Noki ja agiliidon paluu

Kolmannet agilityharkat. Hieman meinasi tulla kiire kun töissä venyi ja kaupungilla oli vielä töiden jälkeen yritettävä kiireesti käydä. Mutta kerettiin me sitten paikan päällä vaikkakin hitusen myöhässä oltiinkin.

Aluksi oli taas ne toiset koirat niin maan ihania eikä säännössä, että kentällä puuhataan vain mammam kanssa eikä välitetä muista lajitovereista ollut taas Nokin mielestä mitään jälkeä. Muihin yritettiin ottaa kaikin tavoin kontaktia, volistiin, vuffuteltiin, koetettiin säntäillä jos mamma yhtään herpaantui ja muutenkin käytettiin hyväksi koko syyrialainen ääniala. Kuitenkin taas taskussa olevat namit kiinnostivat sen verran että jonkunlaista kontaktia sai ja esteillä kun oltiin niin ei silloin muista välitetty. Lähinnä odotellessa olisi paljon kivempi remuta muiden kanssa kuin vaan.. noh, odottaa ;)
Sitten taas esteisiin.

AITA + PUTKI
Eka kerralla mä ohjasin huonosti, juoksin liian nopeesti putken puoleen väliin joten Noki lähti mua seuraamaan. Itte muutenkin aina sekoilin kun en aina meinannut muistaa kummalta puolelta nyt olikaan tarkoitus ohjata ;D Mutta kun sit maltoin osoittaa esteet niin Noki meni ne oikein mainiosti. Putki menee jo kuin vettä vaan ja hypyistäkin se tykkää. Sillä on jotenkin sellainen hauska asenne tuohon hommaan, sellainen niinkuin et nyt ollaan vakavia, nyt tehdään töitä ;) Ei se hommaa inhoa, ja tuntuu että ihan mielellään esteitä suorittaa, mutta se tekeminen itsessään tuntuu jotenkin sen mielestä olevan vakavaa puuhaa namipalkalla. Hassua. Suorituspaineita? ;D

AITA + AITA
Jälleen hyppäsi esteet oikein mainiosti. Esteet oli laitettu muotoon |_| ja ensin hypättiin kaksi estettä alhaalta oikealle ja sitten kohta alhaalta vasemmalle ohjaten. Ei tosiaan mitään vaikeuksia Nokilla :)Ilman hihnaakin uskaltauduttiin ottamaan, ja vähän kuten olen uumoillutkin, ei se mihinkään kunniakierroksille ollut lähdössä. Omaa rohkeutta kokeiluun on ehkä puuttunut, vaikka sinänsä tietty luottamus Nokin irtipitämiseen on jo ajan kuluessa syntynyt. :)

A-ESTE
Tää on ollut, sinänsä huvittavaa kyllä, omien ennakko-odotusten takia, meille varmaan ehdottomasti se helpoin este oppia tähän asti! ;D Sinänsä sen ei mua kait pitäs kauheesti hämmästyttää, ottaen huomioon millainen vuoristokiipeilijä tuo on alusta asti ollut (ihan pienenä kasvattajan luona eka joka kiipesi pentuaitauksesta ulos, eka sohvalla jne. ja alle 4-kuukautta vanhana kotona kiipesi yli 90cm korkean aitaverkon kuin vettä vaan.. o_O) mutta kyllä se vaan silti hämmästytti mut positiivisesti. Noki kun tajus että aijaa, kiivetä pitäs ni sehän lähti eikä sitä pelottanut missään vaiheessa vaikka monia koiria tuntui varsinkin ylösmeno vähän jännättävän. Ja kun homma oli kerran menty, niin toka kerta mentiin vielä enemmän kuin vettä vaan. Itselläni oli lähinnä vaikeuksia mihin kohtaan alastullessa namit oli hyvä laittaa, jotta se pääsee niihin käsiksi vielä osittain esteen päällä ollessaan - kontaktipinnat näes. Vaan oikein oli positiivinen kokemus ja saatiin kovasti ohjaajaltakin kehuja, että on yksi ryhmän lahjakkaimmista/helpoimmista koirista ainakin tämän esteen osalta! *ylpeä mamma*

KEPIT
Nää oli edelleen epäilyttävät. Eli helpoimman steen jälkeen vaikeimpaan. Jostain syystä kepit, vaikka kyllä kierretään, niin kierretään ihan mahdottoman hitaasti ja varovasti. Ihan niinkuin ne edelleen olisivat ihan epäilyttävät tai jotain. Vai lieneekö tässäkin kyse siitä, että Nokka ottaa suorituksensa kovin vakavasti eikä tahdo tehdä virheitä? Enpä tiedä, vaan uskonpa että tässä esteessä meillä saattaa hyvinkin olla isoin työ jatkossa että saadaan se sujumaan nätisti :)

Kaiken kaikkiaan oikein positiivista touhua tälläkin kerralla. Odotan kiinnostuksella ja innostuksella jatkoa :)