Nyt kuitenkin on alkanut tuntua siltä että tämä on se ainoa toimiva ratkaisu, ja päätös tuntuu melko luonnolliselta. Luon siis pojille oman yhteisen blogin, jonne voin kertoa kaikkea vähemmän yleisluontoista ja enemmän myös niiden yhteisistä tempauksista ja edesottamuksista. Tästä tämä lähtee, enjoy! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
