Agitreeneissä jälleen - Nokkaeläin pätee

Melkeenpä vuoden tauon jälkeen palattiin areenalle jatkajien ryhmään kera Nokkaeläimen katsomaan kuinka se agility mahtaisi nyt vielä innostaa.

Jatkajien ryhmä koostuu kahdesta osiosta - toisella puolen kenttää harjoitellaan kontaktiesteitä ja toisella puolen taas ohjaustekniikkaa hyppyradan tyyppisen kokooman kera. Harjoittelijat ovat kahdessa ryhmässä ja kentällä on myös esteitä joita voi odotellessa ottaa itsenäisestikin. Kummassakin osiossa on myös ohjaaja joka avustaa sitten suorituksissa ja opastaa eritoten ohjauspuolella miten voisi mennä paremmin.

Aloitettiin kontaktipuolelta. A-este ja puomi menivät kuin konkarilta, ja malttoi myös pysähtyä kontaktipinnoille melko kivasti.
Keinua harjoiteltiin kanssa, viimeksihän se säikkyi keinulla sen verran että meni Aat ja puomitkin vähän kauhulla. Nyt onneksi meni paremmin, vaikka ensin se yrittikin karkuuttaa kesken kaiken ja muutaman kerran sai hypättyäkin alas puolessa välissä, heti ku keinu alkoi liikkua "tää ei oo turvallista"-mentaliteetilla. Saimme sitten toisen ohjaajan avuksi, joka piti pakolla Nokan paikallaan niin ettei se päässyt hyppäämään, ja kauheasti kehuja sitten päälle. Saatiin se menemään este pariin otteeseen näin, eikä onneksi samanlaista kammoa jäänyt, vaikkakin tekemistä tuossa tuleekin taatusti vielä olemaan.

Välillä mentiin hyppyjä ja pöytää myös, mitkä tuolle loikkijalle ovat kaikki kovin helppoa pässin lihaa. Putkea sen sijaan piti vähän muistutella mieleen, ekat kerrat oli vähän että ääk, en kait mä TUONNE mee. Suoristettiin ja lyhennettiin putkea sitten ja johan se muistui mieleen taas. Menin sitten esteitä ja putkea ilman hihnaa jonkun kerran ja meni ihan jees.

Kepit sen sijaan oli jos mahdollista herättivät Nokassa entistäkin enemmän ennakkoluuloja. Kyllä se kiersi ne namin perässä, mutta oli sitä mieltä että ne vähintään kaatuu päälle jos liian pitkäksi aikaa unohtuu siihen viereen. Joten niinpä se aina välistä pujoteltuaan ryntäsi kummallakin puolella niin kauas kepeistä kun pääsi.. ja sain vetää sitten hihnasta takaisin että jatkoi seuraavan ohi.. Eli harjoittelua, harjoittelua ja eritoten pitää sille nyt osoittaa ettei ne suinkaan kaadu päälle eikä taivaskaan tipu niskaan jos keppejä on kiertämässä.

Kontaktiharjoituksissa sitten Nokka vasta loistikin oikein vinttikoiramaisesti ;)
Ei riittänyt että mulla oli kovasti tekemistä ohjauksessa itsessään, Nokia alkoi tässä vaiheessa kiinnostaa päätön ympärijuokseminen enemmän kuin se mun kanssa puuhaaminen - juu, mitäs en käyttänyt sitä ennen harkkoja juoksemassa vähän jossain.. ;)

Siinä vaiheessa kun koira jäi jököttämään esteen taakse istumaan vaikka jo kutsuin sitä hyppäämään estettä, arvasin että nyt se lähtee.. Ja niin lähti. Kenttää ympäri revitteli naama virneessä. Yllättäen tuli kuitenkin kun karjuin. Ja eikun uudelleen ja sama juttu. yhden esteen se malttoi hypätä ja taas mentiin.. Ja siinä sivussa pari estettäkin oma-aloitteisesti. ;D Vielä kolmannen kerran yritettiin ja nyt se katsoi mua, katsoi taakseen koiria, taas mua ja phiuuuung - sinne meni.. Nyt yritti jo saada muitakin leikkiin mukaan mokoma!

Seuraavaksi sitten ooteltiin muiden vuorot ja otettiin ihan lopussa vielä kerran uudelleen ja nyt niin että ohjaaja juoksi hihnan kanssa perässä. Meni ihan jees nyt sitten lopulta, vaikka mulla on ihan hulluna kyllä tekemistä tuon ohjaamisen suhteen ;)

Ihan ok harkat kuitenkin, toivottavasti saadaan kesän mittaan myös jatkettua hommaa! :)