SA-FA afgaanien erikoisnäyttely, Tuomarinkartano 7.6.

Lauantaina suunnattiin Helsinkiin afgaanien erikoisnäyttelyyn kera Chocobon. Matkaseuraksi päätti ex tempore edellisiltana lähteä äitini mukaan. Aluksi koko matka tuntui olevan hieman vaakalaudalla kyytipulan vuoksi (ei onnistunut 99% varmaksi koettu kyyti A, eikä sitten myöskään varasuunnitelmat B ja C:kään..) ja edellisviikko meni etsiessä ratkaisua sillä tän suunnittelun jälkeen tuntui hurjan turhauttavalta ajatukselta löytää itsensä lauantaina kodista istumasta sohvaurheilun merkeissä.. Mutta onneksi sisu ei antanut periksi ja yleisten liikennevälineiden ja avuliaiden ihmisten avulla mekin pääsimme lähtemään reissun päälle!

Isommat pojat vietiin edelleisiltana hoitoon ja sitten puunattiinkin Chocoa näyttelykuntoon lopun iltaa. Seuraava aamu alkoikin sitten aikaisin - oli noustava ajoissa sillä jo klo: 05.50 piti olla matkalla junabussilla Pieksämäelle, josta junalla Tikkurilaan ja 19.30.

Choco oli junabussissa jo sen verran ystävällinen ahtaassa tilassa olevia kaikkia muitakin matkustajia kohtaan että sai ihan toppuutella. Äitini syliin penkille se yritti myös kiivetä useampaankin kertaan - meidän pienisuuri luulee edelleen olevansa pieni sylikokoinen.

Juna-asemalla se odotteli meidän kanssa nätisti pelkäämättä edes lattioita, mitä nyt jälleen kaikki ihmiset olisi halunnut morjenstaa häntä heiluen. Kun mentiin junaa odottamaan se hieman ihmetteli ohi kiitävää junaa peräytyen hieman, mutta kohta jo kuikuillen mikä vehje se oikein siihen tuli. Junan jyrkät rappuset vähän jännättivät ja autoinkin pennun ylös, mutta hyvin se yrittää jännityksestä huolimatta voittaa itsensä kun kannustetaan ja kehutaan. Junassa sisällä oltiinkin sitten jo ihan lunkeja, nätisti kuljettiin kun paikkaa etsittiin ja jälleen ihmiset ois ollu kovasti kivoja. Lemmikkivaunun takaosaan majoittuneille labbiksille piti alkuun vähän pöhistä mutta kohta nekin ois vaan kiinnostaneet. Pari lasta kävi silittelemässä Chocoa ja ainoa mitä sai varoa oli ettei se olis pusuttanut tyttöjä ihan kumoon sentään. Konduktöörikin tuli niin tutuksi että sille heilutettiin häntää jo kaukaa kun hän vaan ilmaantui näköpiiriin. Välillä maltettiin nukkuakin, osin lattialla ja lopusta osan aikaa penkille puoliksi mun syliini kiiveten. Voi liikkistä luttanaa.

Tikkurilassa jäätiin asemalle ja sieltä Maria ja Leevi meidän kopsasi mukaansa Tuomarinkartanolle. Suuret kiitokset Marialle kyydistä! Leevi sanoi ensin muutaman valitun sanan siitä että mokoma harmaa kakara noin vaan HÄNEN autoonsa mönkii, mutta Choco ei ollut moksiskaan, oli vaan kuin ei ois ees kuullut, ja kohta nuo nuuskivat jo toisiaan ihan hyvissä merkeissä.

Näyttelypaikalla oli taas kaikki kivaa ja jännää. Heti parkkipaikalla nähtiin ja Maija ja Irmeli-borzoi, ja kun alkoi tulla afgaaneja näköpiiriin niin Chocohan olis vallan sinkoillut ympäriinsä. Portilla törmättiin Laura Elinaan ja Sannaan ja Laura eskorteerasi Chocon teltoillemme sillä välin kun mä kävin ilmoittamassa meidät saapuneeksi kera rokotustodistusten.

Siinäpä sitten morjensteltiin koiria ja ihmisiä, auttelin hetken Orvokkia harjaamaan Juliaa ja kohta saikin jo alkaa kunnostaa Chocoboa junnukehiä varten. Sitä ennen Sari-kasvattajan Eve (Punapaulan Eve) meni ja nappasi ROP-pennun voitot kotiin.

Namitasku oli lahjakkaasti jäänyt kotiin joten oli pakko selviytyä ilman, mutta muuten kehässä meni ihan mainiosti kokemuksena. Chocon mielestä kaikki oli huisaa. Käytännössä juostiin kehälle Chocon halutessa sinkoilla yhteen jos toiseen suuntaan ja lopulta riehkatessa hetken Nemon kanssakin vielä. Siitä energiaa vaan lisääntyi ja kun mentiin joukolla kehään se katselin yhtä sun toista kaveria ihan siihen malliin että ok, kukas sitten lähtis riehuleikkiin. Rauhoitella sai että pysyi paikallaan. Kun jäätiin oottelemaan omaa vuoroamme yksilöarvosteluun, se pusutti kaikki lähelle tulevat ihmiset ja pihisi kehään että minä kans minä kans. Ja edelleen kaikkien kanssa olis voinu leikkiä myöskin.

Kehässä onneksi maltettiin seisoakin peräti ihan ok tyylillä, juokseminen meinas mennä vähän pomppimiseksi kyllä kun sitä intoa oli. Mulla on kanssa tekemistä löytää se oikea rytmi, mutta harjoitusta harjoitusta.. Muuten kakara ei yhtään arastellut mutta hampaiden katsomisessa oli joku juttu että vähän ihmetteli, vaikkei musta varsinaisesti pelännytkään. Toka yrityksellä katottiin nekin ihan kunnolla ongelmitta, kopeloida sai kyllä rauhassa. Ja kait sitä tuomariakin kerettiin taas pusuttaa jossain välissä ;)

Arvosana oli tällä kertaa H kera pitkän arvostelun, jossa selvisi että lähinnä etuosa oli vielä kovin kehittymätön ja se vaikutti sitten tietysti muunmuassa etuliikkeisiin. Ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan eikä mitään mikä ei isolla chanssilla korjautuisi iän ja kehityksen myötä. Olin ihan tyytyväinen. Tuomari oli mukava, sanoi että vauvahan tämä vasta kun kuuli iän ja niinhän se toki onkin, lapsi vielä. Kävi myös kertomassa miksi antoi nyt H:n, kehui lupaavaksi siis että pohja ja perusta on hyvä, mutta vielö vaan kotiin kasvamaan ja kehittymään, vaikka kokemusta onkin jo hyvä hakea näistä näyttelyistä.

Sitten Choco saikin vettä juodakseen ja mennä kevythäkkiinsä varjoon lepäilemään ja mä keskityin seuraamaan muiden junnujen menestystä ja kuvaamaan. A-pennuista sai Ludde ERIn, muut saivat EH:n ja H:ta. Vain 5 urosta 17:sta sai tuomari Eeva Reskolta junnu-uroksissa ERIn. Ludde oli vielä kärkiviisikossa mukana mutta tippui sitten tuomarin sijoittaessa Mooseksen (Neliapilan Hei Me Lennetään) sekä Scaramis R-pentujen värisuoran Mickeyn, Jamien ja Dustinin. Myyn veli Nemo esiintyi ja juoksi kauniisti ja sai palkakseen EH:n.

Juniorinartuissa Chocon sisko Molly sai myös H:n, mutta Myykkösemme sai sitten peräti EH:n. Arvostelu oli heilläkin ihan ok. Narttujen osalta tuomari oli edellistäkin tiukempi ja jakoi luokkaan vain kaksi ERIä ja loput EH:ta ja H:ta. Myös loput luokat arvostellut Colleen Khoury oli tiukka täti tyypilliseen erkkari-tuomarien tapaan: Jopa valiouroksissa jaettiin 3 x H sekä EH:ta.

Paljon tuli räpsittyä kuvia, peräti 400 pelkästään näyttelystä.
Etukäteen suunnittelemamme idea telttarykelmästä piknikkeineen toimi myös aivan loistavasti ja ruoka oli maittavaa, kiitos siitäkin kaikille ja eritoten leipomista harrastaneille! Äitini oli kanssa hirmu ihastunut tuommoiseen nyyttikestisysteemiin, kehuja hältäkin! Oli myös tosi mukava rupatella vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua muutamaan uuteenkin naamaan sekä koiriinsa.

Mutta en voi olla kuin aivan valtavan ylpeä meidän 10kk vaavistamme - tuntui että Chocolla jaksoi olla ihanaa ja kivaa melkein koko päivän ja noi matkustelutkin sujui niin hienosti ettei tosikaan! Kuuden jälkeen huomasi tosin että nyt alkoi väsyttää, kun ei jaksanut enää niin sosiaaliseerata vaan vähän vetäytyikin pois, mutta onko tuo ihmekään pienelle. Vahvasti kuitenkin näyttää että mulla on nyt toinenkin helppo matkaseura-gaani, Rasmushan reissas mun kanssa 5kk ikäisestä alkaen millon bussissa, autossa, jopa veneessä ja se on aina ollut helposta helpoin matkustaja. Palkaksi pitkästä reissusta Choco sai jakaa mun eväsleivät bussissa sekä hese-tuliaisina sai vielä iltapalaksi ihan oman juustohampurilaisen (josta tosin veks kurkut ja sipuli).

Tuliaisiakin tarttui matkaan - Chocolle ihana uusi valkea näyttelyhihna kera strassien ja muutama uusi numero Sighthound Magazinea sekä Les Pooch shampoota, hoitoainetta ja korvakarvarasvaa joita taas syyhyttää päästä kokeilemaan.

Että niin - taas ollaan oltu reissussa 20h putkeen kolmen tunnin yöunilla, ja palkkana myös aurinkovoiteista ja hatustakin huolimatta auringossa kärtsähtänyt nahka.. Ja silti päällimmäisenä on vaan ajatus jotta olipas taas kiva reissu! ;D
On tää koiratouhu niin hullua mutta toisaalta myös niin antoisaakin että sen eteen tulee tehtyä ihan ihme juttuja!