Noki opettelee agiliitämään

Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä. Olin jo pitkään haaveillut aloittavani agilityn uudestaan (joskus -90 luvun puolivälissä tuli harrastettua sitä viimeksi springerspanielin kera) mutta toistaiseksi siihen ei ole avautunut mahdollisuutta. Nyt kuulin sitten että uudessa kaupungissamme, jossa koirakenttä on kävelymatkan päässä, oli alkeiskurssi alkamassa huhtikuussa. Ilmoitin kurssille heti Nokin kun vain voin, ajattelin sen olevan sille juuri sopivaa touhua juoksemisen vastapainoksi: aivotyöskentelyä, yhteistyötä minun kanssa, kontaktia, energiaa vievää tekemistä ja siedätystä siihen että oppii olemaan riehumatta vaikka lähellä olisi myös muita koiria. :)

Tiistaina oli ensimmäinen tunti, teoriaa omistajille ilman koiria, ja tänään alkoi "todellinen" työ kera koirien. Tässä pientä briiffausta ekan tunnin sujumisesta.

Putki
Ekalla kerralla vähäsen pelottava. Kovasti joutui houkuttelemaan, ja kun minä itse olin putkessa puoliksi niin tuli ensin hakemaan namin ja kannustuksella lopulta kokonaan. Toisella kerralla putki oli edelleen melko epäilyttävä, mutta läpi tultiin vähän iisimmin. Kolmannella kerralla sitten taas hiukkasen iisimmin.

Aita
Aita oli alusta asti jees. Ei mennyt ollenkaan kauaa ennenkuin hyppäsi yli mun perään. Toisella ja kolmannella kertaa sama, toi vähäinenkin vauhdinotto lisää sillä heti kierroksia ja meinaa melkeen iskeä hepuli. Ennustaisin aitoja yksiksi Nokin tulevista lemppariesteistä ;)

Kepit
Nää oli aika epäilyttävät. Tuli kyllä kun namilla houkutteli mutta ilme oli sellainen niinkuin koko ajan ois oottanut että taivas tippuu niskaan. Et jotain outoo tässä on. Lisäksi toisella ja kolmannella kerralla into kiertää alkoi haalistua aina puolen välin jälkeen. Että häh, vieläkö tätä samaa? Mitä järkee? ;D

Aita + putki
Heti päästiin kokeilemaan jopa lyhyttä sarjaakin. Kuitenkin hyvin rauhallisesti jokaisen koiran valmiuksia mukaillen. Nokia piti ja myötäili ohjaaja hihnasta. Ensin esteen taakse istumaan, aita ja sitten käsky putki ja juoksin toiseen päähän huhuilemaan että kakara tulisi läpi. Tätä mentiin sitten myöskin pari kolme kertaa. Ja ihan hyvin meni, vaikka esteiden välissä toki olikin se pieni miettimistauko, et AIJAA tännekö vielä kanssa? ;D

Puomi
Tätä näin alkuun harjoiteltiin niin, että puomin.. öö.. siivekkeet? oli laitettu pöydän kahden puolen ja niitä pitkin siis noustiin aluksi pöydälle, jolloin ylhäällä liikkuminen tapahtui alkuun leveämmällä ja lyhyemmällä alustalla. Mun vuoristokiipeilijänihän ei siitä juurikaan hätkähtänyt vaan kun alkuun pääsi niin käveli läpi tasaisen varmasti namin perässä. Tämä kerettiin tänään ottaa vain tämän yhden kerran.

Siinäpä se puolitoistatuntinen sitten hujahtikin. Lopuksi Noki meni viisitoista kertaa ympäri hihnanmitallaan (vaikutti ihan bordercollielta esteiden välissä) ja ilmeisesti purki vähän energiaansa tai väsymystään. Noin muuten meni ihan hyvin ekaksi kerraksi. Toiset koirat ois tietty ollu ihania laikkikavereita, mutta valitettavasti kentällä ei tulla leikkimään muuta kuin mun kanssa. Hyvää siedätystä oli kyllä tuolle joka on vielä siinä iässä että tuppaa hullaantumaan kaikista koirista. Ja erittäin iloinen olen siitä että siihen saa vielä erittäin hyvin kontaktia namin avulla. Se ei mene lukkoon, se kuuntelee ja minä ja nami ollaan kuitenkin tarpeen tullen kiinnostavampia.

Innolla odotan jatkoa, ja toivotaan vaan että ensi kerralla sääkin suosisi paremmin; nyt oli tuulista, sateista ja harmaata koko päivän ajan.