Rasmus agiliitää taas

Taasen oli agility-harjoitukset kera Rasmuksen. Jälleen oli pojalla kova into päästä kentälle. Nyt oltiin myös kerrankin niin ajoissa - vaihteeksi - että saatoin hyvin osallistua esteiden kantamiseen Rasmuksen odotellessa kiinnitettynä vajan seinään kuten muutkin kollegansa. Ja sitten aloitimme.

PUTKI
Kun Rasmukselle saa kunnolla osoitettua minne sen pitää mennä, niin se menee kyllä pussinkin läpi hienosti. Jostain syystä vaan se hoksaaminen että AI täältäkö taas vie joskus hiukan aikaa. ;)

AITA + PUTKI
AIdan Rasmus hyppää hienosti, tosin ei aina malttas ihan koko aikaa oottaa istualtaan kun mä meen sinne hiukan kauemmas ohjaamaan. Mut hypyn jälkeen se putki on vähän taas hämäävä, Rasmus on itse niin korkealla että tömähtää aina siihen eteen vähän sen näköisenä että ylikös tästäkin nyt mennään. Mutta kun sille osoittaa että putkeen mennään niin menee kyl taas nätisti.

AITA + PUTKI + AITA
Jälleen aidat menee hyvin, vissiin ihan tykkää hyppiä tyyliin tän mä OSAAN haa! Samoja ongelmia putkessa kuin edelleä, eli pitää se katse saada hokaamaan asiat tarpeeks matalaltakin. Mut jälleen, kun se hokataan ni sitten putki mennään läpi hyvin ja seuraavakin este mennään nätisti. Tietyllä tavalla Rasmusta on helpompi ohjata esteille kuin Nokia välillä. Noki tapaa joskus jäädä miettimään vähän että hmm, hyppäisinkö ja seuraa enemmän namikättä, joten mä joudun olemaan tosi paljon tarkempi siinä miten ohjaan. Rasmus taas hypyissä hoksaa jotenkin näppärämmin kenties käskystä mitä pitää tehdä eikä seuraa niin tiiviisti kättä. Johtusko sit sen vähän vanhemmasta iästä et osaa jo arvioida tai lukea mua paremmin, en tiedä :)

A-ESTE
Pitkät koivet ei oo kyl kaikissa esteissä ihan niin hyödyksi ja A-esteenkin meneminen on afgaanille vähän eri juttu kun jollekin matalammalle rodulle. Mutta hyvin se silti menee, vähän kaahottaen edelleen, muttei arastele yhtään ja kun taas vaan hokaa niin sitten mennään. Noki on näissä kiipeilyjutuissa luonnonlahjakkuus, mut ei Rasmus paljoa taakse jää - tyyli on vaan niin erilainen näillä kahdella ;)

PUOMI
Puomi on ehkä se vaikein toistaiseksi. Rasmuksen tuntuu olevan vaikea saada pysymään jalkojaan suorassa linjassa ettei se tipu alas sieltä kesken kaiken. Toisaalta se on niin korkea ettei itse meinaa aina edes huomata että takapää onkin jo maassa ja kiipeämistä namin perässä jatkaa vain etupää. Eritoten kun se ei itse milläänlailla hätkähdä puomin sivuilta roikkuvia koipiaan. Namin perässä vaan tohotetaan, ja joutuun tosi tarkkaan ja suoraan namia vetämään jotta koko puomi saadaan kuljettua nätisti. Toisaalta kun toinen on niin fiiliksissä niin ei se myöskään tunnu mitään kammojakaan saavan mikä on toki hyvä.

KEINU
Ihmeellistä kyllä, tää on melkein helpoin este Rasmelle tällä kertaa. Se osaa jo kulkea sen suoraan eikä ollenkaan välitä vaikka kiikku keskenkaiken vaihtaa suuntaa. Voisin epäillä että se melkeenpä tykkää koko esteestä! ;D Eikä edes koivet viuhu ilmassa.

KEPIT
Mentiin edelleen verkon avulla ja näppärästi pujottelee. Saatiin jopa vähän vauhtiakin jo peliin kun sopivasti innostin ohjaajan kehoituksesta.

OKSERI
Niinkuin muutkin hypyt, ei ongelmaa vaan kevyesti yli iloisena että oli sen vuoro tehdä jotain.

MUURI
Edelleen kuten aiemmin, nätisti vaan yli.

PITUUS
Ei ongelmia tässäkään, vaan ilmojen halki käy lentäjän tie..

PITUUS + MUURI + OKSERI
Edelleen meni tosi nätisti ja tässä just huomas hyvin taas kuinka vähän sitä tarvitsee ohjata esteillä jotka se tuntee ja tietää heti mitä pitää tehdä.

Vapaana en ole vielä uskaltautunut Rasmusta kentällä pitämään, koskapa en voi luottaa aivan 100% ettei se mihinkään keksisi lähteä. Afgaani on afgaani.. Kun ei aina tiedä että millainen päivä nyt on ja kentällä on niin paljon muita koiria keitä saattas intoutua moikkaamaan. Mutta muuten ja yleensä ottaen olen tosi tyytyväinen Rasmuksen suorituksiin ja erityisen iloinen siitä että se todella tuntuu tykkäävän hommasta! :)