Mikkelin maastokisat 25.5.

Pääsimme korkkaamaan Rasmuksen maastokauden Mikkelissä lämpimän aurinkoisena toukokuisena sunnuntaina. Alunperin oli idea lähteä veljeni autolla ja Sirkku kuskina kera koko koiralaumani, mutta Sirkun suunnitelmien muuttuessa menimmekin vain yhdellä autolla ja mukaan lähti vain Rasmus viettämään laatuaikaa mamman kanssa kahdestaan. Nuoriso jäi nukkumaan miehekkeen kylkeen kotiin siksi aikaa.

Rasmus juoksi alkuerän ihan normaaliin tyyliinsä seuraten (sen mitä radasta näki) melko nätisti, mutta arvatenkin hyytyen hieman loppuun päin, kuitenkin juosten vieheelle asti. Viehettä se ei tappanut kuten ei yleensä tapa jos on koppa päässä. Kunto kesti ja kun pääsi finaaliin niin uskalsin juoksuttaa myös siinä. Tsemppasi muutamalla kymmenellä pisteellä suoritustaan finaalissa mutta kokonaispisteet jäi silti alle neljänsadan eli ei SA:ta tällä kertaa. Mutta jos ei muuta niin ainakin erittäin toimivaa kuntoilua tuo oli meidän laiska-Jaakolle, eipä sitä muuten saa kirittämään yhtälailla kuin vieheen perässä. Ja nyt sitten kiinnitetään huomiota tuohon vauhtikestävyyteen jatkossa ja jatketaan myös hiekkakuopalla mäkitreeniä joten jospa seuraavissa kisoissa meni sitten taas jo vähän paremmin.

Rasmuksen veli-Remu ja puoliveli-Kasper olivat kanssa juoksemassa, Kasperin kanssa juoksivat jopa finaalin yhdessä. Remu sijoittui taas sinne kärkipäähän taatulla varmalla tyylillään ja Kasperinkin debyytti meni nätisti, olivat listalla Rasmuksen kanssa häntäpäässä hyväksytyillä suorituksillaan peräkkäin, mutta kuitenkin. Ihan hyvä alku.

Paljon tuttuja tuli myös bongattua - Harmitti kun Noki ei ollut mukana kun paikalla olisi ollut silloin lähes pienimuotoiset Qashani T-treffit. Reaver ja Touman olivat juoksemassa ja yllätykseksi myös Kupiaiset saapuivat paikalle kera Sasun ja Halin! Kuinka ihana olikaan nähdä näitä kaikkia ihmisineen ja päästä vertailemaan ja tunnustelemaan sukulaiskoiria! Reaver oli selvästi eniten kuin meidän Nokka, ilmeet ja kaikki, ei paljon haittaa väärä väri ja sukupuoli. Hali oli kuin vankempi hapsullinen versio Nokista ja Touman taas niin seesteinen ja edelleen kolhompi ja kulmikkaampi, vaikka sekin kovasti miehistynyt sitten viime näkemän.

Hieman sydämentykytyksiä aiheuttivat käärmekammoiselle tieto siitä että lähistöllä oli nähty kyitä, ja mihinkään metsiin ei me sitten Ramsen kanssa mentykään, hyi. Onneksi yksikään matelija ei kohdannut reitillään kanssamme!

Rasmukselle päivä lienee ollut auvoisa. Se pääsi toteuttamaan itseään juoksemalla, näki koiratuttuja (kuten sydänystäväänsä ja herramieskumppaniaan Niki the salukia), sai juoksemisesta palkaksi ihka oman grillimakkaran (josta tosin komensi mua kun se olikin vielä liian kuuma.. Mamma, kylmennä toi HETI!) ja vielä tuntui nauttivan täysin rinnoin siitä huomiosta jota sai perhe Kupiaisen silitellessä ja hyvitellessä sitä sen makoillessa pitkin pituuttaan ruohikossa. Mitä muuta voi afgaani haluta?

Kuuden maissa päästiin kotia kohti, Sirkun juoksijakoira Solo saluki nappasi jaetun 9. sijan ja SA:n joten ihan tyytyväisiä olimme molemmat. Kovasti taas iski maastokuume - miten paremmin sitä voisikaan viettää lämmintä kesäpäivää kuin pellolla koiraystävien keskellä katsomassa ja kuvaamassa vinttikoirien juoksusuorituksia - nähdä niiden tekevän sitä mistä ne eniten nauttivat, juoksevan. On tähänkin harrastukseen tullut hurahdettua ihan melko kunnolla! :)